lauantai 27. helmikuuta 2016

Vohvelikuviolliset säärystimet

En malttanut lopettaa vohvelikuvion neulomista, vaan päätin neuloa samalla kuviolla lisää. Listasin aiemmin lankoja, jotka on "pakko" saada pois lankavarastosta. Siitä listasta valikoitui puikoille Viking of Norwayn Raggen. Se on paksua nylonvahvistettua sukkalankaa, turhan paksua. Isossa 150 gramman kerässä on 225 metriä. Olin aloittanut sukat ainakin kahdesti, mutta sukka näytti valtavalta, joten se sitten jäi. Paksu lanka ei ainakaan pienennä eikä hoikenna optisesti, eikä oikean kokoinen sukka näyttänyt yhtään sopivalta. Toisaalta petyin kovasti saman valmistajan Vilmaan, joka meni sukassa puhki muutamassa viikossa ja Raggen tuntuu minusta vielä pehmeämmältä, joten aloin epäillä sukkien järkevyyttä. Toisaalta innostuin säärystimistä ja päätin sitten neuloa säärystimet, sillä ne eivät mene päkiästä puhki.


Neuloin ensin vähän mallitilkkua ja laskeskelin sopivaa silmukkamäärää ja päädyin aloittamaan samalla silmukkamäärällä kuin sukatkin. Tikutin säärystintä sukkapuikoilla ja punnitsin kerää välillä, jotta osasin aloittaa joustinneuleen oikeassa kohdassa. Etukäteen mietin, että tuleeko näistä pitkät vai lyhyet, mutta lopputulos on aivan passelin mittainen. Käytin kaiken langan. Pelkäsin toisen säärystimen kohdalla langan loppumista ja jätin joustinneuleen yhden kerroksen lyhyemmäksi ja päättelin. Langanpää jäi lopulta vain muutaman sentin mittaiseksi. Senttiäkään ei jäänyt jämäksi. Se meni siis täydellisesti nappiin. Lanka oli puikoilla ihan kivaa, mutta toisaalta mikä ei olisi miellyttävää ruusupuupuikoilla. Langasta kyllä huomasin, että se on superwash-villaa. Se oli selkeästi liukasta ja kiiltävää tavalla, joka villalta yleesä puuttuu. Se näkyy myös kuvissa. Säärystimet näyttävät miltei erivärisiltä, kuin olisin neulonut ne eri värieristä, mutta siinä valo tekee tepposet. Villa heijastaa eritavalla valoa ja se saa toisen säärystimen näyttämään kirkkaamman väriseltä, vaikka ne ovat samaa lankaa samasta kerästä.

Projekti: Waffle Leg Warmers  (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Inspiraatio: Blueberry Waffle Socks by Sandy Turner (Ravelry)
Koko: 38 cm pitkät
Lanka: Viking of Norway Raggen
Menekki: 150 grammaa
Puikot: Pony Rosewood 4,5 mm 20 cm ruusupuiset sukkapuikot

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Lankaa ei jäänyt ja pituus on aivan passeli ovat jo sinänsä saavutuksia, mutta kuvion valinta oli sekin optimaalinen, sillä nämä eivät saa jalkoja näyttämään tolkuttoman paksuilta, mitä kovasti pelkäsin etukäteen. Kuvion muodostamat raidat luovat sopivasti pystysuoraa linjaa. Sileä neule olisi korostanut pohkeita ikävästi. Joustinneulesäärystimiä en halunnut tehdä, sillä ne olisivat näyttäneet niin tylsiltä.

torstai 25. helmikuuta 2016

Kainuunharmassukat

Kävin joitain vuosia sitten Merijärvellä Kehräämö Christinassa ja ostin kainuunharmasta; sekä kehruuvillaa että sukkalankaa. Jos olisin missään Pohjanmaan kulmilla niin kävisin ehdottomasti heidän puodissaan. Ihania luonnonvärisiä lankoja, huovutusvilloja, taljoja ja muutakin villajuttuja. En tiedä onko paikan päällä vielä kehruuvillaa, mutta voihan siitä haaveilla. Menkää ihmeessä muutkin, jos olette siellä suunnalla. Nettisivut näyttivät olevan ihan uudet, joten varmasti ovat toiminnassa. He näyttivät avanneen juuri verkkokaupan. Pitääkin mennä tutustumaan.


Kainuunharmas on kotimainen maatiaislammasrotu ja se on ehdottomasti suosikkini. Ei sillä etteikö suomenlammas olisi ihanaa. Kainuunharmas on vaan vielä ihanampaa villaa. Niin pehmeää ja miellyttävää. Täytyykin ottaa kainuunharmasta kehruuprojektiksi, eikä hillota herkkuja lopputtomiin. Tämä ei ole käsinkehrättyä vaan Kehräämöstä ostamaani nylonvahvisteista sukkalankaa. Ihanaa, hiukan rasvaista luonnollisen tuntuista. Pidin kovasti näiden neulomisesta. Lankani näyttäisi olevan kaksisäikeistä, mutta nettisivuilla sukkalanka on merkitty kolmisäikeiseksi. Hyvä niin, sillä kaksisäikeinen ei ole sukkalangaksi hyvää, sillä se ei muodosta tasaista ja kulutusta kestävää pintaa yhtähyvin kuin kolmi- tai useampi säikeinen lanka. Enemmän säikeitä on aina parempi kulutuksen kestossa. En aio käyttää näitä päivittäin, vaan saunan jälkeen puhtaisiin jalkoihin.

Projekti:  Blueberry Waffle Socks (Ravelry)
Ohje: Blueberry Waffle Socks by Sandy Turner (Ravelry)
Koko: 36
Lanka: Kehräämö Christina Kainuunharmassukkalanka
Menekki: 110 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3 mm 15 cm sukkapuikot

Ohjeeksi valitsin lähinnä silmukkamäärän perusteella klassikon Blueberry Waffle Socks. Ohje on jo siirtynyt nettiarkistosivustolle, mutta näitä edelleen ihmiset neulovat. Tämä on jotenkin yksinkertaisesti hyvä malli. Tuskailin kantapään kanssa. Tulin jotenkin neuloneeksi kantalapun ensin väärään paikkaan ja sitten liian pitkäksi, Kantapää ei istunut yhtään, mutta kolmannen purkamisen jälkeen pääsin vauhtiin ja valmista tuli nopeasti, kun alun ongelmat oli selätetty,


Lopputulos on sopivan rouheat ja luontevat sukat. Neulon hyvin harvoin värjäämättömiä tai maanläheisen värisiä lankoja, sillä en tunne niitä yhtään omikseni. Minä olen ehdottomasti pinkki ja violetti ihminen, mutta kainuunharmaksen harmaa on mieleeni. En tiedä johtuuko villasta vai olenko vaan pehmennyt päästäni.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Acer Cardigan


Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta kauan siinä meni. Ihastuin Snappy Stitches Videocastin Chrissyn Acer Cardiganiin ja päätin että haluan juuri tuon neuloa. Olen vähän huono ostamaan neuleohjeita, joten asia vaan jäi ja jäi. Osasyynä oli varmasti se, että minulla oli vain kuusi vyyhtiä magentaa Cascade 220 (eli meidän kesken jesaria) ja halusin käyttää sitä. Langan piti periaatteessa riittää, mutta monesti sitä menee vähän enemmän tai tulee tehneeksi pidemmän helman tai pidemmät hihat. Tässä tapauksessa en tiedä mitä tapahtui, mutta lankaa meni reipppaasti alle odotetun. Kokoon 36 piti mennä 1040 metriä, mutta minulla on kuudesta vyyhdistä jäljellä 166 grammaa eli 1,6 vyyhtiä, joten lankaa on mennyt vain 870 metriä, vaikka lisäsin hihoihin pituutta ja lisäsin rintavarustukselle muutaman ylimääräisen silmukan. Outo juttu, mutta loppulangasta tulee varmasti jotain kivaa vielä. Toisaalta hiukan pidempi villatakki olisi ollut mieleisempi, mutta kyllä tällekin varmasti käyttöä tulee.

