keskiviikko 14. elokuuta 2013

Taistelu Gretel-myssystä


Sain joululahjaksi uusimman Debbie Stollerin Stitch and Bitch -sarjan osan Sankarineulojan käsikirja ja halusin tietysti heti neuloa siitä jotain. Päätin neuloa Ysolda Teaguen suunnitteleman Gretel-myssyn, sillä siihen sattui olemaan sopiva lanka. Neuloin pari vuotta sitten Gretelin punaisesta alpakkalangasta, mutta myssy on niin hyvin mallinen, että halusin neuloa toisen. Alointin innoissani tämän pieneksi välipalaksi siis tammikuussa. Kirjassa, toisin kuin Ravelryn kautta ostetussa ohjeessa, ei ole kaavioita, mutta päätin, etten anna sen haitata. Neuloin ja purin myssyä sitkeästi muutaman kerran ja sitten se ufoutui. Jälkikäteen en yhtään ihmettele, mutta olisi ollut kiva neuloa kirjan ohjeesta, mutta totuus on kuitenkin se, että englanninkieliset ohjeet ovat helpompia seurata ja kaaviot helpottavat palmikkoneuleiden neulomista huomattavasti.

Projekti: Gretel II (Ravelry)
Ohje: Gretel by Ysolda Teague (Stitch 'n Bitch Sankarineulojan käsikirja)
Koko: 56 cm
Lanka: Tummanliila Schachenmayr nomotta Alpaka Fashion
Menekki: 90 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm -pyöröpuikot
Fiilis: Ihana malli ja vielä ihanampi väri. Täydellistä! 

Otin Tourin jälkeen myssyn uudelleen puikoille. Jäljitin kaavioiden avulla palmikonkiertoja laskien, missä päin ohjetta olin menossa. Purin puolet pois ja neuloin myssyn loppuun alkuperäisen ohjeen mukaan parissa päivässä, enkä joutunut purkamaan kertaakaan. Jostain syystä en osaa seurata rivi riviltä auki kirjoitettuja ohjeita kunnolla. Toisaalta suomeksi ei ole samalla tavalla vakiintuneita fraaseja kuten englanninkielisissä ohjeissa on. On toki mahdollista, että ohjeessa on virhe, mutten ole varma onko kyse siitä vai allekirjoittaneen kyvyttömyydestä tekemään ohjeiden mukaan.


Loin silmukat jollain erikoisemmalla tavalla, mutten kuollaksenikaan nyt yli puolen vuoden jälkeen muista, mikä tekniikka oli kyseessä. Ehkä se on tubular cast on, silä siltä myssyn reuna lähinnä näyttää. Tämän piti olla nopea juttu, joten en kirjoittanut mihinkään ylös mitään muistiinpanoja. Lanka on tummanliilaa  Alpaka Fashionia, jonka olen ostanut kauan sitten myssyä varten. Neljää vuotta ei pitäisi mennä langan ostamisesta neuleen valmistumiseen, mutta kun varasto paisuu yli 18 kiloon, niin se on hyvin todennäköinen tilanne. Alpaka Fashion on oikein miellyttävä lanka nueloa. Saatan ostaa toisetin. Minulla on ollut tarkoituksena ostaa huivia varten Dropsin Alpacaa, jossa on miltei identtinen väri muistaakseni 3969 punalila, mutten ole saanut aikaiseksi ja nyt on en ole päässyt sitä väriä missään edes hiplaamaan. Kaikkea mahdollista lankaa ei onneksi en ole hamstrannut. Täytyy harkita tilaamista, silä pidän tästä eläväisestä väristä.

