keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Portti2012


Viime viikonloppuna vietimme Hailuodon Marjaniemessa Portti 2012 -neuleretriittiä. Herkuttelua, kauniita maisemia, lankaa, villaa, rukkeja, aamuisia kävelyitä rannalla, ystäviä ja uusia tuttavuuksia. En voi valitettavasti kokemustani mitenkään välittää lukijoilleni. Sellainen pitää itse kokea. Suosittelen lämpimästi osallistumaan neuleretriitteihin.


Vein aika paljon lankaa meneessäni ja kilon verran jäi matkalle. Saimme jokainen vyyhdin kasvivärjättyä villalankaa ja ohjeen luotolaiskämmekkäisiin. Ostin Marjaniemestä Luovon Puikkarista parsintasienen, joka myös hierontatattina tunnetaan. Luovon Puojista ostin sievän painetun kassin. Olen aiemminkin katsellut noita sieviä perhosia. Otan sen varmaan käyttöön kirjastoreissuille. Kirppispöydästä mukaan tarttui vyyhti Dropsin Lacea. Tuo harmahtava jäänsininen on kiva väri. Sopisikohan se täti-ihmiselle...



tiistai 18. syyskuuta 2012

Uusi lelu


 Loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen kimppatilaus viimein saapui ja sain viimein oman kerijälaitteen. Se on pääsi heti kokeiluun ja kerin kaikki käden ulottuvilla olleet kerät ja vyyhdit. Osasin toki odottaa laatua, mutta täytyy sanoa, että tämä on enemmän kuin hintansa arvoinen. Tämä on siis Virossa käsin tehty. Tässä blogissa on lisätietoja ja kuvia. Malli on hieman muuttunut Lumoavassa langassa olevasta yksilöstä ja hintakin sittemmin noussut, mutta suosittelen lämpimästi. Kovin kompakti se ei ole, mutta minusta ehdottomasti pesee muovihäkkyrät mennen tullen varsinkin, kun hintaero on alle 20 euroa. Vyyhdinpuut tilasin vuosi sitten rukkini mukana. Voi miten aika menee äkkiä. Rukillani on loppusyksystä jo yksivuotissynttärit.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Pitkävetoa

Kokeilin ensimmäistä kertaa pitkävetoa ja eihän se ollut yhtään niin vaikeaa ja kummallista kuin kuvittelin. Olen pitänyt pitkävetoa korkeampana mystiikkana, aivan turhaan. Se sujui melkein itsestään, kun sain asetukset kohdalleen. Vaihdoin Ruusuuni hitaan kehrän ja valitsin hitaimman välityksen, 4,3:1, jotta sain polkea normaalia tahtia. Sain laskea oikean käden välillä ihan syliin, kun opin vetämään vasemmalla sopivasti taaksepäin. Vasen oli luontevampi käsi aloittaa, sillä se on normaalisti "kuitukäsi" eli pitelee villaa, kun oikealla vedän lyhyttä vetoa. Alussa oli toki enemmän ja vähemmän möykkyjä, mutta tästä ei taida tulla puoliksikaan niin möykkyistä kuin odotin.


Villa on kotimaista Pirtin kehräämön huovutusvillaa, joka on käytännössä värjättyä kartalevyä kotimaisesta villasta. Huopuneita kohtia ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Ajattelin, että karstavilla olisi sopivaa pitkävetoharjoituksiin ja Lumoavan langan uutuushyllyn huovutusvilla oli lupaavan tuntuista, kevyen irtonaista. Huopunutta (huovutus)villa ei tietenkään pidä kehrätä. Elämä on liian lyhyt huopuneen tai muuten huonolaatuisen villan kehräämiseen.

Tuskin maltan odottaa ensimmäistä karstalankaani valmistuvatksi. Kun olen tämän karstalevyn kehrännyt, otan käsittelyyn Kehräämö Christinan suomenlampaan karstavilla levyn, jonka viime syksynä ostin. En ole tohtinut yrittää sitä, saati sitten kainuunharmasta, kehrätä, etten pilaa hienoa villaa. Olen kehrännyt aiemmen vain kammattuja topseja ja yhden karstatopsin. Turhaa arastelua varmasti, mutta minkä sitä luonnolleen voi.

