sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Suomenlammasvyyhtejä



Lisää kehruita valmistui esiteltäviksi. Blogini palaa ihan lähitulevaisuudessa takaisin neulepainotteiseen sisältöön, joten jaksakaa kiltit lukijat vielä hetki näitä kehruujaarituksia. Nämä vyyhdit ovat molemmat suomenlammasta, mutta kehruuprosessina ne ovat kuin yö ja päivä. Ruskea vyyhti oli aivan ihanaa pehmeää, mutta rasvaista karstalevyä, jota olisi mielellään saanut olla enemmän. Harmaa vyyhti puolestaan on sitä oppirahaosastoa ja saa mielellään painua unohduksiin.

Kuitu: Kehräämö Christinan ruskea suomenlammaskarstalevy (Uuhi- ja karitsavillaa)
Väline: Majacraft Rose 8,7:1 välityssuhteella
Lanka: Nelisäikeinen 110 metriä / 105 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Lisää tällaista ihanaa!

Kävimme neuletapaamisporukalla Merijärvellä Kehräämö Christinassa pari vuotta sitten ja ostin kaksi rullaa kehruukuituja, mutten raaskinut niitä silloin kehrätä. En ollut koskaan kehrännyt karstalevyä, enkä oikeastaan tuolloin tiennyt, mitä sen kanssa olisi pitänyt tehdä. Villan käsittely oli vielä aivan hukassa, mutta nyt rohkenin venytellä levyn kehrättäviksi soiroiksi, kun aloin pelätä, että villassa oleva lanoliini härskiintyy ja menee pilalle koko kuitu. En tiedä käykö pestylle villalle niin, mutta sain kuitenkin aikaiseksi kokeilla karstalevyn käsittelyä, missä ei tietenkään ole mitään ihmeellistä. Se on vaan topseihin tottuneelle aivan outoa.


Villa on suomenlampaan uuhi- ja karitsavillaa ja aivan ihanaa kehrätä. Täytyy jossain vaiheessa ehdotella neuletapaamisporukalle uutta excursiota Merijärvelle. Pidimme kovasti heidän tuotteistaan. En ole vielä raaskinut neuloa lankojakaan, vaan hilloan ihania suomenlammas- ja kainuunharmas-sukkalankoja ja kainuunharmashuivilankaa varastoissani. Kainuunharmas on muuten vielä ihanampaa kuin suolmenlammas, mutta siitä lisää myöhemmin. Kehräsin villan pitkävetotekniikalla ja ainoa asia, joka jäi harmittamaan on se, että reilun sadan gramman levy ei kestänyt kuin pari päivää. Tätä olisi saanut olla säkillinen. Kädet tuli hoidettua lanoliinilla siinä samalla. Langasta tuli muhkea nelisäikeinen, hypisteltävän pehmeä vyyhti.


Sinä kesänä, kun tilasin ensimmäisen värttinäni, tilaisin vähän kehruukuituja, mutta ne jäivät pääasiassa kaappiin odottamaan aikaa parempaa. Ne ensimmäiset omatoimiset värttinäkehruuyritykset eivät olleet kovin onnistuneita. Yksi niistä ostoksista on tämä suomenlammas, jonka tilasin muistaakseni Käsityökauppa Ilosta. Yritin tätä kehrätä joskus aiemmin, mutta totesin, että se oli aika kamalaa. Ajattelin, että elämä on liian lyhyt huonon villan kehräämiseen ja asia jäi. Nyt otin villan esiin, sillä halusin siitä eroon. Alku oli takkuinen, mutta sitten tajusin kokeilla lähtisikö kehrääminen paremmin kulkemaan toisesta päästä topsia. Kehräämisessä on paljon oppimista, että kaikkea ei kykene heti omaksumaan. Yksi näistä asioista, jotka eivät ole ihan heti päähäni uponneet, on se, että pitää testata kummasta päästä topsia tai karstanauhaa tai mitä milloinkin on helpompi kehrätä. En tiedä miksi, mutta joskus sillä on suuri merkitys.

