sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Finch liittyi parveen


Värttinät, kuten rukit, ovat laumaeläimiä ja parvi kasvaa tasaisesti, ellei keskity määrän rajoittamiseen. Teitä on varoitettu. Yllä on Jenkins Lark- ja alempana Finch -värttinä. Painoeroa 15 grammaa vaikka värttinät eivät niin suuresti eroa rinnakkain katseltuna.


Tilasin Larkille kaverin ja minulla on muutaman viikon ollut Jenkins Finch. Finch on Jenkinsin turkkilaisista värttinöistä toiseksi pienin eli todella pieni värttinä. Tämä pikkuvärttinä painaa vain 8 grammaa. Kehrä on bird's eye maple -nimistä kuviollista vaahteraa ja kara on mustapähkinää kuten Larkissanikin. Se on kyllä harvinaisen ihana pikkuinen, mutta liian kevyt minun makuuni. Yritän jatkossa malttaa pitää näpit kurissa ja odottaa, että painavampia värttinöitä myyntiin. En tosin epäile, etteikö joskus se pienin malli Kuchulu-värttinäkin joskus rantautuisi tännekin. Minulla on valitettavasti hamsterin luonne.

Kuitu: Alexandra's Crafts Mixed BFL-topsinäyte värissä Chelsea
Väline: Jenkins Finch Bird's eye maple 8 grammaa
Lanka: Ketjukerrattu 17 metriä / 5 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Hauska näytelanka.

Finchin mukana tuli liukuvärjätty villanäyte. Villa on Alexandra Craftsin värjäämää blue-faced leicesteriä värissä nimeltä Chelsea. Pohjavilla on mustavalkoista. Neljännes villasta on siis luonnonmustaa ja 75 % villasta on valkoista, mikä luo villaan ja sitä myöten lankaan kivaa syvyyttä. Näyte oli oikein miellyttävä tuttavuus. Harmi, ettei villoja kannata tilata tullien ja suurten postikulujen vuoksi ison rapakon takaa. Värttinöitä on pakko tilata, sillä näitä ihanuuksia ei ole tarjolla Euroopassa. Turkkilaisia värttinöitä saa toki tältäkin puolelta maailmaa, mutta ei Jenkinsin turkkilaisia värttinöitä.


Langasta tuli kuitenkin herttainen pikkuvyyhti. Lankaa tuli vaikka aluksi tuntui, että värttinä on liian pieni eikä jaksa pyöriä, mutta kyllä se sitten siitä lähti. Tekisi mieli tehdä tästä jotain. Metrimäärä 17 varmaan riittäisi kirjanmerkkiin tai johonkin sellaiseen ihan pieneen virkattuun juttuun. Asia on mietintä myssyssä.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Tuettu värttinä


Minulle on tullut viime kuukausina muutamia uusia leluja. Yksi vinkeimmistä on tuettu värttinä. Sellaista en ole aiemmin kokeillut. Ihastuin KerrySpindles -Etsy-kaupassa venäläistyyliseen värttinään ja tilasin sen, vaikka ensimmäiseksi tuetuksi värttinäksi suositellaan yleensä tiibettiläistä tyyliä. Sipulin muotoinen kärki on oliivipuuta ja kara vaahteraa ja värttinäni painaa 48 grammaa. Värttinän seuraksi tilasin sille sopivan "kehruukupin", jossa värttinä pyörii kehrätessä. En tiedä, mitä spinning bowl on suomeksi. Tämä on marjakuusta.


Tuetulla värttinällä kehrätään karstalankaa. Alku onnistui yllättävän kivuttomasti, mikä varmaan johtui siitä, että olen kehrännyt karstalankaa pitkävedolla rukilla, joten tiesin periaatteessa, miten tekniikka toimii värttinälläkin. Videoiden avulla pääsin nopeasti vauhtiin ja ihastuin tuetulla värttinällä kehräämiseen. Harmi vaan, että minulla on vain kaksi kättä ja päivässä on vain 24 tuntia.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Mawata eli silkkinessujen kehräämisestä


Otin maaliskuussa haasteeksi jotain aivan uutta. Aloin kehräämään puhdasta silkkiä nessuista. En ole aiemmin kehrännyt silkkiä yksistään ja se olikin ihan oma maailmansa. Silkkinessu eli mawata on silkkiperhosen kotelo, joka on venytetty neliönmuotoiseen kehikkoon. Näitä seitin ohuita neliöitä on nipussa paljon päällekkäin. Periaatteessa yksi nessu on yhtenäinen ohuen ohut säie, mutta käytännössä se on varmaan jostain kohdista poikki.


