tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tour de Fleece -loppuraportti


Tour de fleece oli kehruuvuoden suurin tapahtuma meni pituudestaan huolimatta äkkiä ohi. Nyt kaikki langat on kuivateltu ja kuvattu ja on loppuraportin aika. Haastoin tänä vuonna itseni kokeilemaan hankalia kehrättäviä. En ole koskaan kokeillut pitkävillaisia lammasrotuja tai kehrännyt yksisäikeistä lankaa. Aloitin rohkeasti Tourini valkealla wensleydalella, josta tuli yllättäen oikein onnistunut yksisäikeinen lanka.   Wensleydalen kehrättyäni otin kokeiluun romney, joka osoittautui paljon helpommaksi kehrättäväksi. Näin jälkikäteen olisi pitänyt kokeilla sen sijaan lincolnia, mutta se on myöhäistä nyt ja kehräsinhän minä upean pitsilangan romneysta.


Toisen joukkueen riveissä kehräsin. merinosilkkibambua. En ole oikein osannut kehrätä sekoituksia, joissa on kovin erityyppisiä kuituja ja vielä pahempaa, jos ne eivät ole hyvin sekoitettuja vaan eri kuidut ovat omina raitoinaan topseissa. Merinosilkkibambussa oli minulle kovasti haastetta, mutta senkin sain juuri sopivasti Tourin lopuksi valmiiksi, vaikka hieman epäilyttikin koko projektin valmistuminen. Kaikenkaikkiaan Tour oli erittäin onnistunut. En haukannut liian iso palaa, eikä elämä estänyt pahasti osallistumista. Pyöräilin Tourin aikana yli 200 kilometriä, pääasiassa työmatkapyöräilyä, ja se verotti voimia niin, että yhtenä kisapäivänä en jaksanut kehrätä ollenkaan ja muutenkin olisin varmaan jaksanut enemmän, mutta ei minua harmita. Liikunta on hyväksi.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Taas koukkuun jäin



Rakastuin koukkuamiseen muutama vuosi sitten ja sittemmin olen joka kevät tai kesä palannut sen pariin. Se on äärimmäisen koukuttava tekniikka ja tiskirättejä on syntynyt ahkerasti, kunnes putki katkeaa johonkin yllättäen. Yleensä siihen, että paikat eivät kestä sitä pidemmän päälle. Olen onnistunut kehittämään mennäinä vuosina kauheita niska-hartiajumeja ja ranteet tuntuvat paukkuvan. Varsinkin se reilut 30 senttiä pitkä suora koukkuamiskoukku aiheutti vaikeuksia, mutta onnekis löysin KnitPro vaihtopääsysteemiin koukkupäitä, joilla koukkuamista paikat kestävät. Pitäisi jossain vaiheessa opetella uusia kuvioita, sillä olen tehnyt vain tätä "peruskoukkuamissilmukkaa", mutta tiedän, että niitä on olemassa satoja erilaisia.

Projekti: Tunisian Crochet Dishcloth #7 (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: 25 cm x 25cm
Lanka: Vadelmanpunainen Sandnes Garn Mandarin Naturell
Menekki: 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie  (vaihtopää-)koukkuamiskoukku 4 mm
             ChiaoGoo bambukahvallinen virkkuukoukku 3 mm

Fiilis: Oho hupsista. Miten se näin äkkiä valmistui?

Pengoin viime viikolla yhtenä päivänä puikkopussiani ja koukku sattui käteeni. Se syyhysi reilun vuoden tauon jälkeen mahdottomasti. Tour de Fleece oli vielä meneillään ja olisi pitänyt keskittyä kehräämiseen, mutten voinut vastustaa. Otin hyllystäni kerän valdemanpunaista Sandnes Garnin Mandarin Naturellia ja loin sopivantuntuisen pätkän ketjusilmukoita. Tekniikka on jo niin selkärangassa, ettei sitä tarvinnut ajatella ollenkaan. Äkkiä liina oli jo yhtä korkea kuin leveä, joten otin virkkuukoukun esiin ja virkkasin kiinteitä silmukoita sen ympäri ja sitten nirkot reunoihin ja lopuksi pienen lenkin ripustamista varten. Pieni nöttönen jäi jäljelle ja aikaa ei mennyt juuri yhtään. Sain kehruut juuri sopivasti valmiiksi ja seuraava tiskirätti on jo koukulla.