Kuitu: Vaaleanharmaa suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 105 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipahan kehrättyä

Eihän se lopulta kammovillaa ollutkaan. Kehräsin säikeen jäljellä olleesta topsista ja liitin vanhan säikeen sen perään ja ketjukertasin säikeen itsensä kanssa paksuksi langaksi. Lopputulos on yllättävän kiva. Lanka pehmeni pesussa kovasti ja lanka on mukavantuntuinen. Tämä menee hyvin niiden kaikkien muidenkin luonnonväristen harjoitusvyyhtien kanssa peittoprojektiin, jota suunnittelen. Tekisi mieli mallitilkkuilla ja aloittaa, mutten voi. Elämä haittaa harrastamista.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Ei kehräämistä tällä kertaa

Olen minä neulonutkin, vaikka kehrääminen on ollut enemmän mieleni päällä, mikä tietysti johtuu pitkästä tauosta. Olen neulonut sukan, mutta vain yhden ja siinäkin on hölmö virhe, mutta olkoon. Sukka on tietysti Cusp Cookie A.:n kirjasta Knit.Sock.Love. Onneksi virhettä ei näe, jos ei tiedä. Aloitin toisen d-vitamiinin silkkilangasta, vaikka edellinenkin on kuvaamatta ja blogaamatta. Tuhma neuloja.


Tiedossa on pitkä tauko lankakauppojen kiertelyyn, joten täydensin varastoani sillä suunnilleen ainoalla asialla, jota sieltä puutuu eli pätkärääkätyllä sukkalangalla. Neuloin syksyn ja talven innoissani sukkia ja pätkärääkättyihin pääsi syntymään vaje. Kuvittelin varmaan taas, etten tarvitse tarvitse mihinkään pätkärääkättyä sukkalankaa. Se on jokin lankasnobiusoire, josta haluaisin päästä eroon. Pätkärääkätyistä sukkalangoista neulon perussukkia, joita käytän kengissä, sillä minusta ei ole laittamaan pitsisukkaa kenkään. En vain kertakaikkisesti raaski murjoa niitä kenkissä. Onneksi on saksalaiset sukkalankainsinöörit ja heidän laadukkaat tuotteensa. Trekking XXL:ä en ole koskaan kokeillut, mutta olen kuullut paljon hyvää siitä ja Regia on tietysti tuttua ja turvallista. Olisin ostanut Fabelia, mutta kun lempilankakauppaani ei enää ole niin on tyydyttävä näihin.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Craftsy Classes

Värien säilyttämisestä värjättyä villaa kehrätessä tuli mieleeni, etten ole tainnut mainita Craftsyä koskaan blogissani. Moni on varmaan jo tutustunut Craftsyyn, mutta ajattelin kertoa omia kokemuksiani tästä hauskasta oppimisympäristöstä. Tämä ei ole (maksettu) mainos, vaan henkilökohtainen mielipiteeni.

 Craftsy on sivusto, jonka avulla voi oppia uusia harrastuksia ja harrastuksiinsa liittyviä taitoja videoiden ja niihin liittyvien harjoitusten avulla. Kursseja on neulomisesta ja kutomisesta, leipomiseen ja helmeilyyn, tilkkutöihin ja puutarhanhoitoon ja moneen, moneen muuhunkin. Suurin osa kursseista on maksullisia, mutta joukossa on myös ilmaisia minikursseja. Ainoa maksullinen kurssi, jonka olen ostanut on Spinning Dyed Fibers with Felicia Lo, joka on ollut todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Todellakin sen seitsemän euron ja jotain senttejä arvoinen, minkä kurssista ystävänpäivätarjouksessa maksoin. Suosittelen rekisteröitymään ja seuraamaan sähköpostiin tulevaa uutiskirjettä tarjouksista. Jotain kursseja on aina tarjouksessa ja prosentit ovat välillä suuria. Normaalihintaankin rahoilleen saa vastinetta.