Projekti: Acer Cardigan (Ravelry)
Ohje: Acer Cardigan by Amy Christoffers (Ravelry)
Koko: 36
Lanka: Cascade Yarns Cascade 220
Menekki: 433 grammaa / 870 metriä
Puikot: KnitPro Dreamz 4,5 mm mm irtopääpyöröpuikot
             KnitPro Symfonie 4 mm mm irtopääpyöröpuikot

Neuloin vartalo-osan viime keväänä ja tulin siihen tulokseen, että purkuun menee, sillä se vaikutti liian pieneltä. Syksyllä kun otin sen purettavaksi päätin ensin sovittaa ja yllättäen se olikin sopivan kokoinen. Pingotettuna itseasiassa väljyyttä on hiukan enemmän kuin tarpeeksi. Neuloin ohjeen kokoa 36, mutta rintamuotoilut tein Amy Herzogin Knit to Flatter -kirjan ja -kurssin ohjeilla. Knit to Flatter oli onneksi joskus mojovassa alessa. Sain Kindle-kirjani ostettua reiluun kolmeen euroon. Kurssistakin sain muistaakseni yli 60 % alennusta. Ai miten niin tarjoushaukka? En löytänyt muistiinpanoja, mutta käden tien alapuolella on lisäyksiä ja kädentien kohdalla on kavennuksia, joiden avulla kuvio ei veny liikaa rinnaympäryksen kohdalta. Jos olisin valinnut koon rinnanympäryksen mukaan, villatakkini olisi teltta, kun mikään muu osa minussa ei ole kokoa 40. Olkapäät istuvat täydellisesti ja siitä olen iloinen. Koko oli siis oikea.


Viimeistelyssä on toivomisen varaa. Minulla on Craftsyssä Anne Hansonin Button holes and Buttonholes-kurssi ja siihen täytynee paneutua tosissaan. Asettelin napit sillä tavalla, että ne eivät repsottaisi, mutta hieman oudolta näyttää napit miten sattuu. Toisaalta tavoite saavutettiin eli nappilista pysyy tasaisena käytössä. Ei hirveästi huvittaisi alkaa purkamaan, mutta jossain vaiheessa voi olla, että alkaa harmittamaan ja raksin napit irti ja neulon uudestaan napinreiät. Niihinkään en ole yhtään tyytyväinen. Täytyisi löytää se oikea napinreikä, jotta lopputulos olisi ns täydellinen. Napit ovat metallinapit Lyanwood -Etsy-kaupasta HongKongista ja hiukan liian painavat, mutta muuten kivat.


Lopputulos ei ole aivan niin täydellinen kuin olisin halunnut, mutta aivan käyttökelpoinen. Ehkä puran napinreikälistan ja adjusteeraan napit uudestaan paikoileen ehkä en. En tiedä. Toistaiseksi katson tämän valmistuneeksi. Helmaresorin kyllä kastelen uudelleen, jotta se vetää hieman kasaan. Nyt on turhan laskeutuva helma.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pilvisten päivien säärystimet


Minua välillä ahdistaa vanhat langat, joista en enää pidä. Niitä on onneksi vain muutama kilo, joten jossain vaiheessa varmaan pääsen nauttimaan stashistä, jossa ei ole yhtään mitään kammolankoja. Yritän sitten epätoivoisesti keksiä jotain toteuttamiskelpoista ideaa niille. Ongelmana monesti on se, ettei ne langat ole sellaisia, että niitä kehtaisi kenellekkään antaa tai itsekään käyttää missään muodossa. Onneksi kuitenkin joskus saan vähennettyä stashistäni jotain käyttökelpoiseen muotoon. Tämä nyt ei missään nimessä ole pahimmasta päästä, sillä värihän on ihastuttava ja neuletuntuma ihan ok.

Projekti: Some cloudy day (Ravelry)
Ohje: Some cloudy day by Tiny Owl Knits (Ravelry)
Koko: Ohjeen koko
Lanka: Novita Nalle Aloe Vera
Menekki: noin 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,25 mm 15 cm sukkapuikot
             KnitPro Symfonie 3,5 mm 20 cm sukkapuikot

Malli on Tiny Owl Knitsin Some Cloudy Day. Olin aluksi vähän skeptinen tulisiko näistä yhtään siedettävän näköisiä, sillä mallin kuvissa parhaalta näyttivät hyvin vaaleista langoista tehdyt säärystimet, mutta onneksi päätin neuloa loppuun tuli mitä tuli. Kuvio näytti aluksi kummalliselta, mutta ilmeisesti se vaatii pituutta, jotta se muodostaa visuaalisesti pystyraitoja ja näyttää sitä kautta kivalta. Puikkoina käytin KnitPron sukkapuikkoja ja totesin, että siitä on liian kauan, kun neuloin viimeksi pidemmillä sukkapuikoilla. Ne kahdenkymmenen sentin sukkikset tuntuivat niin hankalilta, kun on tottunut viisitoistasenttisiin.


En ala tässä Novitan lankoja haukkumaan, sillä Alpaca Wool vaikutti varsin käyttökelpoiselta. Sanon vaan sen, että lähempää tarkastelua nämä säärystimet eivät kestä. Lanka on epämääräisen näköistä vaaleine, törröttävine outokuituineen. Neuletuntuma oli ihan kiva, mutta laatulankojen jälkeen ei tämmöisiin ole enää paluuta. Epäilen vahvasti, että jos nämä olisivat sukat ne näyttäisivät nopeasti vanhoista lattiarievuilta. Toivon, että säärystimet kärsivät vähemmän. Onneksi sain langan menemään tasan, ettei jäänyt mitään tyhjää nöttöstä pyörimään. Vielä kun keksisi lopuille menneisyyden paino -langoille käyttöä.