Otin kuvan siinä vaaran paikalla muistuttaakseni itseäni, mihin viime vuonna putki katkesi. Istun monesti jalkojeni päällä tai muuten vaan jalat nojatuolilla ja polkaisin kantapäällä 3,5 mm koukkupään siististi holkin vierestä poikki. Asia harmittaa vieläkin, mutten ole ostanut uutta. Taidan joutua tilaamaan, sillä en lauantaina löytänyt paikallisita niin pientä. Itseasiassa olisi mahtavaa ostaa koko setti, mutten ainakaan vielä raaski. Sitten pitäisi perehtyä koukkuamiseen enemmän ja tehdä jotain muutakin kuin tiskirättejä. Onneksi niitä tulee kyllä käytettyä, etteivät mene hukkaan. Monet tuntuvat suosivan reikäisempiä rättejä, jotka kuivuvat nopeammin, mutta minusta tiskirätin pitää olla suht tiivis. Omani ovat kyllä pysyneet hyvinä ahkeralla pesulla, eivätkä ole iljettäviä. Yleensä kyllä pyyhin murusia ja läikkynyttä teevettä pöydiltä, enkä käytä näitä pahimpien sotkujen pyyhkimiseen.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Se neuloo sittenkin



Vaikka Tour de Fleece on vienyt paljon harrastusaikaa, olen silti vähän neuloskellut. Lupaan, ettei blogistani tule pelkkä kehruublogi. Puikoilla on toki perussukkia, mutta pääasiallinen huomion kohde neulerintamalla on ollut villatakki kehräämästäni suomenlampaasta. Malli on Classic Elite Yarnsin -sivuilta ilmainen My Casual Cardigan. Aloitin juhannuksena niskasta ja projekti on edistynyt kivasti. Olin aiemmin ajatellut, että vaihdan palmikot johonkin vähän vähemmän kulmikkaaseen malliin, mutten sitten lopulta jaksanut modata niitä, vaan teen ohjeen mukaan. Neulepodcastien innoittamana päätin kokeilla bust dartseja. En nyt kuollaksenikaan muista mitä ne ovat suomeksi, mutta joku varmaan kommenteissa muistuttaa. Lisäsin noin sentin solisluun alapuolelta aloittaen kymmenen silmukkaa molempiin etukappaleisiin raglan lisäyksen viereen hihalisäysten kanssa samaan tahtiin ja nyt kun olen jo vyötäröllä, näyttää siltä, että tämä istuu oikein kivasti. Vähän jännittää, miten käy, mutta katsotaan lopputulosta sitten.

Lanka on siis käsin kehräämääni suomenlammasta. Mielenkiintoisinta tässä projektissa on se, miten kehräämänsä langan neulominen opettaa kehräämisestä. Tätä kehrätessäni ajattelin, että laitan reilusti kierrettä, jotta villatakki varmasti kestää. Ajatus naurattaa nyt, sillä lanka on hieman narumaista tiukan kierteensä vuoksi. Takki varmasti kestää. Se on luultavasti melkein ikuinen. Onneksi lanka rentoutuu pesussa ja mallitilkku tuntuu todella ihanalta. Olen silitellyt sitä välillä, jotta jaksan vääntää takkia hieman liian tiukaksi väännetystä langasta. Toisaalta meikäläisten mannermainen tapa neuloa kuulemma vähentää kierrettä s-kieteisistä langoista. Ei tietenkään paljon, mutta kuitenkin, joten sekin varmaan helpottaa.En milään malttaisi odottaa tämän projektin valmistumista ja kyllä merkitsen lukittavilla silmukkamerkeillä lisäyksiä, kavennuksia ja napinläpiä. Se voi näyttää kummalliselta, mutta etsipä itse lisäykset tai muut mustasta langasta laskemista varten. Ylivalotin kuvia reilusti, että sain kuviot näkymään kuvissa. Luonnonvalossa tämä musta on niin tumma suklaanruskea, että se on melkein musta. Minusta on kätevämpää laskea kirkkaan värisiä merkkejä kuin itse asiaa. Siksi minulla onkin kuuden eri värisiä, kolmen valmistajan lukittavia silmukkamerkkejä, vaikka silmukka- ja kerrosmerkkeinä pääasiassa käytänkin siskoni tekemiä kauniita helmimerkkejä.