Ilmaisista kursseista olen katsellut läpi Know Your Wool with Deb RobsonPerfect Pizza at Home with Peter Reinhart ja Short Rows with Carol Feller. Kaikki edellä mainitut olivat mielenkiintoisia ja laadukkaita. Minä ainakin vakuutuin, sillä kurssien opettajat ovat alojensa suuria nimiä. Felicia Lo on Sweet Georgian Yarnsin omistaja. Hänellä on aivan järjettömän ihania värejä. Odotan kovasti, milloin sieltä tulisi kuituja Villavyyhtiin. Carol Fellerin kurssilla totesin, että olen tehnyt lyhennettyjä kerroksia väärin ja ilmankos ne ovat irvistelleet. Alla on kuvassa ei ole neulottu Ohmu, vaan mallitilkku erilaisista tekniikoista tehdä lyhennettyjä kerroksia. Laitoin tilkkuun laput, että muistan, mikä tekniikka on mikäkin, sillä päältä niitä ei voi erottaa. Peter Reinhartilla oli melko erikoinen tapa tehdä pitsataikinaa, mutta inspiraatiota uusiin kokeiluihin tuli vähän liikaakin. Know your wool oli hyvä johdatus erilaisiin villoihin ja varmasti mielenkiintoinen niillekin, jotka eivät kehräämisestä ole kiinnostuneet.


Ainoa vika Craftsyssa on minusta se, että siellä on liikaa kaikkea mielenkiintoista, hyödyllistä, uutta, jännittäävääynnä muuta. Haluaisin ne kaikki, mutta aika ja raha estävät käymästä niitä kaikkia. En ole ehtinyt hyödyntämään edes kaikkia mielenkiintoisia ilmaisia kursseja. Ilmaiset kurssi näkyvät tällä sivulla, kun rullaa alaspäin. Suosittelen siis lämpimästi Craftsyä. Uskaltaisin aloittaa kokonaan uuden harrastuksen Craftsyn avulla ja niin aionkin tehdä jossain vaiheessa. Haaveilen kovasti sylikangaspuista ja pitsis sukkuloinnista ja uskon, että Craftsyn avulla pääsisin hyvin vauhtiin.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Vaihteeksi värikästä villaa

Kehrättyäni toista kiloa luonnonväristä villaa yhteen menoon, oli sellainen fiilis, että nyt täytyy saada väriä. Onneksi jaksan kehrätä niitä luonnonvärisiäkin, mutta välillä lampaanvärit käyvät tylsiksi. Valitsin villakoristani ihanan Tuulian värjäämän bfl-mohair-topsin. Ihanuus tosin loppui ensimmäisellä metrillä, kun taidot eivät tahtoneet riittää hallitsemaan liukkaita kuituja. Blue-faced leicester luetaan pitkävillaisiin lammasrotuihin ja sen villa on suhteellisen pitkäkuituista ja hieman kiiltävää. Se ei itsekseen  ole vaikeaa kehrättävää, mutta mohair, joka oli vain osin sekoitettu villan joukkoon, teki yhdistelmästä hankalan. Jouduin muistelemaan Tuulian oppeja useampaan kertaan. "Perseellä ei saa puristaa." Se on syytä muistaa, että vahingoita itseään.


Jaon topsin pitkittäin kahtia ja yritin kehrätä kahta hyvin samanlaista säiettä, jotta saisin kaksi samanlaista vyyhtiä. Kierrettä piti tietysti olla reilusti, sillä ajattelin tästä sukkalankaa, mutta onneksi en liioitellut kierteen määrässä. Silloin olisi lopputuloksena ollut pianovaijeria. Värien säilyytämiseksi päätin ketjukerrata säikeet, sillä olen kuullut, että ketjukerrattu lanka toimii sukissa. Kaksisäikeisestä langasta ei kannata sukkia tehdä, sillä se ei rakenteensa vuoksi oikein toimi sukissa. Ketjukertaus ei tasoita epätasaisuutta, vaan pikemminkin korostaa sitä, mutta yllättävän tasaiselta lanka näyttää. Kerratessa pitäisi muistaa siirtää lyhdyn koukkua useammin, mutta kehrätessä olen jo oppinut täyttämään rullia sievästi.