Hyvää ystävänpäivää!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Pitsihuivi oikein pitkän kaavan kautta


Sain yhden oikein UFOn neulottua ja ehkä hieman kummallisesta syystä. Olen jännittäjä. Olin eräänkin kerran stressineuleen tarpeessa. En käy juuri koskaan konserteissa, vielä vähemmän isoissa konserteissa ja olin aivan täpinöissäni Cheekin stadionkonsertista. Tikutin vimmatusti muutaman viikon huivia, sillä, se edellytti keskittymistä enkä voinut vaeltaa edes takaisin levottomasti ja murehtia ehdinkö viimeiseen bussiin, jolla pääsen kotiin. Reissu meni tietysti aivan nappiin ja jännitin turhaan, kuten aina. Ja vaikka stadionkeikka oli elämys, muttei parin viikon murehtimisen väärti. Päättelin siis huivin joskus elokuussa 2014, mutta pingottaminen jäi ja unohtui. Inhoan suorakaiteiden pingottamista, sillä minulla ei ole pingoitusrautoja. Sadoilla nuppineuloilla ei saa niin suoraa reunaa, että ne näyttäisivät siedettäviltä. Pitäisi varmaan investoida, eikä valittaa vuodesta toiseen samaa asiaa. Lopulta äiti pakotti ja sain huivin pingotettua.


Huivin olen näemmä aloittanut keväällä 2012 eli kauan sitten sitten. Olin innoissani uudesta kirjastani ja pitkään kuolaamastani mallista. Olin himoinnut Jane Sowerbyn Victorian Lace Today'tä nimen omaan tämän ohjeen vuoksi. Aloitin innoissani projektin ja se ei ottanut onnistuakseen. Jotenkin molemmilla puolilla neulottava pitsi ei sopinut minulle, vaan virheitä tuli luvattoman paljon purin alun muutaman kerran ja kuvion siirtymänkin kerran jos toisenkin. Lopulta neule jäi siihen ensimmäisen reunan loppuun, missä pitäisi aloittaa keskipaneeli. Ehkä olin huonompi neuloja silloin muutama vuosi sitten, sillä huivi ei vuonna 2014 tuntunut puoliksikaan niin vaikealta. Tällaisessa projektissa elämänlangat ovat tarpeen ja huivissa oli useita ohuita puuvillalankoja rivin läpi pujotettuna, sillä näin ohutta lankaa ei voi purkaa huolettomasti puikot pois ja vetää, jos aikoo saada samat silmukat takaisin puikoille.

Projekti: Alpine Knit Shawl (Ravelry)
Ohje: Alpine Knit Scarf with Double Rose Leaf Center Pattern and Diamond Border by Jane Sowerby (Victorian Lace Today)
Koko: 175 cm x 50 cm
Lanka: Luonnonvalkoinen Garnstudio Drops Lace
Menekki: 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo Red Lace 2,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Lanka on Dropsin alpakkasilkkipitsilankaa, Lacea, joka on aivan ihanaa hiplata, mutta miltei tuskastuttavan ohutta neuloa. Saa nähdä tuleeko kahdesta jäljellä olevasta huiveja vai ei. Mielentila pitää ainakin olla oikea, jotta kärsivällisyys riittää. Toisaalta helpompi malli saattaisi tulla neulotuksi alle neljän vuoden. Terävät pitsipuikot ovat kyllä tällaisessa projektissa aivan ehdottomat. Millään tylpillä markettipuikoilla en taatusti jaksaisi tätä lankaa tikuttaa. Neulominen on minusta ehdottomasti välinelaji. Oikeat puikot oikealle langalle. Lanka ei loppunut kesken, mutta monella on loppunut, joten epäilen, että tiheyteni on taas hieman tiivistä. Punnitsin lankaa lopussa kuvion toistojen välissä, joten osasin laskea oikean kohdan aloittaa toinen reuna ja lankaa jäi pari metriä jäljelle. Ehkäpä 2,75 millin puikot olisivat ehkä olleet paikallaan, mutta sitten olisin varmaankin ollut vaarassa joutua kerjäämään lisänöttöstä. Toisaalta pidän hiukan tiiviimmästä pitsistä kuin neulojat keskimäärin.

Ohje on ihan selkeä, mutta kaaviot eivät. Näin jälkikäteen sanoisin, että olisi kannattanut piirtää kaaviot uudelleen. Se olisi helpottanut hommaa ja vähentänyt virheitä. Tuskin missään on niin kauhean pieniä kaavioita kuin Victorian Lace Today -kirjassa. En ymmärrä, miten muutaman millin ruudukkoon on päädytty. Kirjassa on selvästi panostettu huivikuviin, eikä ohjeisiin. Reunakuvio on sitä vaativampaa pitsiä, sillä kuviota neulotaan molemmin puolin. Etenkin nurin yhteen neulottavien silmukoiden kanssa pitää olla tarkkana, että kavennukset kallistuvat oikeaan suuntaan. Keskipaneeli on nurjalla puolella pelkkää nurjaa, mikä helpotti valtavasi huivin neulomista. Sentään osassa huivia, ei tarvinnut tuijottaa koko ajan tarkkaan neulomustaan.



Olen kyllä jonkin verran ylpeä siitä, että sain tämän lopulta valmiiksi. Langan päät päättelin tänään ennen kuin säntäsin ulos sään seljettyä hetkellisesti. Vettä ja räntää alkoi sataa tätä kirjoittaessani. Projektin aloittamisesti on kohta neljä vuotta aikaa, joten olihan se aikakin jo saada valmiiksi. Toivottavasti sille tulee käyttöä. 

perjantai 12. helmikuuta 2016

Vaikeuksien kautta Inspira-myssyyn


Neuloin melkein neljä vuotta sitten kuvissa olevan Inspira Cowlin ja aloitin sen jälkimainingeissa yhteensopivan myssyn neulomisen. Jostain jälkikäteen täysin käsittämättömästä syystä päätin aloittaa kolmella silmukalla ja neuloa myssyn ylhäältä alas ilman ohjetta. Kun olisin harrastanut hieman matematiikkaa silloin, niin myssy olisi ollut valmis viikossa, sillä minullahan oli noin liki kolmensadan silmukan mallitilkku. Mutten tietenkään ollut kaukaa viisas, vaan päätin mennä takalisto edellä puuhun ja se on hidas reitti, kun kyseessä oli kuitenkin matemaattisesti yksinkertainen ongelma. *syvä huokaus* Otin syksyllä asiakseni viimeistellä tai purkaa sellaisia projekteja, jotka ovat jääneet roikkumaan ja tämä valmistui aika nopeasti, vain parilla purkaus kierroksella.


Projekti: Inspira Inspired Hat (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: noin 56 cm
Lanka: Garnstudio Drops Delight väreissä 14 ja 10
Menekkki: vajaat 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Toivottavasti viisastuin tästä jotain.

Neuloin lopunkin kaksikätisesti ja olin yllättynyt, miten luontevasti se tuli. Ilmeisesti olen harjoitellut tarpeeksi ja kädet osaavat amerikkalaisittain heittäen neulomisen ihan kivasti. Toinen lanka toisessa ja toinen toisessa kädessä neulominen on paljon miellyttävämpi tapa neuloa kirjoneuletta kuin kahden langan kanssa taiteileminen yhdessä kädessä. Ne ovat aina solmussa. Inspira on ollut aika vähällä käytöllä, mutta pidän siitä kovasti. Tekisi mieli tehdä toinen, mutten taida tarvita toista.