Kävin tekemässä lisää tuhoa erään lankakaupan loppuunmyynnissä, koska sukkalankaa ei voi olla liikaa. Lankavarastossani on ollut viime aikoina puutetta pätkärääkätyistä sukkalangoista ja sitä aukkoa on pitänyt paikkailla viime aikoina. Nämä jäivät mieleen viime viikolla ja päätin, että tarvitsen nämä. Harmaa on minulla ihan outo väri, mutta tuossa harmaan pinkin ja liilan yhdistelmässä on jotain, joka sai tarttumaan kerään uudestaan. Toisaalta olin katsellut Ravelrysta, että ihan kivan näköisiä sukkia oli tästäkin väristä tehty. Lankaa on vähän liikaa, enkä oikein enää muistakaan mitä kaikkea minulla on. Laitoin ostoksia hyllyyn ja ihmettelin, että onko minulla todella viisi vyyhtiä Wollmeisea ja Väinämöistä ja kolme vyyhtiä Merisockia ja vaikka mitä ihanuuksia. Ehkä pitäisi järjestellä langat uudelleen, että tutustuisi omaisuuteensa.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Tour de Fleece 1. viikko

Ensimmäinen viikko Tour de Fleece- kehruutapahtumaa on jo takana. Viiko meni vauhdilla, varmaankin töiden siivittämänä. En kauheasti ehtinyt kehräämään, sillä elämä haittaa harrastamista. Torstai-iltana en jaksanut yhtään kehrätä, mutta muuten kehräsin joka päivä. Epäilen, että työmatkapyöräily vei voimia tottumattomalta. Sain kuitenkin ensimmmäisen langan on jo valmiiksi ja Tour on jatkunut hyvin senkin jälkeen. Vähän kehräämiseltä on vienyt aikaa villatakkiprojekti. Aloitin juhannuksena sen käsinkehrätyn villatakin ja innostuin siitä kovasti, mutta lisää siitä toisen kerran.


Kehräsin wensleydalea hitaasti ja hartaasti, sillä halusin kokeilla yksisäikeisen langan kehräämistä. Olin alunperin ajatellut aloittaa suoraan värjätyistä topseista, mutten sitten kuitenkaan uskaltanut. Alku oli sen verran vaikea, että oli oikeastaan ihan hyvä aloittaa valkealla, jolla ei ole kauheasti väliä. En edelleenkään sanoisin tätä helpoksi kuiduksi, mutta ilahduttavasti taidot kehittyivät kehruun aikana. Pitkäkuituisena villana wensleydale sopii hyvin yksisäikeiseksi, sillä pitkät kuidut vaativat vähemmän kierrettä pitämään langan koossa. Ja kuidut ovat todella pitkiä. Jos topsi oli käsivarrella, eikä sylissä, tunsin kuinka pitkältä kuidut liikkuivat.


Kierteen määrä vähän jännitti, sillä alikierteinen lanka ei kestäisi vyyhteämistä ja ylikierteinen lanka ei rauhoittuisi koskaan. Toisaalta, kun lankavyyhdin pesee, iso osa kierteestä jotenkin mystisesti häviää. En käsitä miten ja miksi, mutta niin kuitenkin aina käy. Siksi kerratessa tasapainoinen lanka muuttuu alikierteiseksi pesussa. Ennen pesua vyyhti veti selvästi sykkyrälle, mutta pesun jäkeen se tekee vain yhden kierteen itsensä ympäri.  Hieman energiaa siinä vielä on, mutten usko, että sitä on aivan liikaa.  Uskon kuitenkin, että kierrettä tuli lopulta sopivasti. Sain langan vyyhdittyä ja se katkesi vain kerran. Vedin rullatuolin jarrun tarkoituksella hieman liian kireällä, jotta heikot kohdat paljastuisivat ja olen siksi hieman yllättynyt, että lanka katkesi vain kerran.