Jos ihmettelette mykkyrää deltassa, niin minulla on tapana pyöräyttää säikeen pää deltan ympärille, kun keskeytän kehräämisen. Se on niin kätevästi siinä tallessa, enkä joudu langoittamaan uudelleen tai etsinään langanpäätä, eikä kierre pääse säikeestä karkuun. Muutenkin pidän kovasti delta-lyhdystä, vaikka rukkini mukana tuli perinteisempi torvellinen lyhty.

PS. Käykää osallistumassa Maikinkotin synttäriarvontaan.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Toinen puikkotyyny


Neulottuani yhden hyvin kätevän puikkotyynyn oli tarkoitus tehdä toinenkin, mutta se aina jotenkin jäi. Puikot tahtovat taas ajelehtia nojatuolin ympärillä, missä ne on laskenut kädestään. Onneksi sain itseäni niskasta kiinni ja neuloin uuden puikkotyynyn. Valitsin langaksi jämä-Fabelia ja loin kolme silmukkaa. Oranssi-pinkki-punainen Fabel loppui kesken, joten alapuoli on yksiväristä puolukanpunaista Fabelia. Molemmat ovat viime talvena sukista yli jääneet. Keskelle muodostui väresitä läntti, josta jostain syystä tulee mielleyhtymä nänniin, enkä ole värivalintaani kovin tyytyväinen. Onneksi tyyny ei ole kovin vaaleanpunainen, ettei tule nimettyä tätä tissiksi. Ehkä siirrän tämän kirjoituspöydälle ja otan nojatuolin luo edellisen.


Projekti: Needle cushion II (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: halkaisija noin 12 cm
Lanka: Garnstudio Drops Fabel jämiä noin 20 grammaa
Täyte: Novita Palma 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Käytännöllisyys ennen kaikkea. 

Jämälankojen tuhlaaminen on aina hyvästä ja siinä voi vähän huijata. Täytin tämänkin Novitan Palma -langalla. Iljettävä akryylikammotus on hamasta menneisyydestä, ennen kuin minusta tuli lankasnobi. 50 grammaa oli hiukan liikaa täytettä, mutta puikkotyyny kannattaa olla mieluummin yli- kuin alitäytetty, sillä tyynyn tulee olla napakka, jotta puikot ja koukut pysyvät hyvin pystyssä. Edelliseen sain kommentteja siihen malliin, että kuvittelin näitä syntyvän muiltakin. En ole kuitenkaan kuullut tai nähnyt muilla puikkotyynyjä. Tämmöinen on kyllä todella kätevä vaikka itse sanonkin. Virkkuukoukut täytyy toki ottaa varovasti tyynystä, ettei kisko täytteitä ulos, mutta onneksi ne saa virkkuukoukulla takaisin sisäänkin.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kahdesti neulotut sukat


 Joskus projektit eivät tahdo ottaa millään onnistuakseen, mutta onneksi en luovuta kovin helpolla. Näin Ravelryssa Knitikan Hiiumaa Mismatched Mates -sukat ja innostuin kovasti ajatuksesta "eriparisukista". Tietenkin sukat pitää aloittaa heti, vaikkei jämälankojen yhteensopivuudesta voi keinovalossa kunnollisia yhdistelmiä valitakaan. Kuten arvata saattaa, ensimmäinen aloitus meni heti seuraavana aamuna purkuun. Totesin, ettei jämälangoistani tule mitenkään sopivaa yhdistelmää sukkiin, joten päätin vähän huijata. En tarvitse sataa grammaa lankaa sukkapariin, joten parin kymmenen gramman varastaminen täydestä kerästä ei millään tavalla uhkaa tulevaisuuden sukkaparia. Nämä sukat ovat siis pääasiassa feikkijämälankaa.