Tiedän toki, että käsinkehrätty lanka on tiiviimpää ja siinä sitä kautta on vähemmän metrejä, mutta metrien väärä tuli silti aikamoisena yllätyksenä. En saisi tästä määrästä kuin ehkä yhden lyhytvartisen sukan ja vain jos aloitan kärjestä. Pöh. Lanka onneksi on ihanaa, joten jotain käyttöä sille varmasti löytyy. Pikkuvyyhtejä on kiva hiplata. Kertauskierrettä on loppujen lopuksi liian vähän sukkalankaan, mutta ei se haittaa, kun metrit eivät mitenkään riitä sukkiin.

Kuitu: Louhittaren luolan puna-pinkki-musta bfl 70 % mohair 30 % -topsi
Väline: Majacraft Rose 13,5:1 välityssuhteella
Lanka: Ketjukerrattu 140 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Oppia ikä kaikki.

Monesti mohair lanka on pörröistä ja hienoa kid mohairia, mutta tässä tapauksesa kyse on aikuisen mohair-vuohen karvasta, joka on kovaa, kiiltävää ja liukasta. Tarkalleen ottaen kid mohair -laatuista mohairia voi tuottaa aikuinenkin vuohi, jolla on hieno karva, vaikka kid mohairilla luulisi tarkoitettavan kilin villaa. Mohair, joka ei ole kid mohairia, on käsittääkseni yksi kovimmista kuiduista ja siksi ajattelin tähdätä sukkalankaan. Luultavasti epäonnistuminen johtui siitä, että mohair oli suhteellisen paksua kuitua, eikä bfl:kään ole ohuimmasta päästä. Tällöin yhdessä sadan gramman topsissa ei ole tarpeeksi kuituja 300 metriin sukkalangan paksuista lankaa. Jos olisin saanut topsin venytettyä 900 metriin säiettä ja kerrannut sen kolmisäikeiseksi, lopputulos olisi ollut todennäköisesti pitsilankaa. Sataan grammaan mahtuu paljon enemmän erittäin ohuita ja kevyitä kuituja kuten merinoa kuin paksuja ja raskaampia kuituja kuten mohairia tai wensleydalea. Epäilen, ettei tästä topsista olisi voinut saada tarpeeksi toimivaa sukkalankaa kokonaiseen sukkapariin. Siinä mielessä pääsin tavoitteeseeni, että lanka on oikean paksuista.



Oppia ikä kaikki, kuten sanotaan. Kehräämisessä on niin paljon oppimista, että niitä kuvannollisia oppirahoja joutuu maksamaan pitkään. Otinkin esiin karstalevyn Kehräämö Christinan ruskeaa suomenlammasta ja jatkoin pitkävetoharjoituksia. Ehkä on parempi, että keskityn harjoittelemiseen ja jätän tavoitteelliset kehruut hamaan tulevaisuuteen. Ainakin jatkossa täytyy varata projektiin kaksinkertainen määrä villaa verrattuna siihen, miten paljon valmista lankaa tarvitsen. Ja vaikkei tavoitteeseensa lopulta pääsisikään, pitää kuitenkin muistaa, että kaikki lanka on hyvästä.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Lisää kehruupölinää


Jatkoin pitkävetoharjoituksia Villa Laurilan karstanauhalla. Pehmeä suomenlammas tuntui kivalta näppisissä ja karstalangan tekeminen onnistui alun vaikeuksien jälkeen hyvin. Vähän on vielä liikaa epätasaisuutta minun makuuni, mutta onneksi on näitä harjoitusvilloja, joiden ei tarvitse olla kehrättynä täydellisiä. En ole vieläkään päässyt yli kalliiden, värjättyjen villatopsien kohdalta siitä pilallemenemisajatuksesta.  Toisaalta eihän tämä mitään taidelankaa ole. Kaikkein paksuimamt kohdat venyttelin säikeistä pois, mutta muuten annoin vaan mennä, sillä haluan oppia kehräämään pitkävedolla rennosti vasemmalla kädellä. Se näyttää niin uskomattomalta. Pidin vielä reilu vuosi sitten moista korkeampana mystiikkana.