Kuitu: World of Wool luonnonvalkea Wensleydale-topsi
Väline: Majacraft Rose ratio 4,3:1 välityssuhteella
Lanka: yksisäikeinen 375 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Osasinpas!

Olen lopputulokseen kaikin puolin tyytyväinen. Haluaisin neuloa tästä jotain heti, mutten keksi mihin lanka sopisi. Lanka on yllättävän pehmeää, muttei siltikään kovin miellyttävä kaulaa vasten. Metrejä on 375 joten siitä voisi jotain saadakin aikaan. Ongelmana on myös se, etten juurikaan käytä yksisäikeisiä neulelankoja, joten olen senkin vuoksi vähän hukassa. Olin huvitellut ajatuksella yhdistää tämän Tuulian värjäämään wensleydale-topsiin, mutta se on värjätty selvästi valkoisemmasta topsista. Topsin vaaleimmat kohdat ovat paljon tätä lankaa valkoisempia. Eikä tämä melko keltainen kermanväri oikein sopi marjapuuron ja pinkin sävyjen kanssa yhteen. Toisaalta voisin yrittää pestä vyyhtiä valkoisemmaksi. Vesi oli Eucalan-pesun jäljiltä kovin kellertävää. Villa ei tuntunut rasvaiselta, mutta tuoksui kyllä lampaalle. En tiedä onko osa väristä mahdollisesti lanoliinia.


Molempiin rukkeihin olen jo vaihtanut rullat. Ruusullani kehrään Lanitium ex Machinan Romney-topsia värissä Blackberry. Romney ei ole aivan niin pitkää, hiusmaista tai kiiltävää kuin wensleydale, mutta ihan tarpeeksi haasteellista pitkävillaista kuitua minulle. Tästä aion tehdä kaksisäikeistä ptisilankaa. Yritän kehrätä tämän melko matalalla kierteellä, sillä Romneylle riittää vähempikin kierre. Enkä toisaalta halua missään tapauksessa saada aikaan vyyhdillistä pianovaijeria. Liljalla sain ensimmäisen säikeen kehrättyä eli 50 grammaa merino-silkki-bambu-topsia. Päätin ottaa seuraavaksi säikeeksi pelkän merino-silkin. Siitä olen varmaan puolet kehrännyt ja inhoan sitä vähän vähemmän kuin ensimmäisen kehräämistä, enkä erityisemmin odota innolla kolmatta säiettä, joka on siis samaa kuin ensimmäinen. Jotain siinä tahmean ja liukkaan yhdistelmässä on, mikä tekee kehräämisestä vaikeaa.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kehräämö Christina Kainuunharmas


Olenko koskaan maininnut, että rakastan kainuunharmasta? Jos en niin nyt olen. Se on ihaninta villaa, mitä tiedän. Se on pehmeää ja niin hyvän tuntuista. Olen niin pahasti hairahtunut, että olen alkanut pitää jopa sen väristä. Se on oikeastaan aika tyylikäs harmaan sävy. Ihastus on siis vakavaa, miltei huolestuttavaa. En käsitä, miksi hillosin tätäkin kuitua toista vuotta ennen kuin sain aloitettua sen kehräämisen. Kuitu oli ilmavana karstalevynä ja sen vuoksi tein tietenkin karstalankaa. En edelleenkään ole hyvä "pitkävedossa" eli karstalangan kehräämisessä, mutta olen tähän lankaan oikein tyytyväinen. Lopputulos on sillä tavalla sopivasti epätasainen. Säikeet kehräsin jo pääsiäisenä, mutten ehtinyt niitä kertaamaan ennen kuin lähdin Lapin reissulle, joten kertasin ne vasta viime viikolla. Niitä oli ilo kerrata, sillä levännyt säie ei pyri saparoille ja tarraa itseensä kiinni. Olisipa minulla niin paljon rullia ja kärsivällisyyttä, että voisin lepuuttaa säikeitäni aina viikkokaupalla.