Kehrätessä otetaan yksi ohut kerros nipun päältä ja aloitetaan sen venyttely. Nessun silkki tarrautuu itseensä niin paljon, ettei niitä pysty venyttämään ja kehräämään yhtaikaa, vaan säie pitää venyttää valmiiksi ja sitten kehrätä siihen kierre. Nessua voi käsitellä eri tavoilla. Tässä projektissa työnsin peukaloni keskeltä nessua läpi ja aloin venyttellä siitä rengasta, jonka katkaisin sopivasta kohdasta vetämällä sen poikki. Oppimista oli paljon. Käsiä piti pitää melko kaukana tosistaan kun venytteli. Säikeistä ei tule täysin sileitä ja langasta tulee väkisinkin hieman nyppyistä, mutta sileää ja tasaista lankaahan saa kaupasta.


Nessujen kehrääminen oli todella hidasta. Epätoivo meinasi iskeä moneen kertaan. Nippu ei tuntunut kevenevän tai ohenevan ennen kuin se oli aivan lopussa. Tilasin esnsimmäiselle Trindlelleni kaveriksi Waterfall-mahonki karan ja granaattihelmet. Granaatit ovat todella tummia ja punertavaa väriä saa ihan tosissaan katsoa. Pidän kovasti näitä Trindle-värttinöistäni. Ne pyörivät vakaasti ja pitkään ja tuntuvat painavammilta kuin ovatkaan. Harmi vain, että tilaustaan saa odottaa pitkään.

Kuitu: Lanitium ex Machina Mawata silkkinessut
Välineet: Trindle Purpleheart-kara ja Picasso-lasihelmet 18 grammaa
              Trindle Waterfall Mahogany-kara ja granaattihelmet 18 grammaa
Kertaus: Majacraft Rose välityssuhteella 31:1
Lanka: Kolmisäikeinen 285 metriä / 35 grammaa (Ravelry)
WPI: 30
Fiilis: Olipa se oppimiskokemus



Lopputulos on pikkuvyyhti kiiltävää ja ihanan silkkistä silkkilankaa. Tekisi mieli tilata pienet sylikangaspuut ja kutoa tästä ja jostain toisesta silkkilangasta kaulaliinan. Se oli mahtavaa. Aikaa vaan ei tunnut olevan nykyisillekään harrastuksille. En oikeastaan tarvitsisi lisää, mutta pienet kangaspuut olisivat todella kivat. Olen haaveillut Kromskin Harpista.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Lanitium ex Machina saksalainen merino


Kehräsin keväällä Lanitium ex Machinan saksalaista merinoa pitkään, sillä tein melko ohutta säiettä. Keskityin värien ihastelemiseen, sillä näissä monivärisissä leteissä se on tärkeä osa kehräilyä. Jaoin topsin pitkittäin kolmeen osaan, jotka olivat yllättävän lähelle saman painoisia. Olen oppinut melko taitavaksi näissä halkomishommissa. Kehräsin ne muistaakseni eri päistä jotta saisin eri värisiä säikeitä, sillä halusin värien sekoittuvan. Olen tehnyt aika paljon raidallisia lankoja ja halusin vaihteeksi kirjavampaa. Lopputulos on aikalailla sitä mitä kuvittelin sen olevan.


Olin topsin saatuani hiukan pettynyt, sillä tämä on aiemmin keräämiäni merinoita selvästi karheampaa. En tiedä onko se normaalia saksalaiselle merinolle, sillä en ole saksalaisiin merinoihin mitenkään erityisesti tutustunut. Toisaalta olen kehrännyt karheampiakin villoja joten se ei lopulta paljon haitannut, sillä villa oli ihan kivaa kehrättävää. Odotin vain merinolta enemmän pehmeyttä, kuin mitä tässä oli. Netti ostamisessa on tietysti se vika, ettei aina tiedä, mitä saa. Aina ei saa sitä, mitä kuvittelee tilaavansa. En kuitenkaan valita, sillä eihän tässä mitään varsinaista vikaa ollut.

Kuitu: Lanitium ex Machina German Merino -topsi
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Kertaus: Majacraft Aura välityssuhteella 7,1:1
Lanka: Kolmisäikeinen 447 metriä / 150 grammaa (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Ihanan värinen, mutta merinoksi kyllä melko karheaa.