Valitisn jämälangoistani tummanviolettia Austemannin Stepiä ja valitsin täysistä keristäni sille kaveriksi vaaleanvioletin Opalin sukkalangan ja neuloin Hiiumaa Mismatched Mates -ohjeen mukaan itselleni sukan. Olin jo aikeissa päätellä langanpäät, kun jouduin myöntämään itselleni, ettei sillä sukalla ollut tulevaisuutta. Ohjeenmukainen 72 silmukkaa on pienille jaloilleni liikaa, eikä sellainen sukka istu napakasti. Ohjeessa on perinteinen hollantilainenkantapää, joka istuu jalkaani oikealla silmukkamäärälläkin varsin heikosti. Kärkikavennuksena ohjeessa on sädekavennus, joka on pitkä ja kapea, mikä istuu jalkaani yhtä huonosti kuin hollantilainen kantapää. Lopputulos oli siis sanalla sanoen katastrofi ja tietenkin olin katkaissut langat ennen kuin kykenin tämän itselleni tunnustamaan.

Projekti: Hiiumaa Mismatched Inspired Socks (Ravelry)
Ohje: Gusset Heel Basic Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Inspiraatio: Hiiumaa Mismatched Mates by Nancy Bush (Knitting on the Road)
Koko: 36
Langat: Vaaleanliila  Regia Uni Solid 4-ply 25 grammaa
               Vaaleanvioletti Zwerger Garn Opal Uni Solid 4 ply 18 grammaa
               Tummanvioletti Austermann Step Classic 25 grammaa
Menekkki: 68 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Olikohan tämä kaiken vaivan arvoista?

Onneksi en lannistu vähästä. Päätin neuloa sukat kärjestä aloittaen, jotta saatoin käyttää langan loppuun, sillä en halunnut enää pätkäistä lisää lankaa Opal-kerästä. Malliksi valitsin tuttua ja turvallista, sillä en halunnut toista kertaa vääränmallista sukkaa. Wendy Johnsonin Gusset heel istuu jalkaani ja on ihailtavan yksinkertainen neuloa. Aloitin 2 x12 silmukalla Judy's magic cast on metodilla ja lisäsin joka toisella kerroksella silmukoita 64 silmukkaan asti, sillä se sopii parhaiten minun jalalleni.  Parin yrityksen jälkeen sain oikean mittaisen kärjen ja kantapään oikeaan kohtaan. Lisäksi sain kantapään luontevasti neulottua haluamallani värillä. Varsi jäi tosin vähän lyhyemmäksi kuin olin toivonut. Kärjestä aloitetuissa sukissa pitää minusta olla pidempi resori, jotta se vetää tarpeeksi kasaan. Syytä siihen en tiedä.


Sitten se toinen sukka. Yhtäkkiä mikään olemassa olevista yksivärisistä sukkalangoistani ei sopinut Opalin ja Stepin seuraksi, joten jouduin taas pohtimaan tuleeko tästä projektista sittenkään sukkia. Lopulta päädyin ostamaan kaksi kerää vaaleanliilaa Regiaa, jotta sain toisenkin sukan puikoille. Alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain raidoitus ja senkin muutin tähän toiseen sukkaan. Halusin hiukan enemmän raitoja kuin ohjeessa, joten jätin vain kolmen raidan ryhmät pois toisesta sukasta. Kokeilin myös spiraaliraitoja eli siirsin värin vaihtumiskohtaa joka raidassa yhden silmukan vasemmalle, jotta ne eivät muodostaisi kiristävää rantua sukanpohjaan ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Värinvaihtokohdat ovat lähes huomaamattomat. Lopuksi minulla oli vielä hieman Stepiä jäljellä joten neuloin varteen paksumman raidan molempiin sukkiin ja sain mieleiseni pituuden varteen. Päättelin tietysti Jeny's suprisingly strechy bind off -metodilla.


Vaikeaa oli, mutta onneksi lopputulos miellyttää. Jos olisin tiennyt, miten pahasti vastatuuleen piti luovia, olisin varmaan jättänyt koko projektin aloittamatta. Neuloin varmasti kaksi kertaa niin paljon silmukoita kuin lopullisissa sukissa on. Pingotin sukat ja muistin taas, miksi en ole erityisemmin pitänyt sukkien pingottamisesta. Joudun kastelemaan ja rypyttämään resorin uudelleen, jotta se vetäisi kasaan, mutta toisaalta pingoitetut sukat ovat niin sieviä ja laskeutuvat ihanasti.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kesä meni

Hupsista. Sinne meni niin, että vilahti. Kesä menee aina niin kovin äkkiä ja äkkiä onkin syyskuu. Ilmat eivät ole vielä havaittavasti viilenneet, mutta illat ovat jo sen verran pimeitä, että neuleinto on palailemassa. Villatakit alkavat poltella mieltä. Loin silmukat mallitilkkuun ja mietin, että heittäisinkö sen ihan pesukoneeseen, niin sitten ainakin tiedän mitä sille tapahtuu. Seuraava isompi projekti on siis Gnarled Oak Cardigan violetista Rowanin Felted Tweedistä. Aloitan ehkä hihoista kohta puoleen.