Kuitu: Kehräämö Christina Kainuunharmaskehruukuitu
Väline: Majacraft Rose ratio 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 196 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Pehmeää ja niin ilmavaa ihanuutta!

Tätä en voi upottaa torkkupeittoon, vaan tämä ansaitsee ihan oman projektinsa. Ehkäpä neulon tästä pipon ja sen kaveriksi huivin Kehräämö Christinan kainuunharmashuivilangasta. En yleensä koskaan käytä harmaata, mutta kainuunharmashan on asia aivan erikseen. Suosittelen muuten lämpimästi Kehräämö Christinaa ja heidän tuotteitaan. Merijärvellä olisi kiva taas käydä, mutta autottomana ei noin vain järjestetä excursioita. Tilasin viime kuussa Villa Laurilasta kainuunharmasta puolikiloa, eikä minulla ole aavistustakaan, mitä siitä teen, mutta ajattelin, että puoli kiloa on sopiva määrä kehrätä jotain aivan ihanaa. Kyllä lanka varmaan sitten kertoo, miksi se haluaa isona muotoutua. Senkin takia piti tilata, ettei kainuunharmasta ole heillä jatkuvasti tarjolla. Woolgreyn kainuunharmastuotteita en ole vielä kokeillut, mutta jossain vaiheessa pitää varmaan testata nekin.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

World of Wool Welsh


Edellisessä postauksessani esittelin ihanan, räväkän pinkin vyyhdin ja sitä kehrätessä jo tiesin, mitä haluan siitä tehdä. Yhden säikeen edellä oli rullalla alkulankana luonnonmustaa villaa, jolla oli testattu, että matkarukkini toimii hyvin ennen kuin se pakattiin ja lähetettiin Uudesta Seelannista. Se yhdistelmä jotenkin toimi upeasti rullalla. Minulla ei ollut muuta luonnonmustaa villaa kuin tämä walesiläislampaan villa ja tutkailin netistä, että se on ominaisuuksiltaan suhteellisen lähellä whiteface woodlandia. Aivan erimaailmoista olevia villoja ei noin vain yhdistellä samaan projektiin, mutta nämä olivat melkolailla samantyyppisiä villoja. Welsh taisi olla hieman pitkäkuituisempaa ja whiteface woodland kiharampaa. Ongelmallisempaa olisi ollut yhdistää äärimmäisen erityyppisiä villalaatuja kuten merinoa ja wensleydalea. Langoista tuli kuitenkin suunnilleen saman vahvuisia ja uskon, että nämä toimivat hyvin yhteen.

Kuitu: World of Woolin luonnonmusta welsh
Väline: Majacraft Little Gem 8,9:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 196 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Onnistuin kehräämään hyvin samanlaista lankaa. Jes!

Näitä säikeitä kehrätessäni yritin pitää samaa vahvuutta kuin aiemmin kehräämässäni whiteface woodlandissä. Welsh tuntui oikein mukavalta sormissa, vaikka kuidut eivät ole ihan pehmeintä ja kiharinta mahdollista. Valotin kuvat hieman yli, jotta langan kierteet ja pinta näkyisivät kuvissa. Lanka näyttää tummanruskealta, vaikka luonnossa lanka on niin tumma kuin tumma ruskea voi olla olematta sysimusta. Walesläinen on käsittääkseni yksi mustimmista lammasroduista ja ainakin Brittein saarten roduista kaikki mustin. Topsin on World of Woolista tilaamiani edullisia luonnonvärisiä villoja. Sekin oli tarkoitus upottaa peittoprojektiin, jota olen pitkään ja hartaasti suunnitellut, mutta se sopi niin hienosti yhteen edellisen vyyhdin kanssa, että tästä tulee huivi.