Jenkins Summer Surprise Spin-a-long


Osallistuin kesällä Jenkins-värttinöiden Ravelry-ryhmässä Spin-A-Long -yhteiskehruuseen. Sen nimi oli Jenkins Summer Surprise SAL. Kuitu piti tilata Nunocon Etsy-kaupasta ja väreistä tai muista ei etukäteen tiedetty mitään, vaan kuitu oli yllätys. Ainoa valinta oli tavallisen ja enemmän tekstuuria sisältävän paketin välillä. Paketteja oli muutamia erilaisia ja minulle sattui Summer Garden, joka oli näin jälkikäteen oikeastaan suosikkini. Yksi vaihtoehdoista oli enemmän mukavuusalueellani, mutta olen erittäin tyytyväinen siihen, etten saanut yhtään enempää vihreää sisältävää pakettia. Sisältönä oli yksi pieni karstalevy, 14 viiden gramman nöttöstä erivärisiä merinoita, vaaleanpunaista silk noilia ja oranssia Firestartia. Silk noil on jämäsilkkinöttöstä ja Firestar kimaltavaa nylonia ja ne kuuluivat siis tekstuuria sisältävään settiin.


En osallistuessani ihan tiennyt mihin olin osallistumassa. Ja päädyin hankkimaan Majacraft Blending Boardin värien sekoittamiseksi, sillä minulla ei ole käsikarstoja tai häkilää tai mitään villan sekoitusvälineitä. Kirjoitteleen siitä ja rolageistä joku kerta, mutta tein sen avulla kehräämistä varten tuollaisia rullia merinotopsin pätkistä. Kuvassa ei ole niitä kaikkia, mutta aika monta. Karstalevyä en mitenkään sotkenut, vaan kehräsin sen suoraan Larkillani.


Jäin blending boardia odotellessani jälkeen ja kehräsin reippaasti koko haasteen viimeiseen päivään asti ja sain juuri ja juuri valmiiksi osallistuakseni arvontaan, mutten voittanut mitään, mutta enhän minä yleensäkään mitään voita. Ketjukertasin langan raidalliseksi niin, että värit säilyivät. Jos olisin ollut rohkeampi, olisin voinut sekoitella värit kivasti, mutten ehtinyt muodostamaan mitään suunnitelmia, joten menin suoraan asiaan.

Kuitu: Nunoco Jenkins Summer Surprise
Väline: Jenkins Finch 8 grammaa
            Jenkins Lark 23 grammaa
Lanka: Ketjukerrattu 296 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Hauska ja niin kesäinen vyyhti

Lopputulos on kiva tekstuuriltaan eläväinen lanka. Ihanassa Apple Blossom -karstalevyssä on myös silkkijämää muodostamassa hauskoja pikkunyppyjä. Metrejä tuli yllättävän paljon ja luulen, että tästä tulee cowl jossain vaiheessa. Valitsen varmaan jonkun Susan Ashcroftin ihanista malleista. Varmaan jonkun vinoon neulottavan jännittävän, joka tuo langan esiin.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kappani mun


Sain viimein kuvattua Kapan, kun sade taukosi pariksi tunniksi. Kappa on ollut mielessäni heti siitä lähtien, kun näin ensimmäiset projektit Ravelryssa. Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta se nousi keväällä suorastaan kuumeeksi. En tiedä näkyikö se blogeissa, mutta Ravelryssa tuntui keväällä siltä, että kaikki tekivät Kappaa ja minä en saanut päätettyä mitään lankaa. Halusin täydellisen Kapan, joten lankavalintaa piti harkita tarkkaan. Sain lopulta joskus kesällä päätettyä ja tilattua langat Titityystä ja valmista on ollut jo jonkun viikon. Pitkäpiimäiseltä se ei kyllä yhtään tuntunut. Voisin neuloa toisen heti perään.

Projekti: Kappa (Ravelry)
Ohje: Kappa by Veera Välimäki (Huivileikki)
Koko: noin 160 cm x 30 - 60 cm
Lanka: Louhittaren luola Ilmatar
Värit: Fuksia, Magenta, Ärjy, Krookus ja Roosa
Menekki: 250 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot

Louhittaren luolan Ilmatar on ihana lanka ja siinä on aivan mahtavia värejä, mutta niinhän Tuulialla aina on. Valitsin Kappaani Fuksian, Magentan, Ärjyn, Krookuksen ja Roosan. Minulla oli alunperin tarkoituksena tehdä tämä väreistä Fuksia, Ärjy, Krookus, Roosa ja Hopea, mutta päädyin tilaamaan Ilosta vyyhdin Magentaa ja jättää Hopea pois. Ilmatar on pitsilanka, muttei kuitenkaan ihan tolkuttoman ohutta. Puolet silkkiä tekee siitä ihanasti laskeutuvan. Olin hiukan huolissani, sillä pinta näytti epätasaiselta, sillä kaksisäikeinen ei ole parhaimmillaan sileässä neuleessa rakenteensa vuoksi. Kolmi- tai monisäikeinen täyttää silmukat, mutta kaksisäikeisellä ei ole tällaisia taipumuksia. Se pyrkii muodostamaan reikiä. Eucalan-kylpy ja tasokuivaus saunanlauteella teki ihmeitä ja lopputulos on erittäin tasainen. Lanka meni kaikki, sillä neuloin jokaisen vyyhdin loppuun ja vaihdoin väriä vasta sitten.


Laittaisin mielelläni nippukaupalla kuvia, mutta täytyy tyytyä Insta-kollaasiin. Ja ei, sitä ei ole tarkoitus käyttää kokovartalosukkana. Kovasti se on hilpeyttä aiheuttanut ja kulkee meillä nimellä kokovartalosukka, vaikka kovasti yritän korjata nimen Kapaksi. Käyttötarkoituksia on tarpeeksi monta. Pituus kaulurista kokovartalosukkaan ja toimii stoolana ja kaulaliinana. Aivan täydellinen neule, kun ei tiedä paleleeko vai ei ja tarvitseeko huivin vai villatakin. Yhtään paksummasta langasta en kyllä tekisi Kappaa. Liian painava ei varmasti toimisi ollenkaan näin kätevästi.


Kerrankin näytän kuvissa itseltäni, joten kehtasin laittaa sensuroimattomia näkyville. Toistakymmentä kiloa kevyempänä ja motivaatiofarkuissaan alkaa välillä näyttää itsestäkin siedettävältä. Motivaatiofarkut ovat kapealahkeiset nuorisomallia olevat Lee Cooperit, jotka eivät ole koskaan olleet oikean kokoiset. Kaksi vuotta sitten ne jäivät puoleen reiteen kiinni, eivätkä sen korkeammalle nousseet. Viime viikolla sain ne mahtumaan saapikkaan varren sisään ja olen ihan haltioissani saavutuksestani. En ole ennen mahtunut kunnolla edes saapikkaisiin.
Poseerata en osaa yhtään, mutta ehkä tästä vielä tulee jotain.