Kertasin säikeet Auralla, sillä epäilin, ettei Majacraftin standardi-rulla vedä 150 gramman lankaa nätisti. Olen kyllä 144 grammaa muistaakseni ängennyt paksumpaa lankaa rullalle, kun kertasin villatakkilankoja, mutta päätin kerrata jumborullalle, kun sellainen oli mahdollista ja halusin Rosella jo aloittaa seuraavaa projektia. Olen oppinut nauttimaan hitaasti kertaamisesta. Mihin minulla edes on ollut kiire? Olen aiemmin kerrannut jarru kireällä mahdollisimman äkkiä ja se on kyllä näkynyt lopputuloksissa. Kun paneutuu kertaamiseen, niin on lopputuloskin miellyttävämpi.


Aika kiva vai mitä? Tekisi mieli tehdä sukat, mutten uskoa, että kestäisivät.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mysteerivilloja ja värttinäkuvia


Pieni turkkilaiseni Jenkins Lark on ahkera pikkuvärttinä. Olen pyöritellyt World of Woolin loputtomalta tuntuvasta jämävillapussista minivyyhtejä. Tällä kertaa laventelia ja valkoista villaa. Valkoinen oli ok, mutta laventelin värinen oli huopunutta tai ainakin kovasti tiivistynyttä villaa ja sitä sain repiä ihan tosissani, että sain säiettä aikaan. Jos en olisi ihastuksissani söpöstä pikkuvärttinästäni niin, en olisi varmasti viitsinyt kehrätä tuota huopunutta mokomaa. Motivaatio on ihmeellinen asia.


Valkoisesta villasta tuli hieman enemmän säiettä, joten tein lopusta pari metriä valkoista lankaa. En tiedä mihin näitä minivyyhtejä käytän, mutta yleensä tulee käyttöä juuri sille langalle, jota kuvittelee, ettei tule koskaan tarvitsemaan mihinkään. Olen edelleen ihastuksissani tästä värttinästä. Se on vaan niin ihana, ettei sanotuksi saa.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista valkoista ja laventeliväriistä villaa
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kaksisäikeinen 44 metriä / 10 grammaa (Ravelry)
WPI: 16
Fiilis: Mitä tästä nyt sanoisi?


Meille iski pääsiäinen aikaisin tänä vuonna. Aloin kehräämään keltaoranssia lankaa jo reilun viikon ennen palmusunnuntaisia ja kaivoin esiin ensin Arabian puput ja sitten muutkin pääsiäiskoristeet. Meillä ei ole varmasti koskaan ole ollut reilusti ennen palmusunnuntaita pääsiäiskoristeet esillä. Päätin kehrätä yhteen jämävillapussin keltaisen, oranssin ja persikan väriset villat.


Pääsiäiskukko muni minulle neljä Rähinä-munaa ja Fazerin Mignon. Olin poikkeuksellisesti innoissani pääsiäismunista. Kindereitä ja niiden typeriä leluja olen inhonnut jo teininä, mutta Rähinäketjut olivat kiva yllätys ja menivät CD-telineiden koristeiksi. Hitsi, kun en ostanut enempää. Olisi ollut hauska omistaa kaikki ketjut. Tämän pääsiäisen muistan varmasti pitkään.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista keltaista, oranssia ja persikan väristä villaa
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kolmisäikeinen 193 metriä / 70 grammaa (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Värit eivät nappaa, mutta ehkä tästä joku pääsiäiskoriste voisi tulla...

Lark-parka oli aivan ääriään myöten langan kerän peitossa, kun sain sen tämän langan kerrattua. Paljoa yli tuon 70 gramman en varmaan olisi saanut lankaa mahdutettua. Olen aavistuksen huolissani, että saanko värttinän kaivettua kerästä esiin, mutta hyvin se sieltä sukelsi esiin, kun vähän nitkutti karaa ensin.