Kuitu: Villa Laurilan beige suomenlammas karstanauha
Väline: Majacraft Rose 6,1:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 120 metriä / 100 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Vähän on epätasainen, mutta kyllä tämä tästä.

Olen hiljalleen kypsytellyt peittoideaa näistä käsinkehräämistäni luonnonvärisistä villoista. Haaveena on jolkinlainen tiiliseinän tyylinen kuvio. Idea on selkiytynyt, mutta toteutuksesta en ole yhtään varma vielä. Täytyy ehkä neuloa muutama mallitilkku. Olen ajatellut helmineuletta tai kaksinkertaista helmineuletta. Sileä on tylsä ja ainaoikein muodostaisi liian selviä raitoja. Haluaisin elävän neulepinnan. Tätä siis haudutan hiljalleen mietintämyssyssä. Jotain tällaistahan pitää tehdä, etten joudu jokaiselle vyyhdille keksimään omaa käyttötarkoitusta, mikä olisi pidemmän päälle kovin työlästä. Ajatelkaa nyt, miten ihana sellainen palapeitto käsinkehrätyistä langoista kaikissa lampaiden luonnollisissa väreissä.


Mallitilkuista puheen ollen. Neuloin kehräämästäni villatakkilangasta mallitilkun nelimillisillä puikoilla ja tulos on huikean tasainen. Tämä SPAKAL-projekti ällistyttää minua kerta toisensa jälkeen. Tiheys näyttäisi olevan 20 silmukkaa kymmenellä sentillä, mutta tilkku pitää pestä, ettei tule yllätyksiä. Pidän kovasti neulepinnasta, enkä millään malttaisi lopettaa sen silittelyä. Olisin testannut 3,75 mm puikoillakin, mutta sellaisia en jostain syystä omista. Oulussa ei tällä hetkellä ole yhtään lankakauppaa, jota haluaisin kannattaa, joten taitaa jäädä se asia toistaiseksi korjaamatta. Harkitsen pesun jälkeen ovatko pienemmät puikot oikeasti tarpeen.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Aina ei voi onnistua


Itseluottamus oli korkealla ja kaikki näytti menevän todella hyvin, joten alas piti tulla ja kovaa. Olin varma tavoitteeseeni pääsystä, mutta niinhän siinä kävi, että lanka on liian paksua. Jäin noin 350 metrin päähän tavoittesta. Mallitilkkua en ole vielä ehtinyt neulomaan, mutta näyttää pahasti siltä, että Eadon jää haaveeksi ja tiheyden perusteella on alettava etsiä jotain kivaa ylhäältä alas neulottavaa villatakkia, jossa ei ole palmikoita. Hukkaan ei tietenkään urakka mene, sillä metrit kyllä riittävät villatakki, mutta eivät siihen, joka oli tavoitteena.

Kuitu: World of Wool luonnonmusta suomenlammastopsi
Väline: Majacraft Rose 13,7:1 välityssuhteella
Lanka: Nelisäikeinen 1370 metriä / 855 grammaa (Ravelry)
Fiilis: lanka on ihana, mutta metrit harmittavat.

Kuitu on siis edelleen sitä ei-kotimaista suomenlampaan villaa. World of Woolin topsi oli kivaa kehrättävää. Vähän tietysti se lähes nelikymmenmetrinen topsi pelotti, mutta itsensä haastamisestahan tässä SPAKAL-projektissa olikin kyse. Säikeet olivat yllättävän samanlaisia, vaikka niiden välillä oli kuukausien tauko. Lopputuloksena lanka itsessään on ihanaa. Se on paljon pehmeämpää kuin odotin säikeiden perusteella, sillä säikeet olivat aika tiukkakierteiseiä. Nelisäikeisyys tasaa epätasaisuudet piiloon uskomattoman hyvin. huikeimpana esimerkkinä kaksi vyyhtiä, joista toinen on 146 grammaa painava ja siinä on 232 metriä ja toinen 147 grammainen ja 234 metrinen. Häkellyttävää.