Lisää Bosworth-ihanuuksia

Marraskuussa voitin arvonnassa ja sain yhden limited edition Bosworth värttinän. Spotted Dick Midi on harvinaisesta pohjois-amerikkalaisesta tammesta (Quercus georgiana, Georgia Oak) tehty värttinä. Värttinän kara on tumma pähkinää, mutta kehrä on sitä tammea hyvin vanhasta puusta ja siinä on madonreikiä, mikä tekee siitä ihan aivan erityisen. En ole saanut napattua kunnollista kuvaa, mutta ainakin kolme pienistä rei'istä menee kehrän läpi. Ne ovat aivan hillittömän söpöjä. Spotted Dick painaa 25 grammaa ja on alemmassa kuvassa kirjava värttinä keskellä.


Kun kerran tilaa värttinän Jenkeistä niin eihän sitä kannata vain yhtä tilata. Mukaan tuli kaksi aivan yhtä erityistä värttinää, joista toisesta olen haaveillut pitkään. Kuvassa oikealla on teak-värttinä, jonka kehrä on palkista, joka on ollut Intiassa buddhalaisen temppelin osa. Temppeli vaurioitui maanjäristyksessä korjauskelvottomaksii ja säästyneistä palkeista kaksi päätyi Boswortheille Marylandiin. Temppelin tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta joitain satoja vuosia luultavasti. Temple Teak Midi -värttinä on ollut haaveissani siitä lähtien, kun näin yhdestä kuvan. Paino on aikalailla täydelliset 26 grammaa ja tämä kuten muutkin Bosworthit on todella tasapainoinen ja mikä parasta niin kaunis, että melkein itkettää. Teak on vaan niin kaunis puulaji.


Kolmanneksi värttinäksi tilasin myös spesiaali-värttinän nimeltä Summer Kitchen Mini, jonka kehrä on miltei kaksi ja puolisataa vuotta vanhaa erään mökin keittiön tammipuuta. Tammilajeja on satamäärin, mutta tämä on tiettävästi appalakkientammea (Chestnut Oak, Quercus prinus (syn. Quercus montana)) Kara on Bocotea, joka on trooppinen puulaji, mistä en niin välitä. Trooppiset puulajit eivät ole järin mielenkiintoisia. Tutut puusuvut, hedelmäpuut ja historialliset puunkappaleet ovat paljon mielenkiintoisempia kuin tropiikin kummajaiset. Toisessa kuvassa ovat kaikki viisi Bosworth-värttinääni. Tammiset oikealla ylempänä, teak keskellä, alimpana aprikoosi ja vasemmalla ylimpänä kirsikka. Päärynä ja omena on ainakin pakko saada ja uskon Bosworthien löytävän tulevaisuudessa lisää historiallisia puunkappaleita, joista sorvata uskollisille faneilleen uusia ihanuuksia. Ja olenhan minä hirvensarvivärttinäjonotuslistallakin, mutta siitä joskus toiste, kun on jotain kerrottavaakin,

Summer Kitchen on Mini, sillä isompia ei ollut jäljellä. En ole pienten värttinöiden ystävä, vaan tykkään keskikokoisista enemmän. Ravelryssa tuntuu, että moni värttinäkehrääjä pitää kevyintä mahdollista värttinää parhaana, mutta minulle alle 20 gramman värttinät tuottavat Trindlejä lukuun ottamatta hankaluuksia. Parikymmengrammaiset tuntuvat sopivan käsiini parhaiten. Tilasin ensimmäiseen Bosworth pariini Minin ja Midin, jotka painavat saman verran (24 grammaa) mutta totesin aika nopeasti, että Midi on vakaamman ja mukavamman tuntuinen. Kokoja on olemassa neljä; isoin Maxi ja pienin Featherweight, joita en ole päässyt kokeilemaan. Maxi voisi olla kiva kokeilla, mutta epäilen, etten ihastu FW:iin.


Värttinöiden mukana tuli letti The Spinning Loftin luonnonruskeaa Arlesinmerinoa, joka on aivan ihanaa. Olen keräillyt sitä muutaman viikon Mideillä ja aprikoosi-Minillä. Merino d'Arles on mukavan pehmeää ja sopii värttinäkehruuseen mainiosta. Sekin on valitettavasti erittäin limited edition. Hitsi, kun en tilannut kahta lettiä, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Pitsilangan kehräämisestä

Ajattalin kesällä, että saan enemmän iloa kalliista villasta, kun kehrään todella ohutta lankaa. Se ei ollut kaikkein viisaimpia ajatuksia, joita olen koskaan saanut. Ottaen huomioon millaisen monsterin sain aikaan, se ei ollut järin viisas ratkaisu.


Yhden letin kehräsin ihan innosta puhkuen, mutta toista en millään saanut aloitetuksi. Onneksi tuli Tour de Fleece ja otin tavoitteekseni saada langan valmiiksi. Kisasin siis kolmella projektilla viidessä kuudessa tiimissä. Arvatkaa vaan riittikö intoa raportoida kuvien kanssa seitsemään eri ryhmään edistyksestään. No ei tasan riittänyt ja olisihan se ollut suoranaista spämmiä. Tourin suunnittelussa olisi pitänyt pitää joku järki mukana, mutta se oli karannut vehreämmille kesälaitumille ja siinä sitä sitten oltiin. Kehrääminen itsessään ei tuottanut suurempaa tuskaa. Romy (Majacraft Rose) suoriutuu pitsilangoista melko kepeästi ja tulos on hyvää. Vauhtia on riittävästi, enkä ole nopeinta kehrää edes kaivannut, mutta suurilla välityssuhteilla alkaa herkästi tulemaan tärinää. Luulen, että pitsilyhty ja pitsi- tai baby-rullat tai ehkä Akerworksin 3D-tulostetut rullat olisivat hyvä idea, jos haluaisin erityisesti kehrätä ohutta jatkuvasti, mutta pitsilankaa tulee ihan riittävän helposti, joten en ole tilannut lisää osia rukkeihini.

Kuitu: SweetGeorgia Yarns BFL-Silk-topsi värissä Rosebud
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella
Kertaus: Majacraft Aura välityssuhteella
Lanka: Kaksisäikeinen 1320 metriä / 218 grammaa (Ravelry)
WPI: 28
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Ongelmaa ei muodostanut myöskään kertaaminen. Iris (Majacraft Aura) jumborullineen suoriutuu monsterivyyhdeistä aivan tuosta vaan. Kertaaminen ei vaan jaksanut yhtään innostaa. Tässä vaiheessa osasin jo epäillä, että säikeet ovat pitkälti toista kilometriä pitkiä ja se on paljon kerrattavaa. Olen oppinut ottamaan kertaamisen rauhallisesti ja keskittymään siihen, mutta 1300+ metriä on paljon kertaamista ja alkaahan se puuduttamaan. Lanka valmistui, mutta sen vyyhteäminen muodosti jo ongelman. Maililla lankaa on aivan kauhea voima ja sehän oli kuristaa vyyhdinpuuni kappaleiksi. Avuksi haettiin rautakaupasta pari isoa prikkaa ja sain vyyhdinpuut kestämään vyyhteämisen, kun tein sen hyvin rauhallisesti ja vedin ensin langan rullalta vapaaksi ja sitten vasta pyöritin vyyhdinpuulle. Se oli pitkäpiimäistä hommaa, mutta selvisimme kaikki ehjänä. Olen sittemmin yrittänyt kehrätä paksumpaa.