tiistai 13. elokuuta 2013

Villa Laurilan ruskea suomenlammas


Treenasin ennen Touria pitkävetoa, muttan ottanut Tourille mitään karstalankaprojektia, sillä pitkäveto sujuu ihan kohtuullisesti ja halusin jotain uutta. En ehtinyt kehräämään tätä lankaa loppuun ennen Touria, joten se jäi oikeastaan roikkumaan. Kolmannen säikeen kehräsin Tourin jälkeen ja annoin säikeiden levätä kunnolla ennen kuin kertasin ne langaksi. Villa on Villa Laurilan suomenlammasta karstanauhana. Tällä kertaa luonnonruskeana, sillä ostin viime vuonna kaikkia neljää eri väriä. Karstalankani ovat edelleen kauhean paksuja, mutta ihanan pehmeitä ja kuohkeita, eivätkä säikeetkään enää katkeile kerratessa niin herkästi. Olen harkinnut, että tekisi tyynynpäälliset karstalangoista ja upottaisin kampalangat suunnitelemaani palapeittoprojektiin. En ole vieläkään saanut aloitettua palojen neulomista kehräämistäni luonnonvärisistä langoista. Visio sen sijaan alkaa olla kirkas. Enää pitäisi neuloa pari mallipalaa koon ja mittasuhteiden laskemista varten ja siiten pääsisin vauhtiin.

Kuitu: Villa Laurilan ruskea suomenlammaskarstanauha
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 120 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Vähän on epätasainen, mutta kyllä tämä tästä.


Minusta on aivan käsittämätöntä, että tässä on tasan sama määrä metrejä kuin kaurapuuronvärisessä vyyhdissä, jonka kehräsin keväällä. En olisi ikimaailmassa uskonut moiseen, mutta niin se vain on. Vyyhti on laidemman näköinen, sillä tämä on pidempi, kahden jaardin vyyhti, jonka tein Louetin viipsinpuulla, jonka tilasin Villa Laurilasta keväällä. Melkein kaikki muut vyyhtini ovat Majacraftin vyyhdinpuilla tehtyjä 1,5 metrisiä vyyhtejä ja täytyy sanoa, että pidän tästä reilun 180 sentin vyyhdistä enemmän. 1,5 metrin vyyhdit ovat lyhyen ja paksun näköisiä. Olisi ehkä pitänyt tilata kuitenkin Virosta vyyhdinpuut kerijälaitteen kanssa samassa tilauksessa. Niillä muistaakseni sai isompiakin vyyhtejä tehtyä.

maanantai 12. elokuuta 2013

Lisää violetteja koukuttuja rättejä


En Tourin jälkeen jalkanut juurikaan kehrätä. Kolmen viikon aiktiivinen kehräämisjakso lähes päivittäin aiheutti luonnollisesti pienen kehruutauon. Antauduin koukkuamisen vietäväksi ja niitä olisi syntynyt useampikin, mutta sopivia lankoja ei ollut montaa jäljellä, enkä löytänyt uutta 3,5 mm KnitPron koukkupäätä, kun kiersin keskustan lankakauppoja. Harkitsen todella koukkupääsetin tilaamista, sillä irtopäät tulevat nopeasti tarjoushintaista settiä kalliimmaksi ja setissä olisi nippu kaapeleitakin, joita voin käyttää puikkopäiden kanssa neulomiseen. Mieli tekisi kovasti pistää tilaten, mutta tarvitseeko ihminen kaikkea, mitä mieli tekee?


Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #8 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 29 cm x 29 cm
Lanka: Violetti Schachenmayr nomotta Cotton Eco
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
            ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm


Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #9 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 28 cm x 28 cm
Lanka: Violetti Schachenmayr nomotta Cotton Bamboo
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
            ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm


Toinen rätti on tavallinen puuvillainen eikä siitä oikein ole mitään sanottavaa. Kaikissa räteissä on hiukan erilaiset nirkot, sillä en ole vielä löytänyt sitä täydellistä tapaa virkata nirkot reunoihin. Toinen rätti on bambuviskoosin ja puuvillan sekoitelanka. En tiedä, miten hyvin se toimii tiskirättinä, mutta pitää kokeilla. Monet käyttävät nimenomaan bambuviskoosia sisältäviä lankoja tiskirätteihin, joten tämänkin pitäisi olla ihan toimivat lanka. Aito bambukuitu, joka ei ole viskoosimenetelmällä tuotettua on niin kallista, että sitä tuskin kukaan rätteihin käyttää. Bambupuuvillalanka säikiintyi herkemmin ja oli siksi puhdasta puuvillaa ikävämpi koukuta. Rätti on selvästi laskeutuvampi ja selvästi viskoosisen tuntuinen. Saa nähdä, miten se käytössä käyttäytyy.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