Kertauskierrettä mallasin pitkään ja hartaasti ja olen mielestäni onnistunut siinä hienosti. Yllä näkyy pesemätön vyyhti, joka on melkoinen sykkyrä-makkararulla, mutta pesussa lanka asettui täysin tasapainoisiksi vyyhdeiksi. En joutunut edes fuskaamaan pingottamalla lankaa. Vyyhdit saivat kuivua muovisilla hengareilla aivan luonnostaan. Ne veti suoraksi ainoastaan vesi, painovoiman avustuksella. Minulla on herkästi liian vähän kierrettä, sillä rukkini, kuten muutkin lyhtyvetoiset, antaa anteeksi alikierrettä ja toisaalta, kun langat kastelee, häviää osa kertauskierteestä. Pari kehräämääni lankaa olen joutunut pyöräyttämään uudelleen rullalle kertauskierrettä lisäten, kun täysin tasapainoinen lanka menetti liikaa kierrettä pesussa.

 

Onneksi virheistään oppii ja tästä seuraavaksi kerimään ja neulomaan mallitilkkua ja sitä kautta uusiin seikkailuihin. Rullilla on jo pitkävedettynä suomenlammasta ja tänään aloitin sukkalangan kehräämisen bfl-mohair-sekoitetopsista.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kertausurakka alkaa


Suururakka on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen. Villatakkisäikeet on nyt kehrätty ja pääsen viimein kertaamaan. Vajaan kilon keräämisessä oli kyllä tekemistä ja mutkia oli matkassa, mutta loppusuora häämöttää. Risa laakeri saatiin lopulta onnellisesti vaihdettua ja pääsin jatkamaan säikeiden kehräämistä muutama viikko sitten. Tilasin Villavyyhdistä rukkivahan ja nyt Romy Ruususeni suorastaan hohtaa syvää hunajaansa. Rimu on todella kaunis puulaji.. Onneksi pääsin projektissani nopeasti vauhtiin ja lihasmuisti oli edelleen tallella. Hieman pelkäsin etukäteen, etten osaa enää kehrätä, mutta se oli turha pelko. Kädet ja jalat muistavat kyllä miten rukin kanssa toimitaan. En ole vielä hankkinut toista rullatuolia, joten jouduin taas ottamaan kenkälaatikon ja 5 mm suorat puikot esiin.


Alku näyttää lupaavalta. Hieman epätasaisista säikeistä muodostuu yllättävän tasapainoisen näköinen lanka. Judith MacKenzien oppien mukaan olen oppinut kertaamaan jarruttomalla rullatuolilla ja hyvinhän se toimii niinkin. Vielä on mahdotonta sanoa pääsenkö tavoitteeseeni noin 200 metriä 100 grammassa lankaa, mutta luulen, ettei paljon heitä. Villa on siis World of Woolin luonnonmustaa suomenlammastopsia ja tavoitteena on Eadon-niminen villatakki Twist Collectivesta. Innoitus moiseen urakkaan tuli Knitmore Girls podcastin SPAKAL:sta eli spin-a-long-knit-a-longista. Useimmat muut ovat jo villatakkinsa neuloneet, mutta ehkä kesällä urakka päättyy minunkin osaltani. Katsotaan miten tytön käy.

Olen toki neulonutkin, mutta siltä osalta ei ole oikein mitään kerrottavaa. Yhdet sukat olen saanut valmiiksi, mutta unohdin ne kuvata. Olen purkanut vähintään yhtä paljon kuin neulonutkin, joten siinä mielessä on ollut kovin kuiva kausi neulerintamalla.