Yksi asia varmasti auttoi pitsilangan kehräämisessä, nimittäin keraaminen langanohjain. Ihastuin tähän lyhdyn lisäosaan ja se on ehdottomasti suosikkini. Langanohjain on se osa, joka ohjaa langan rullalle. Se siis vastaa vanhoissa rukeissa ja monissa uusissakin malleissa lyhdyn hampaita. Niitä on tavallisia, jotka tulevat lyhdyn mukana ja näitä keraamisella sisäosalla varustettuja, jotka ovat parasta ikinä. Olen tilannut kolme erikokoista käyttämiini lyhtyihin ja tavalliset ovat jääneet kehruutarvikepussukkaan varalle. Keraaminen pinta luistaa sopivasti ja tekee kehräämisesti miellyttävämpää ja hiukan hiljaisempaa. Aivan parhautta Majacraftilta.

Villa on ihanaista SweetGeorgian BFL-Silkkiä. Blue-faced Leicester -lampaanvilla ja silkki muodostavat ihanan yhdistelmän ja hilloan muita lettejäni varmaan hamaan tulevaisuuteen, sillä ne ovat niiiin ihania. Amethyst BFL ja Violet Hill BFL-Silk -topsit ovat turvallisesti pusseissa. Epäilen, että heikko euron kurssi tietää jatkossakin heikkoa saatavuutta ja hinta ainakin on vielä suolaisempi kuin näitä ostaessani. Haluaisin kovati lisää SweetGeorgiaa, mutta kanadalaisilla on huono saatavuus Euroopassa. Höh.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Käsinkehrätystä Pogona-huivi

Neulon aivan luvattoman harvoin kehräämistäni langoista. Se asia pitäisi korjata ehdottomasti, sillä kehräämänsä langan todellisen laadun näkee oikeasti vasta käytössä. Kun näkee virheensä ja onnistumisensa neuleessa, se opettaa paljon. Vielä kun osaisi ottaa hyvistä neuvoista vaarin.


Tämä lanka on ehkä parasta, mitä olen kehrännyt. Mikä voi olla parempaa kuin Malabrigo? No käsinkehrätty Malabrigo tietenkin. Kehräsin toissa vuonna ihanuutta nimeltä Malabrigo Nube. Siinä on vain yksi vika. Niin ohut ja hieno merino huopuu äärimmäisen herkästi. Olen jutellut muiden kehrääjien kanssa Instassa ja Ravelryssa, enkä enää tilaisi tätä netistä. Nube pitää täästä hiplaamaan. ettei siinä ole liikaa huopunutta reunoissa. Omassa letissäni oli vain hieman, mutta joillain on ollut sellaisia lettejä, ettei niitä voinut topsina kehrätä, mutta karstamyllyn kautta käytettynä ne olivat vielä kehrättävissä. Langasta tuli suorastaan yliluonnollisen pehmeää ja ihanaa lankaa, josta tuli syksyllä Pogona-huivi.

Projekti: Handspun Malabrigo Pogona (Ravelry)
Ohje: Pogona by Stephen West (Ravelry)
Koko: noin 130 cm x 38 cm
Lanka: Käsinkehrätty Malabrigo Nube värissä Sabiduria
Menekki: noin 390 metriä / 113 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 4 mm pyöröpuikot

Pogona on WestKnits-klassikko. Tästä tuli kätevä pikkuhuivi, sillä tässä mallissa lanka on pääosassa. Olen pahasti jälkijunassa tämän ja aika monen muunkin Stephen Westin ohjeen suhteen, sillä kaikki muut ovat jo Pogonansa tehneet. Valitsin Pogonan, jotta saan kaiken langan käytettyä, mutta se ei ihan onnistunut. Kolme grammaa jäi ärsyttävänä nöttösenä pöyrimään, mutta aina ei voi voittaa. Jossain muussa olen onnistunut niin hienosti, että viimeisen parikymmentä senttiä on saanut pujotella neulalla huivin reunaan ja sellaisesta tilanteesta tietenkin haaveilin. Kolmella grammalla en olisi saanut yhtä lisäkerrosta, joten olisin joutunut kokeilemaan eri päättelyitä. En jaksanut kikkailla, joten katkaisin langan, vaikka pahalta tuntuikin.

Lanitium ex Machina Merinot

Syksyllä kehräsin Lanitium ex Machinan merinovilloja rukeillani. LeM:llä on uudet nettisivut ja siellä on kehruuvillaa pitkän tauon jälkeen. Mitään violettia tai vaaleanpunaista ei varmaan ole tarjolla, sillä olen ollut kärppänä paikalla päivitysten jälkeen, mutta saatte toki sellaisista haaveilla. :)


Vanhoista varastoistani kaivelin kesäksi kokoontaittuvalle matkarukilleni Majacraftin Little Gemille työn alle merinokaritsavillaa värissä Nebula. Jaoin letin kahtia ja kehräsin melko ohutta (lue: tosi ohutta) säiettä Lilyllä. Kylmän kesän kaikki parhaat terassikehruuhetket hyödynsin merenrannalla tarkkaan. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisasta kehrätä fraktaali eli jakaa toinen puoli letistä useaan osaan, jolloin topsin väritys olisi ollut toisessa säikeessä ja toinen olisi ollut eritavalla jaottelun vuoksi kirjavampi. Nyt langassa on selkeästi raitoja, mutta sehän voi olla ihan kivakin efekti.

Kuitu: Lanitium ex Machina merinolampaan karitsavillatopsi värissä Nebula
Väline: Majacraft Little Gem välityssuhteella 8,6:1
Kertaus: Majacraft Aura välitussuhteella 10:1
Lanka: Kaksisäikeinen 695 metriä / 140 grammaa (Ravelry)
WPI: 22
Fiilis: Tosi kiva, ohut huivilanka.

Lopputulos yllätti. En olisi ikinä uskonut, että 140 grammaa olisi mitenkään riittänyt liki 700 metriseen vyyhtiin ilman, että lanka on ompelulankaa tai pianovaijeria. Tämä on sopivan ohutta, lähempänä sukkalankavahvuutta kuin ompelulankaa. Se ei tunnu yhtään liki 700 metrin vyyhdiltä, mutta tarkistin laskelmani metrien osalta pariin kertaan ja pakko se oli uskoa. Pehmeyskin säilyä napakasta kierteestä huolimatta. Jos päättäisin tehdä juuri tällaista lankaa, niin en varmasti onnistuisi, mutta rennosti lomatunnelmissa kehräillessä tulee parasta laatua.