WoW merinosilkkibambu


Todellinen haaste Tour de Fleecen aikana oli minulle tämä merinosilkkibambulanka, jonka valmistumista epäilin kovasti. Vihasin koko projektia alusta loppuun, vaikka valmis lanka on oikeastaan aika ihana. Minulla on huonoja kokemuksia merinosilkistä ja tiesin, etten pidä topseista, joissa on erityyppisiä kuituja omina raitoinaan. En ole osannut kehrätä niistä tasaisia säikeitä.

Kuitu: World of Wool merinosilkki ja merinosilkkibambutopsit
Väline: Majacraft Rose ratio 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 330 metriä / 150 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Ylitin itseni ja kehityin enemmän kuin odotin. Jes!

Valitsin tämän projektin Tourille sen vuoksi, että tiesin, etten muuten kehräisi ikinä sitä valmiiksi. Merino on hiukan tahmeaa, silkki liukasta ja bambu erittäin tahmeaa. Tahmeaa siis siinä mielessä, että se tarttuu itseensä, eivätkä kuidut liu'u toistensa ohi helposti. Tämä liukkaan ja tahmean yhdistelmä on minulle aivan painajaista. Silkki pyrkii karkaamaan näpeistä, merinoa saa venyttää kunnolla ja bambua melkein repiä. Yritä siinä nyt sitten kehrätä tasaista säiettä menettämättä hermoja. Tourin ja itse itselleen asettamani pakon avulla kehräsin sinnikkäästi ja olen lopputulokseen tyytyväinen.


Pidin säikeiden ulkonäöstä jo rullalla. Musta tai oikeastaan tummanharmaa bambu tuli kivasti esiin. Englanninkielisessä maailmassa tumman ja vaalean kuidun vuorottelua kutsutaan barber poling -termillä ja se on jotain mistä pidän. Etenkin säikeellä, mutta myös valmiissa langassa. Topsi oli pääosin valkoista merinoa ja silkkiä, eikä suhteellisen pieni määrä tummaa bambua saanut lankaa näyttämään suttuiselta. Kolmas säie on kokonaan valkoista merinosilkkiä, sillä minulla oli sitä sopivasti 50 grammaa, kun merinobambusilkkiä oli 100 grammaa. Niistä oli kätevää tehdä 150 gramman kolmisäikeinen lanka. Topsit ovat World of Woolista tilaamastani villapussista. Sieltä saa edullisia jämävillapusseja, joissa voi olla mitä tahansa heidän kehruuvilloistaan tai niiden sekoituksia. Tuotteen nimi on Botany Lap Waste ja se löytyy Special Offers-sivulta. Se on edullista harjoittelumateriaalia, jos tarvitsee vaan jotain villaa halvalla.


Hitaasti mutta varmasti projekti eteni koko Tourin ajan. Kehräsin päivittäin Little Gemilläni tätä kammoprojektia ja raportoin tunnollisesti päivittäin edistystäni Ravelryssa, vaikka välillä tuntui aivan turhalta laittaa kuvia samoista rullista vain muutaman metrin täydempinä. Joka päivä arvottiin palkintoja edellisen päivän ketjuun kuvan laittaneiden kesken ja haaveet ihanista palkinnoista pitivät intoa yllä sopivasti. Voiton todennäköisyys oli aika pieni, sillä osallistujia oli toista tuhatta, mutta pakkohan se oli yrittää, kun tarjolla oli aivan ihania kuituja ja lahjakortteja vaikka minne.