Elokuussa ostin 600 grammaa lankaa. Hämmentävän suuri luku ottaen huomioon, että tunsin ostaneeni kovin vähän lankaa. En ole tainnut esitellä niistä mitään blogissa. Puolet langasta olin kyllä tilannut heinäkuun puolella. Ostin Wollmeise Twiniä kaksi vyyhtiä suoraan Saksasta. Se oli helpompaa kuin kuvittelin. Neljä kerää SMC Catania Fine Coloria ostin hullun halvalla Anttilasta ja kaksi kerää vaalean liilaa Regian sukkalankaa ostin perjantaina, sillä tarvitsin sen väristä jämälankaa, mutta feikkijämälangoista toisen kerran. Pienistä puroista syntyi taas isohko lankakasa. Lankaa kului vain 400 grammaa, sillä kuun alkupuoli oli neuleiden osalta kovin hiljaista.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Camellia-hihatin


Haaveilin pitkään viime vuonna silkkihihattimesta, mutten raaskinut silkkiä ostaa. Tiedättekö sen olotilan, kun t-paita on hiukan liian vähän, mutta pitkähihainen liikaa? Ajattelin, että silkki olisi miellyttävä sellaisena päivänä. Sittemmin havaitsin, että BC Garnin Soft Silk on varsin kohtuuhintaista. Rustiikkinen bourrette-silkki estää arkikäyttöön ajattelemaani vaatetta olemasta liian hieno. Kiiltävä mulperisilkki voisi näyttää liian hienolta kotona oleiluun. Malliksi valikoitui Camellia Shrug, jonka kuviin ihastuin Ravelryssa. Se oli jotenkin niin sievä. En valitettavasti ymmärtänyt, ettei neliö,johon on neulottu kaksi hihaa ja resori istu ihmiselle. Varsinkin pyöreämuotoisemmalle olisi eduksi, että vaate olisi muotoiltu.

Projekti: Camellia Shrug (Ravelry)
Ohje: Camellia Shrug by Cassie Castillo (Knitscene, Winter 2010/Spring 2011)
Koko: 34
Lanka: Marjapuuronvärinen BC Garn Soft Silk
Menekkki: 172 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm ja 3,75 mm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Rumahko, mutta ihan toimiva hetale

Lopputulos ei siis vastannut odotuksia. Se on mielestäni sopivankokoinen, vaikka kuulemma näyttää pinkeältä, mutta minä halusin istuvamman enkä löysää säkkiä. Aioin tehdä koon 38, mutta siitä oli tulossa liian suuri, joten vaihdoin lopulta pienimpään.Valitettavasti hihatin pussittaa ja törröttää rumasti. Varsinkin resorit käyttäytyvät kovin huonosti. Neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta hihat neuloin pyörönä ja resoriin jouduin lisäämään silmukoita, sillä ohjeen mukaan neulottuna se oli aivan liian tiukka.


Purkamaan en ala ja se johtuu langasta. Vaikka ohjeen mukaan kaksi vyyhtiä ei pitänyt riittää, se olisi ollut enemmän kuin riittävästi. Lisäksi ostamani vyyhdit olivat selvästi kakkoslaatua ja sain korvaukseksi vielä kolme vyyhtiä lisää. Langassa oli solmuja ja paksuja kohtia, joissa oli ilmeisesti liitetty katkenneita säikeitä yhteen. Langanpäitä siis riittää ja täytyy myöntää, että vaikka päättelin hihattimen heinäkuun puolivälissä, hihojen sisällä on edelleen päättelemättömiä langanpäitä. Olkoon tämmöinen. Kyllähän tämä ajaa asiansa, vaikkei mikään hieno olekaan. Teen toisella mallilla toivottavasti sievemmän hihattimen tai boleron ensikesäksi jäljelle jääneistä langoista.