Tuskastuin ohuisiin lankoihin, joita ei tule juuri neulottua, joten päätin yrittää paksumpaa. Valitsin seuraavaksi hieman uudempaa varastoa Lanitium ex Machinan merino-firestar-topsin komeassa jäänsinisessä värissä. Firestar on ohutta kimaltavaa nylonia. Se on melko pehmeää, eikä juuri tunnu kehrätessä toisin kuin Angelina tai jotkut muut kimaltavat nylonit, joita kehruuvilloissa blinginä käytetään.

Kuitu: Lanitium ex Machina Merino-Firestar-topsi
Väline: Majacraft Aura välityssuhteella 7:1
Kertaus: Majacraft Aura välitussuhteella 5,4:1
Lanka: Ketjukerrattu 266 metriä / 110 grammaa (Ravelry)
WPI: 12
Fiilis: Jos rullia on monta, muista käyttää niitä!

Lopputulos on kivannäköinen, mutta harmittavasti epämuotoinen lanka. Tämä olisi ehdottomasti pitänyt kehrätä kolmessa osassa eri rullille. Ketjukertaaminen korostaa sitä, miten kehrääjä unohti jossain vaiheessa minkä paksuiseen tähtäsi ja toinen puoli langasta on selvästi paksumpaa kuin toinen. Aito kolmisäikeinen lanka olisi ollut käytettävämpi neulomisessa, mutta se on aivan liian myöhäistä valmiin langan kohdalla. Kerrattua lankaa ei voi purkaa. Tai siis varmasti joku jossain on niin tehnyt, mutta siinä ei tässä tapauksessa ole mitään järkeä. Ehkä tämä pipolankana menee, mutta tiheys muuttuu varmasti matkalla. Paksumman langan kehräämisen harjoitteleminen jatkuu,

lauantai 6. helmikuuta 2016

Nunoco Secret Smorgling

Mainitsinko jo, että ihastuin Nunocon kuituihin ja olen niitä kehräillyt viime kuukausina useaan kertaan. Kehräilin kesän ja syksyn aikana Secret Smorgling -setin kuitunäytteitä värtttinöillä. Secret Smorgling on setti, jossa on kaksi pientä 25 gramman karstalevyä, kaksi 25 gramman ja kymmenen värin merinopussia ja kuusi 10 gramman topsinäytettä. Ihanteellisia värttinäjuttuihin, sillä en ole tottunut kehräämään isoja satseja kerralla ja toisaalta värttinöitä ei ollut montaa aiemmin.


Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi gradient minikarstalevy nimeltä Iridescent Puddle. Minikarstalevy on niin ihana, että jossain vaiheessa täytyy tilata normaali sadan gramman levy. Etsyssä olevissa kuvissa karstalevy näyttää hieman liian siniseltä, mutta vihreää ja jadea on toinen reuna ja toinen pinkkiä ja liilaa. Keskelle jää keltaista ja vihreää. Iridescent Puddle on varsin jännittävän värinen tapaus.

Kuitu: Nunoco minikarstalevy Iridescent Puddle
Väline: Bosworth Midi-värttinä 24 grammaa
            Bosworth Mini-värttinä 24 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 151 metriä / 27 grammaa (Ravelry)
WPI: 18
Fiilis: Sievä! Niin Sievä!

Kehräsin minikarstalevyn kahdella Bosworth-värttinälläni siten, että revin suikaleen karstalevyn reunasta ja vedin sen keskeltä kahtia ja kehräsin eri osat eri värttinöille. Jotta sain värit säilymään karstalevyn mukaisena, kertasin säikeet yhteen ja lopputulos on kaksisäikeinen pitsilanka. Värit ovat sen verran ärtsyt, etten uskaltanut niitä sekoittaa. Tätä väritystä on tarjolla myös topsina, jossa on pitkittäin kaikkia värejä, joten lopputulos olisi varmaan todella villi.


Iridescent puddlen jälkeen otin käsittelyyn minikarstalevyn, joka oli jämävilloista tehty Batt Droppings -karstalevy. Sen kanssa kehräsin yhteen Bayou-nimisen topsinäytteen, joka on samanvärinen sinivihreä, mutta siitä on Angelinaa, joka on karkeampaa kimalletta kuin Firestar, jota karstalevy näytti sisältävän. Karstalevyn sisältöähän en tiedä, mutta nuo nylon-kimalteet eroavat aika selvästi koossa. Angelinasta en pidä, sillä se on karkeaa ja paksumpaa, mutta Firestar menee ihan kivasti villan joukossa. Aiemmin inhosin kimalteita voimallisesti, mutta jostain syystä se on mennyt ohi.

Kuitu: Nunoco minikarstalevy Batt Droppping ja Bayou topsinäyte
Väline: Bosworth Midi-värttinä 24 grammaa
            Bosworth Mini-värttinä 24 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 260 metriä / 36 grammaa (Ravelry)
WPI: 18
Fiilis: Tulipa yllättävän kiva

Tämänkin kehräsin Boswortheilläni kaksisäikeiseksi. En yleensä välitä vihreästä, mutta tähän sinivihreään tykästyin. Se oli kiva kehrättävä. Jälkikäteen ajateltuna värien sekoittaminen olisi ollut viisaampaa, sillä langasta olisi tullut todennäköisesti vihertävä sininen, joka olisi miellyttänyt silmääni enemmän. Toisaalta kun kaikki pikkuvyyhdit ovat raidallisia, niistä tulee varmaan kiva raidallinen cowl. Olen katsellut Martina Behmin Tubularityä(Ravelry), vaikka se on hieman paksummalle langalle, mutta uskoisin, että sen saa tehtyä. Näen tulevaisuudessani kuitenkin useita pikkuvyyhtejä Nunocoa, joten lankaa varmaan on riittävästi jossain enemmän tai vähemmän hamassa tulevaisuudessa.


Jäljelle jääneet topsinäytteet Patchouli, Beryl ja Sandalwood käytin yhteen pikkuvyyhtiin. En tiedä, miten tulin ajatelleeksi, että violetti, ruskea ja vihreä muodostaisivat kivan raitalangan, kun teen topsinäytteistä kehräämistä varten rolagejä. Varsin radikaali ajatus, sillä en ole koskaan pitänyt vihreästä tai ruskeasta. Jotenkin päädyin sellaiseen ratkaisuun ja tein rolagit blending boardilla. Jaoin ne villarullat puoliksi keskeltä varovasti kahtia vetämällä ja keräsin turkkilaisilla värttinöilläni Jenkins Lark ja Aegean. En edelleenkään ole hyvä tekemään niitä villarullia ja säikeet ovat epätasaisia, mutta lanka tuli valmiiksi ja sain paljon tykkäyksiä kuvilleni Instassa.