Tuliko liian monta kuvaa Jenkins Larkista? Ei se mitään, lisää on tulossa. ;)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Mysteerikuitua ja Jacobia


Värttinät ovat pyörineet ahkerasti viime viikot ja pari pientä lankaa alkaa olla taas valmiina. Ihastuin kovasti Trindle-värttinöihin ja tilasin itseasiassa Trindlelleni kaverin. Trindlessä on vauhtia ja voimaa aivan eri tavalla kuin muissa yläpainoisissa värttinöissä, joita olen kokeillut. Omani painaa 18 grammaa, mutta tuntuu paljon painavammalta kehrätessä. Pari kertaa olen joutunut etsimään äkillisesti tangentin suuntaan singahtanutta helmeä, mutta kun välillä varmistaa, että helmet ovat kunnolla kiinni, niin uskon, ettei jatkossa tarvitse möyriä sohvien alla. Ensimmäinen Trindleni on Purpleheart-puinen kara ja lasihelmikehrä. Toiseksi tilasin kuviollisen Waterfall-mahonkisen karan ja granaattikehrän, mutta niistä laitan kuvia toisen kerran.


Tämä pikkuvyyhti on ensimmäinen Trindlellä kehräämäni lanka. En ole koskaan kehrännyt näin järjettömän ohutta. Säie oli miltei hengetöntä. Kuitu on World of Woolin pohjattomalta tuntuvasta jämävillapussista, joka ei vain ota loppuakseen. Villaa se ei ole vaan jotain selvästi merinoa ohuempaa pehmeämpää erittäin kiiltävää ja lentelevää. Epäilen, että se on bambua tai jotain muuta viskoosia, muuntokuitua kuitenkin. Jenkins turkkilaisen värttinän mukana tuli vihreää bambumerinoa ja siinä oleva bambu muistuttaa tuntumaltaan tätä mysteerikuitua.

Kuitu: World of Wool Botany Lap Waste -jämäkuitu
Väline: Trindle Purpleheart-kara ja Picasso-lasihelmet yhteensä 18g
Kertaus: Majacraft Little Gem 13,1:1
Lanka: ketjukerrattu 77 metriä / 18 grammaa (Ravelry)
WPI: 22
Fiilis: Uskomattoman ohutta!

Langasta tuli superohutta, vaikka ketjukertasin sen. En jaksanut alkaa väkertää ketjukertausta värttinällä, joten kertasin sen Little Gemillä. Vähän laiskotti. Värttinällä kehrääminen tuntuu vielä hankalalta ja sitä pitäisi harjoitella, vaikkei aina huvittaisikaan.


Auralla kehräsin harmaata Jacob-lammasta, enkä pitänyt kokemuksesta yhtään. Olen kuullut Jacobista paljon hyvää, mutta tämä World of Woolin Jacob ei ainakaan ole minun suosikkejani. Ehkä amerikkalaiset ovat jalostaneet omansa pehmeämmiksi ja miellyttävämmiksi kehrätä. Villa tuntui karkealta, karvaiselta ja pölisi ja sitä oli vaikea kehrätä tasaisesti. Säikeen kehrättyäni totesin, että kierrettä on liian vähän kuitenkin enkä uskonut, että säie kestäisi ketjukertaamista. Olin keskittynyt liikaa käsiini enkä niinkään rullalle tulevaan säikeeseen, joten siihen oli tullut liian vähän kierrettä. Ketjukertaaminen ei onnistu alikierteisestä säikeestä, vaan se katkeilee. Poljin säikeen uudestaan rullalle ja lisäsin kierrettä. Temppu onnistui yllättävän kivuttomasti ja eikä lopputuloksesta huomaa mitään.

Kuitu: World of Wool harmaa Jacob -topsi
Väline: Majacraft Aura välityssuhteella 4,1:1
Kertaus:  Majacraft Aura välityssuhteella 5,1:1
Lanka: ketjukerrattu 70 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
WPI: 9 
Fiilis: Tulipahan tehtyä

Olemme Auran kanssa alkaneet tulla ihan hyvin toimeen keskenämme. Sipaisin varovasti vaseliinia karaan ja kolinat loppuivat. Kyllä se lopulta kannatti tilata, vaikka alku olikin takkuista, mutta opin enemmän kehräämisestä ja rukkien säätämisestä.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Louhittaren luola SW BFL


Sitten vaihteeksi rukkikehruu. Hillosin pitkään aarteena tätä topsia. Se on viimeinen keväällä 2012 kuituvarastostani ottamani kuvan kuiduista, joka oli vielä viimekuussa jäljellä. Muut sen kuvan parin kolmen kilon kuiduista olen kehrännyt aikaa sitten. Kuva tuli koneella yllättäen jostain vastaan ja hämmästyin miten hyvin ne villat ovat menneet. Aloitettuani kehräämisen totesin, että se oli onni, etten ottanut sitä aiemmin käsittelyyn. Taidot eivät varmaan olisi riittäneet. Tämä on superwash-käsiteltyä bfl villaa eli tämä ei huovu. Se tekee villasta liukasta ja kiiltävämpää kuin ei-superwash käsitelty villa. Liukkaus ja suoruus olivat aluksi haasteellisia, mutta onneksi taidot kehittyivät nopeasti. Pitäisiköhän uskaltautua jo kokeilemaan alpakkaa, joka on sekin suoraa ja liukasta.