Pyöräytin vyyhdit mytylle ja fiilistelen yhdistelmää vielä. En ole löytänyt sitä oikeaa huivimallia, mutta mielessä siintelee jo kolmion tai sirpin muotoinen huivi, jossa pääosa on luonnonmustaa ja reunassa on joku yksinkertainen pitsikuvio pinkillä. En millään malttaisi odottaa valmista huivia. Että voikin ihminen tulla väreistä onnelliseksi. :D

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Lanitium ex Machina whiteface woodland


Minulla on yksi hyvin ikävä tapa ja se on lankojen ja villojen hilloaminen. Ihan kuin omistaminen olisi se itse juttu, eikä niiden käyttäminen. Tätä kehrätessäni ihmettelin, miksi olen toista vuotta hillonnut ensimmäistä Lanitium ex Machinan värjäämää lettiä, jonka ostin. Pöljä, mikä pöljä. Täytyy Tourin jälkeen ottaa esiin se Polwarth ja kehrätä siitäkin jotain ihanaa. Ehkä se ajatus villan pilaamisesta aloittelijan kehruutaidoilla on estänyt minua nauttimasta käsinvärjätyistä ihanuuksista. Tämä siitäkin huolimatta, että Tuulia aina kehräämistä opettaessaan sanoo, että kaikki lanka on hyvästä. Nyt minulla on jo niin monta Nean värjäämää ihanuutta, että raaskin kehrätä, sillä niitähän saa lisää. Vähän liiankin helposti.

Kuitu: Lanitium ex Machina Whiteface Woodland-topsi värissä Heartache
Väline: Majacraft Little Gem 8,9:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 255 metriä / 114 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Kaunis, niin kaunis!

Kuituna whiteface woodland (tai whitefaced woodland tai Penistone) ei ole ihan pehmeimmästä päästä, mutta oikein mukavaa kehrättävää. Minä en ole karheuden suhteen kauhean nirso. Ehkä se, että ihottuman takia olen kutissut aina ja koko ajan, ei tunnu villan kutitus missään. Siihen tavallaan turtuu, kun aina joku paikka kutisee. Kirjoitan tätä vyyhti kaulan ympärillä kuin huivina, eikä villa minua ahdista. Luin netistä ja In sheep's clothing -kirjasta, että kyseessä on hyvin harvinainen brittiläinen rotu. The Fleece and Fiber Sourcebook -kirjaahan minulla ei vielä olekaan.


Jaoin topsin pitkittäin kolmeen osaan ja kehräsin kolme rullallista säiettä. Toivoin, että osa väreistä sattuisi samaan kohtaan kerratussa langassa, mutta täydellistä raidallista lankaa en lähtenyt tietenkään yrittämään kolmisäikeisellä langalla. Sitä varten on ketjukertaaminen. Pidän enemmän perinteisestä kolmisäikeisestä, sillä sen kertaaminen on mukavampaa, mutta värit eivät erillään ketjukertaamatta. Kävin keväällä Craftsy-kurssin Spinning Dyed Fibers with Felicia Lo ja sen ansiosta ymmärrän paremmin värien käyttäytymistä kehräämisessä. Osaan nyt paremmin ennustaa, miltä villa lopulta näyttää langaksi kehrättynä ja neulottuna pintana. Onneksi ikinä ei voi olla yhtään varma, muutenhan tästä puuttuisi jännitys kokonaan ja se on osa viehätystä.


Lopputulos on varsin hurmaava. Osa langasta on yksiväristä, mutta toisinaan kaikki kolme säiettä ovat eriväriset. Värit villassa ovat sen verran lähellä toisiaan, etten usko, että lopputulos olisi neulottuna mitenkään levoton. Yhden säikeen edellä rullalla oli luonnonmustaa villaa alkulankana ja se sopi mahtavasti yhteen tämän vyyhdin värien kanssa. Ajattelin neuloa tästä yhdessä toisen juuri hengarilta kuviin saamani luonnonmustan welsh-vyyhdin kanssa huivin. Suunnitelmissa on kolmiohuivi, jonka aloitan niskasta luonnonmustalla ja reunaan tästä pinkistä joku yksinkertainen pitsi reunaan. Mitä luulette tuleeko komea?