Kuitu: Nunoco topsinäyteet Patchouli, Sandalwood ja Beryl
Väline: Jenkins Lark -turkkilainen värttinä 23 grammaa
             Jenkins Aegean -turkkilainen värttinä 27 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen 220 metriä / 30 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Värttinöillä kehräämisessä on vielä opettelemista. Järkytyin kerratessani, sillä olen rukkikehruussa jo tottunut siihen, ettei tule möykkyjä ja ohuita kohtia. Heitin tämän pikkuvyyhdin kerran seinään harmitustani purkaakseni. Kehitettävää riittää vielä sekä värttinä, että blending board-osastolla.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Frankie hat


Neuloin tammikuun alussa alussa pikaisen myssyn, sillä siskoni Rose Red -myssy alkoi näyttää aika kärsineeltä. Sen voi varmaan siistiä nypyistä, mutta uusi myssy oli varmasti tarpeen. Valitsin varastostani vuosia marinoituneet kerät Grignasco Knitsin Loden Soft -villa-mohair-alpakka-silkkisekoitetta. Olen ostanut ne kerät johonkin myssyprojektiin, joka jäi aloittamatta, mutta nyt lanka pääsi puikoille. Se on pörröinen ja paksu lanka, muttei kaikkein pehmeimmästä päästä.


Projekti: Loden Frankie Hat (Ravelry)
Ohje: Frankie Hat by Cheryl Beckerich (Cascade Yarns)
Koko: noin 56 cm
Lanka: Grignasco Loden Soft
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Dreamz 5mm irtopääpyöröpuikot

Sopivaa ohjetta ei meinannut löytyä, mutta lopulta päädyin ilmaiseen ohjeeseen Cascade Yarnsin nettisivulta. Etsin ohjetta, jossa olisi sopiva määrä silmukoita, jotta saisin oikean kokoisen myssyn. Ohje on nimeltää Frankie hat ja siinä on sekä palmikkoa että pitsiä ja kuvio ei kuitenkaan huku pörröiseen lankaan. Ohjeessa on kaaviot, mutta kavennukset eivät meinanneet onnistua, vaan jouduin kerran purkamaan ja aloittamaan uudestaan kavennukset. Se oli ehkä omaa hölmöyttäni, sillä tein yhden ylimääräisen kuvion toiston. Halusin hieman korkeamman myssyn, jotta se varmasti roikkuu niskasta nykimättä alaspäin.


Grignascon Loden Soft ei ole lankana aivan pehmeimmästä päästä, mutta yllättävän miellyttävä, eikä kutita. Varmasti jotain herkkänahkaisempaa kutittaisi, mutta onneksi emme ole aivan niin herkkia. En tiedä mitä järkeä villan, mohairin, alpakan ja silkin sekoittamisessa yhteen on, mutta ihan hyvältä se tuntui. Jotenkin luulisi, että samaan lopputulokseen olisi päässyt kahdella tai kolmella kuidulla. Olin huolissani etukäteen vähän langan pörröisyydestä, mutta onneksi kuviot eivät huku pörröön. Aika kiva myssy, vaikka itse sanonkin.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Maitokuidusta lankaa

Sain muutama vuosi sitten kokeiltavakseni maitokuitua, mutten sitten uskaltanut aloittaa, kun se vaikutti jotenkin vaikealta. Viime keväänä päätin ottaa härkää sarvista ja aloin kehräämään. Olin lukenut kirjaa silkin kehräämisestä ja osasin kaukaa viisaasti kiertää pahimmat sudenkuopat, sillä maitokuitu muistuttaa vähän silkkiä kehruukuituna. Maitokuitu on maitoproteiinia eli kaseiinia ja on viskoosin tyyppinen muuntokuitu. Se on ohutta, suoraa, liukasta ja erittäin pehmeää.



Kehruukokemuksena oli erikoinen. Revin topsista tupsuja ja kehräsin niitä taitteelta eli taitoin topsitupsun vasemman etusormeni yli ja kehräsin sormeni päältä. En ole aiemmin kokeillut taitteelta kehräämisetä, sillä se kuulosti vaikealta. Vaikeaa se ei ollut, mutta erilaista ja rytmiin pääseminen kaikilla uusilla tekniikoilla vie aikaa. Suosittelen kokeilemaan liukkaille kuiduille ja muutenkin. Tämä jos mikä oli liukasta kuitua.


Kuitu: valkoinen maitokuitutopsi
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Lanka: Kaksisäikeinen 473 metriä / 70 grammaa (Ravelry)
WPI: 20
Fiilis: Ompa laskeutuva, suorastaan veltto vyyhti.

Lopputulos on ohutta kiiltävää ja hyvin laskeutuvaa lankaa. Laskeutuvuus on ihan ihmeellisellä tasolla. Vyyhti on suorastaan veltto. Lanka muistuttaa silkkiä, muttei ole läheskään niin kiiltävää kuin mulperisilkki. Maitolangan kanssa pitää olla varovainen, kun se on märkää. Silloin lanka on haurasta, eikä kestä kovakouraista käsittelyä. Märkänä se haisee hapantuneelle maidolle ja homehtuu herkästi, jos se ei kuivu nopeasti. Luulen, että maitolanka on myös biohajoavaa, kun se kerran on arkaa homeille.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Uudet Kai-Mei-sukat


Minun lempisukkani ovat edelliset Kai-Mei-sukat, jotka tein keväällä 2011. En ole raaskinut kävellä niillä, mutta nukun niissä jatkuvasti. Ne ovat miellyttävimmän tuntuiset sukat ikinä ja minua hieman harmittaa, ettei Punta Yarnsin Merisockia enää saa mistään, mutta onneksi minulla on kolme vyyhtiä jemmassa. Olen tästä vyyhdistä yrittänyt neuloa muita sukkamalleja, mutta tulin kesällä siihen tulokseen, että miksi yrittää väkisin muuta, kun varmasti toimiva ratkaisu on olemassa. Joten päätin neuloa toisen version lempisukistani varaunisukiksi.

Projekti: Kai-Mei II (Ravelry)
Ohje: Kai-Mei by Cookie A (Sock Innovation)
Koko: noin 36
Lanka: Punta Yarns Merisock Space Dyed
Menekki: noin 80 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot

Kai-Mei-ohje on Cookie A.:n sukkakirjassa Sock Innovation ja varmaan monelle tuttu Suloisimmat sukat suomeksi. Minulla on molemmat Cookien kirjat alkuperäiskielellä, joten en varmaksi lupaa, mikä se on suomeksi. Kuitenkin ihana kirja, ihana malli ja ihanat sukat. Se on suurelta osin autopilottineulomista kokeneelle neulojalle, mutta pitsikuvion aloitus on oikeastaan ainoa asia, joka vaatii oikeasti huomiota. Lopputulos on juuri sellainen, mitä odotin, aivan täydellisesti istuva ihana sukkapari.


Merisockissa on vain viisi prosenttia nylonia, joten minun sukissani sillä tuskin olisi mitään mahdollisuutta sukkalankana. Kävelen puhki Wollmeise Twinin ja Cascade Yarns Heritagen viikoissa ja monta muuta pehmeää sukkalankaa kuukausissa. Käytössäni kestävät lähinnä tavalliset Regiat ja Drops Fabel kunnolla ja Austemannin Step kestää sekin useita vuosia. Onneksi olen rutinoitunut sukkienvaihtamisessa ennen sängystä nousemista ja unisukat kestävät, mutta monet pilliintyvät ja nyppyyntyvät, mutta ne liki viisi vuotta vanhat Kai-Meit näyttävät edelleen upeilta.