Kuitu: Louhittaren luolan superwash bfl -topsi 
Väline: Majacraft Rose välityssuhteella 8,7:1
Lanka: ketjukerrattu 230 metriä / 100 grammaa  (Ravelry)
WPI: 14
Fiilis: Kiiltää kuin silkki!

Langasta tuli laskeutuvaa, kiiltävää ja ah niin kaunista. Tuntuma on miellyttävä ja tätä silittelee ihan mielellään. Superwash-käsittely korosti bfl:n pitkävillaisia ominaisuuksia ja tämä muistuttaa hieman wensleydalea, mutta on ohuempaa, eikä niin hiusmaista. Lopputulos on oikein miellyttävä kuitu, jota en ihan aloittelijoille suosittelisi.


Värit ovat ihania kuten Tuulian värjäykset yleensäkin. En jaksanut alkaa mihinkään topsin jakamiseen, mikä olisi ollut hyödyllistä. Kehräsin yhden säikeen ja ketjukertasin laiskuuttani. Se aiheuttaa todennäköisesti jonkin verran raidoittumista. Toisaalta lanka tuntuu erittäin laskeutuvalta, joten kaksisäikeinen pitsilanka olisi ollut ehkä viisaampi valinta, mutta kerrattua ei voi enää purkaa. Siinä mielessä neulominen antaa vikatikit anteeksi, kun neuleen voi lähes aina purkaa ja aloittaa alusta. Kehräämisessä sitä vaihtoehtoa ei ole. Toisaalta kehräämällä oppii. Seuraavan kerran olen viisaampi. Pitäisi keksiä tälle ihanuudelle jokin pieni projekti, sillä tämä lanka kutsuu kovasti puikkoja.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Minivyyhtejä


Olen hieman kehräillyt värttinöillä ja tehnyt minivyyhtejä näytteistä ja jämävillanöttösistä. Neljä pienintä ovat yhden gramman painoisia todellisia minivyyhtejä. Vihreä vyyhti on uusimman värttinäni mukana tullut näyte ja kaksi ylintä ovat jämävillaa. En ole sen pitkittyneen värttinöintiprojektin jälkeen uskaltanut vielä aloittaa isoa topsia. Otan jämistä vauhtia isompiin projekteihin, etten haukkaa liian isoa palaa ja mene taas kolmea vuotta valmistumiseen.


Nämä yhden gramman Wollinchenin näytevillatupsuista kehrätyt minivyyhdit ovat suorastaan nukkekotikokoa. Vasemmalta oikealle on turkoosi silkkivilla Dita, tumma violetti silkkivilla Becren, vihreä merino-shetland -sekoitus nimeltä Cool Forest ja valkoinen superwash-bfl-rami-sekoitus. Silkkivillat ovat 70 % villaa ja 30 % silkkiä ja superwash bfl myös 70 % ja 30 % ramia. Ilman värttinää en olisi näitä tupsuja olisi alkanut kehräämään, mutta uuden Majacraftin turkkilaisen värttinän kokeiluun viitsin ne käyttää. Yhden gramman tupsu on kyllä ihan turhake. Ei sellaista mihinkään tarvitse kehruuvillana tai lankana. Söpöjähän nämä toki ovat. Tarjoan näitä varmaan siskolle nukkekotijuttuihin. Lankaa on 6 -10 metriä kussakin vyyhdissä. Kuiduista ramia en ole ennen kokeillut, mutta ramin olen nähnyt kasvitieteellisessä puutarhassa. Se on trooppinen nokkosen sukuinen kasvi, muttei polttele. Rami tuntui kuidussa suoralta ja aavistuksen liukkaalta. Hiukan lisätietoja näistä mineistä Ravelryn puolella.

Kuitu: World of Wool jämävillapussista pinkkejä villoja
Väline: Majacraft Turkish Spindle Set -värttinä 20 grammaa
Lanka: kolmisäikeinen 55 metriä / 15 grammaa 17WPI
(Ravelry)
Fiilis: Tulipahan tehtyä.