 Yhden voiton kyllä sain. Suomalaiset kehrääjät -joukkuessa arvottiin Tourin lopuksi palkintoja ja voitin Mielityn pussukan ja sorvatun wpi-mitan. Olen käynyt Etsyssä kuolaamassa Mielityn tuottetita ja ilahduin kovasti pussukasta. Laitoin sinne pienet kehruutarvikkeet. Vaseliini, varahihnat, kuusiokoloavaimet, rukkivaha ja muut vara- ja lisäosat löysivät kotinsa. WPI-mitta on tammea ja sen saa lenkistä roikkumaan johonkin. Lyhenne wpi tulee sanoista wraps per inch. Lanka kierretään tasaisesti sen ympäri ja kierrosten lukumäärä antaa kätevästi arvien siitä, mihin paksuusluokkaan lanka kuuluu. Olin erityisen iloinen mitasta, sillä olin joka tapauksessa aikeissa hankkia sellaisen.

lauantai 10. elokuuta 2013

Lanitium ex Machina romney


Hitsin elämä haittaa harrastamista, enkä ole ehtinyt kirjoittamaan kuville tekstejä. Toivottavasti lukijoita jaksaa kiinnostaa monen viikon takaiset asiat. Yksi Tour de Fleece kehruistani on tämä ihana vyyhti. Eikö olekin kaunis? Ihastuin väreihin Lanitium ex Machinan Etsy-kaupassa ja letti oli pakko tilata, kun Tourin kunniaksi sai alennustakin. Joskus vain tulee sellainen fiilis, ettei voi elää ilman jotain tiettyä juttua. kun sen näkee ja tämä oli ehdottomasti yksi niistä. Värin nimi on Blackberry ja siinä on juuri niitä liiloja ja violetteja, joista niin kovasti pidän.

Kuitu: Lanitium ex Machina romney-topsi värissä Blackberry
Väline: Majacraft Rose ratio 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kaksisäikeinen 515 metriä / 136 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Mikä kiilto ja värit! Mahtavaa!

Romney-lampaiden villa ei ole kaikkein pehmeintä, mutta silti oikein miellyttävää villa. Hrkimpiä varmasti kutittaisi, mutta minua ei vähäinen karheus haittaa. Kuiduilla on sopivasti pituutta ja kivasti kiiltoa. Romney kuuluu niin kutsuttuihin pitkävillaisiin lammasrotuihin, joiden villaa olen vähemmän kehrännyt. Tämä on kuitenkin ominaisuuksiltaan lähempänä bfl:ä kuin sitä kovin hiusmaista ja liukasta wensleydalea. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä kehrättävä ja kehrään varmasti tätä joskus lisääkin.


Rrrrrrakastan näitä värejä. Missään kuvassa ei tietenkään toistu värit täysin luonnollisina. Osa on selvästi ylivalotettuja ja sen näkyy kyllä taustastakin. Toisaalta violetit ovat kai vaikeimpia värejä ja sävyjä saada toistumaan kuvissa edes joten kuten oikein. Villan sävyt ovat niin lähellä toisiaan, ettei lopputulos ole kovin levoton. Kehräämisessä yksi parhaista asioista on värit ja niiden "jännittäminen". Lopputulosta en pysty arvaamaan etukäteen. Ehkä sitten, kun on enemmän kokemusta. Craftsy-kurssi värjättyjen villojen kehräämisestä on antanut itsevarmuutta ja näkemystä asiaan, mutten vielä osaa suunnitella värejä etukäteen


Unohdin ottaa kuvat valmiista säikeistä, joten siksi todella tökerö kuvanmuokkaus. En suunnitellut värejä mitenkään, vaan vedin topsin suunnilleen keskeltä poikki ja kehräsin ensin toisen ja sitten toisen. En välittänyt edes punnita topsia tasan puoliksi. Tiesin joutuvani joka tapauksessa puljaamaan vähän, että saan kaiken säikeen kaksinkertaiseksi, joten grammoilla ei ole niin väliä. En kuitenkaan osaa kehrätä kahta täsmälleen saman mittaista säiettä. Tuskin kukaan osaa.