maanantai 20. toukokuuta 2013

Voi miten nyt kehruuttaisi

Kun jotain ei voi tehdä, niin arvatkaa vaan kuinka paljon tekee mieli tehdä juuri sitä. Olen ollut kehräämättä pääsiäisestä asti ja sekös jurppii. Onneksi työ tarkoittaa myös palkkaa ja niinhän siinä sitten kävi, että tili tuli, tili meni. Tilasin matkarukin kuun alussa ja sormet syyhyten odotan pikkukaveria tänne työmaalle. Olin ajatellut tilaavani Little Gemin vasta myöhemmin, mutten mitenkään malttanut odottaa. Villojakin piti tietysti tilata ja ensimmäinen paketti ehti jo tullakin.


Huomattuani, että Villa Laurilassa on kainuunharmastopsia, en voinut vastustaa kiusausta ja tilasin puoli kiloa, ettei lopu ihan heti kesken. Lisäksi ostoskoriin hyppäsi gotlanninlammasta ja viipsinpuu. Kainuunharmas on aivan ihanaa. Puolesta kilosta saisi jo jonkin oman neuleprojektinsa, mutten vielä tiedä, mitä siitä tekisin. Gotlanninlammas on ihan eri maailmasta kuin kainuunharmas. Se on karkeaa ja kuidut paljon paksumpia. Voi pääsisimpä kehräämään. Koottava viipsinpuu vaikutti kätevältä ajatukselta matkarukin kaveriksi, joten ostin senkin. Vasta kun sain sen käsiini, tajusin, että sillä voi tehdä kahdenkokoisia vyyhtejä. Olen silloin tällöin harmitellut, kun olen joutunut tekemään pienistäkin kehruista puolitoista metrisiä vyyhtejä vyyhdinpuillani. Tällä Louetin viipsinpuulla voi tehdä sekä yhden että kahden jaardin mittaisia vyyhtejä riippuen siitä laittaako molemmat varsipalat vai jättääkö pitkän pois. Kätevää. Sopivasti tulee sekä pidempiä että lyhyempiä vyyhtejä. Ja heti piti tietysti kokeilla sukkalanganjämällä miten vyyhti tehdään.

2 kommenttia:

ArualMaria kirjoitti...

Se on kyllä just niin, että aina kun pitäis tehdä joku pakko-juttu, houkuttais tehdä sitä ei-pakko-neuletta tai aloittaa uutta tms... :D

Judiuni kirjoitti...

ArualMaria: Juuri niinhän se on. :)