Seuraavaksi kaivelin esiin World of Woolin jämävillapussin ja valitsin pinkkejä villoja. Kehrääminen sujui hyvin ja tykästyin turkkilaisiin värttinöihin. Majacraftin värttinä on minusta kivempi kehrätä kuin Schacht Hi-Lo, mutta se on vähän omenoiden ja päärynöiden vertailemista, sillä kyseessä on kaksi aivan erilaista värttinää. Pinkeistä jämistä tuli minivyyhti pinkkiä ohutta lankaa.


Sitten tuli postissa varsinainen ihanuus. Tilasin pienen Jenkinsin Lark värttinän. Kehrä on Osage Orange -nimistä puuta ja kara on mustapähkinää ja Lark painaa 23 grammaa, mikä on kokoonsa nähden aika paljon. Karan pituus on alle 13 senttiä, kun Majacraftin turkkilaisen värttinän kara on 30 senttiä pitkä ja se painaa kevyimmillään vain 15 grammaa. Pienuus yllätti minut, mutta pienihän on kaunista. Jännitin kovasti tullaamista, kun en ole tullin kanssa joutunut asioimaan, mutta nettitullaus oli melko näppärää. Värttinän mukana tuli pieni näytetupsu BamHuey merino-bambusekoitetta, joka oli valmiiksi sidottu värttinään kiinni, joten kehräsin oliivinvihreän villan pois kuljeksimasta. Bambumerino oli oikein miellyttävä tuttavuus. Bambu alkoi pölisi hieman kuituja ilmaan ja toi mieleeni Trindlellä kehräämäni punaisen mysteerikuidun. Ehkäpä se on bambua.

Kuitu: New Hue Handspuns BamHuey värissä Olive Branch
Väline: Jenkins Lark Osage Orange-värttinä 23 grammaa
Lanka: kaksisäikeinen 33 metriä / 7 grammaa 18WPI (Ravelry)
Fiilis: Kiiltää kuin silkki!

Paljon en ole malttanut laskea Larkia käsistäni ja Instagramia ole pommittanut lukuisilla kuvapäivityksillä siitä. Taisin hurahtaa Instaan. Olen seurannut pitkään siellä neulesuunnittelijoita ja neulepodcastporukkaa, mutta omat päivitykset ovat jäänee aiemmin vähiin. Ensimmäinen älypuhelimeni ei ollut hyvällä kameralla varustettu, mutta nykyinen on ja olen sillä ottamiani kuvia laittanut joitain myös Ravelryyn. En ole siirtymässä blogista Instaan, mutta sitä on helpompi päivittää kuin tätä blogia, johon otan kuvat järjestelmäkameralla. Olen sivumennen sanoen myös neulonut ahkerasti Nuvemia ja villatakkia ja kehrännyt rukeilla, mutta nämä minivyyhdit ovat melko lailla ainoita valmiita juttuja.


Oliivinvärisen minivyyhdin jälkeen jatkoi säälittävän pienten nöttösten sarjaa kaivamalla WoW:n jämäpussista valkoisen ja laventelinvärisen nöttösen ja kehräsin taas pikkuvyyhdin kaksisäikeistä lankaa.  Harvoin on tarvetta jaardin viipsinpuulle, mutta onhan se kätevää, että tällä Louetin viipsinpuulla onnistuu niin yhden kuin kahdenkin jaardin vyyhdit. Mitä tästä nyt sanoisin? Toinen säie on valkoinen ja toinen säie on laventelinvärinen ja pieni pätkä lopussa on kokonaan valkea. Nyt uusiin kehruihin.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ikuisuusprojekti viimein pois värttinältä


Hankin kolme vuotta sitten värttinän ja parin pienen kehruuprojektin jälkeen aloitin ihan kokonaisen topsin. Nyt se on valmis. Ilmeisesti vuodet rukkikehruun parissa loi hyvän näppituntuman ja värttinöinti alkoi sujua. Ensimmäiseen säikeeseen meni pari vuotta, mutta kaksi muuta kehräsin reilussa viikossa. Yksi säe on kahta muuta hieman paksumpi, joten mitenkään hirmu tasaista tämä ei ole. Se menee tietysti opettelun piikkiin.


Kuitu on ihan tavallista World of Woolin merinoa. Tässä Northern Lights -sarjan värissä Heavenly on neljää väriä: fuchsia, lavender, amethyst ja heather. Ne ovat ohuina soiroina koko topsin pituudelta rinnakkain. En jakanut topsia, vaan pyrin kehräämään topsin päästä mahdollisimman tasaväristä säettä. En vaan muista miksi. Siihen oli varmasti joku syy, mutta kolmen vuoden jälkeen en enää muista, mikä se ajatus silloin oli. Jos olisin jakanut topsia pitkittäin, olisin voinut kehrätä vähän kirjavampaa lankaa.

Kuitu: World of Wool Merino-topsi värissä Heavenly
Väline: Schacht Hi-Lo -värttinä 31,2 gramma
Lanka: kolmisäikeinen 277 metriä / 100 grammaa 15WPI (Ravelry)
Fiilis: Ompa ohutta ja tiivistä.

Kertaaminen ei meinannut sujua mitenkään. Säikeet menivät sotkuun herkästi ja metrejä vaan riitti ja riitti. Loppuvaiheessa meinasi usko loppua. Välillä tuntui, että käsissä on pelkkiä peukaloita ja säikeet olivat ihan solmussa. Toivoin monta kertaa, että olisin kerrannut rukilla. Kertaaminen on vaikeaa, kun siihen ei ole kunnollista näppituntumaa. Lisää harjoitusta siis ohjelmassa.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Värttinöitä


Mitä kehrääjä tekee, kun rukkiluku on ainakin väliaikaisesti täynnä? No hankkii lähipiirinsä kauhuksi tietenkin värttinöitä. Ensimmäinen värttinäni koki kurjan kohtalon ja toiseen värttinääni en koskenut ainakaan kahteen vuoteen, mutta lopulta muutama viikko sitten päätin saada sen kolme vuotta sitten aloittamani värttinäkehruuprojektini valmiiksi. Ensimmäistä kertaa se nimittäin sujui. Lopulta värttinäkehruu jotenkin "klikkasi" ja tuntu kivalta. Yllä olevassa kuvassa ovat yhtä lukuun ottamatta tämän hetkiset värttinäni. Oikealla Schacht Hi-Lo -värttinä, jolta kerin juuri valmiin langan vyyhdille. Värttinä painaa 1,1 unssia eli 31,2 grammaa. Sen kolme vuotta sitten aloitetun langan sain siis lopulta valmiiksi. Keskellä on Majacraft Turkish Spindle Set. Turkkilaisessa värttinässä on poikkipuut ja Majacraftin värttinä on siitä erikoinen, että siinä on kolmet poikkipuut, joilla värttinän painoa voi muuttaa. Schacht Hi-Lo on hybridi, joka toimii sekä ylä- että alapainoisena värttinänä. En ole vielä oppinut kehräämään alapainoisena, mutta kai sekin kohta luonnistuu. Alimpana on Trindle-värttinäni.


Ensin tuli siis uusi turkkilainen värttinä Saksasta. Tämä värttinä on setti, jossa on 30 gramman, 20 gramman ja 15 gramman poikkipuut, joten se on monipuolinen värttinä. Puu on hyvin kevyttä ja pyörii kivasti. Kokeilin eri painot Wollinchenista saamillani näytteillä ja paino muuttaa värttinän pyörimistä ja "luonnetta" todella paljon. Otin World of Woolin jämäkuitupussista kahta pinkkiä villaa ja kehrään kolmisäikeisen pikkuvyyhdin. Turkkilainen on siitä kätevä, ettei säiettä tarvitse keriä karalta, vaan se kierretään poikkipuiden ympärille niin, että se muodostaa suoraan pienen kerän, jonka saa poikkipuut irrottamalla suoraan käyttöön. Se juoksee sekä sisältä että päältä, joten langan voi kerrata suoraan siitä kaksisäikeiseksi. Ihanan kätevää.



Toiseksi viimeisin saapunut värttinäni on Trindle. Tilasin Purpleheart-puisen karan ja violetit Picasso-lasihelmet kehräksi. Kara painaa 6 grammaa ja helmet 12 grammaa, joten värttinä on hurjan kevyt 18 grammaa. Lasihelmet ovat karaan verrattuna painavat ja värttinä tuntuu jännältä kehrätessä. Tällä on aivan eri tavalla inertiaa kuin muilla värttinöilläni.

Miksi sitten kehrätä värttinällä, kun omistaa rukin? Tai siis kolme minun tapauksessani. No se on kehruukokemuksena erilainen. Värttinällä saan kehrättyä paljon ohuempaa lankaa kuin rukilla, mutta se johtunee taidoistani. Toisaalta värttinät ovat hifistely- ja keräilytavaraa ja monet ovat tavattoman kauniita. Sellaisia käsin sorvattuja kaunottaria tietysti himoitsen.


Lopuksi neulekuva(!) Todistettavasti olen siis neulonut. Puikoilla on Acer Cardigan by Amy Christoffers jesarista eli Cascade Yarnsin 220 Woolista. Väri on aivan mahtava magenta. Neule etenee hurjaa vauhtia. Valmistunee sopivasti kesäksi. xD

torstai 5. maaliskuuta 2015

Ihan kuin olisin nähnyt tämän ennenkin

Mihin se helmikuu karkasi? Kevät tulee niin kauheaa vauhtia, että hirvittää. Juurihan tämä pitkä ja pimeä talvi alkoi!?! Huomioni taisi olla liiaksi Falunin tapahtumissa, kun puoli kuuta meni yhdessä hujauksessa. Seuraavaksi tietenkin huomio siirtyy Kontiolahdelle, mutta nyt niitä kehruita.


Minun kai täytyy myöntää itselleni, että minulla on kehruublogi ennemmin kuin neuleblogi. Kehrään paljon enemmän kuin neulon. Neuleinto on ollut niin totaalisen kateissa, ettei se ole mikään ihme, ettei ole mitään blogaamista neulomisesta. Nyt olen tosin neulomassa isoa huivia ja villatakkia, joten jossain vaiheessa lienee jotain neulottuakin tulossa kehruujuttujen lomaan.


Manx Loaghtan on Man-saaren lammasrotu ja sen nimi kuulemma tarkoittaa Man-saaren hiirenruskeaa. Minusta se kuvaa hienosti Manxin väriä. Juuri tuollaisia ruskeita olen loukuissa nähnyt. Tämän rotuiset lampaat ovat harvinaisia ja todella villinnäköisiä nelisarvisia keltasilmäisiä otuksia. In Sheep's Clothing -kirja kertoo, että Manxilla voi olla jopa kuusi sarvea. Ihanaa, että tällainen alkukantainen rotu on saatu pelastettua sukupuutolta, joka sitä viime vuosisadalla uhkasi. Pienet ja heikommin tuottavat maatiaislammasrodut helposti syrjäyttää jokin tehokkaaksi tuotantoeläimeksi jalostettu rotu.

Kuitu: World of Wool Manx Loaghtan -topsi
Väline: Majacraft Aura 5,4 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 129 metriä / 100 grammaa 9WPI (Ravelry)
Fiilis: Ompa kiva kuitu. Lisää tätä!

Kehräsin Auralla yhden säikeen ja ketjukertasin siitä langan. Villa oli oikein miellyttävän pehmeää ja hyvän tuntuista. Uskoisin kehrääväni tätä toistekin, vaikka kannatuksen vuoksi. Onneksi näitä luonnonvärisiä eri rotujavilloja ei enää ole montaa jäljellä. Minua on alkanut kyllästyttää harmaat ja ruskeat. Olen aina ollut värien perään, mutta WoW:n edulliset luonnonväriset villat houkuttelivat kokeilemaan rotuja, joita ei ole juurikaan värjättyinä tarjolla. Värjätyissä on paljon merinoa ja bfl:ä, mutta vähänlaisesti muuta. Pitäisi vähitellen aloittaa se peittoprojekti näistä luonnonvärisistä, että saan nämä pois joskus vielä lankavarastostanikin.


Toinen vyyhti on tylsästi Corriedalea. Tästä topsista en pitänyt. Aiemmat ovat olleet mukavia kehrätä, mutta tämä jotenkin pölisi ja myttääntyi vasemmassa kädessä niin, että sain sitä oikoa monta kertaa. En tiedä keskityinkö liikaa uuden rukkini Auran säätöjen hakemiseen. Mitähän tästä nyt sanoisi. Samaa huttua kuin aiemmatkin ketjukerratut luonnonväriset paksut harjoituslangat. Harjoittelin siis tarkoituksella paksun langan tekemistä.

Kuitu: World of Wool harmaa Corriedale-topsi
Väline: Majacraft Aura 5,4 :1 välityssuhteella
Lanka: ketjukerrattu 121 metriä / 100 grammaa 9WPI (Ravelry)
Fiilis: Plääh.