perjantai 28. joulukuuta 2012

Marilinda-sukat


Niistä joululahjoista pitäisi varmaan kertoa jotain. Tänä vuonna olen valitettavasti laiminlyönyt blogitekstien etukäteen kirjoittamisen. Asia taisi unohtua kokonan, mutta yritän saada jotain aikaan. En tosin neulonutkaan ihan niin montaa lahjaa kuin viime vuonna, mutta muutaman sentään. Yksi valmistui niin aikaisin kesällä, että sen esittelin silloin, sillä eihän vastaasn ottaja voinut mitenkään arvata saavansa juuri ne sukat. Joululahjojen esittelyn aloitan viimeisenä valmistuneesta.


En ole varmaan mitään sukkaparia neulonut niin pitkään kuin näitä Marilinda-sukkia. Kuvio ei jotenkin napannut, mutta olin päättänyt, etten vaihda mallia, sillä koko vaikutti juuri hyvältä ja aikaa oli riittävästi, eikä siinä mitään vikaa ollut. En vain välittänyt sen neulomisesta. Malli on Cookie A.:n Marilinda ja taattua Cookie A. -laatua. Kuviot jatkuvat jopa kantapäähän. Mallikerta on hauskannäköinen ja mielenkiintoinen, mutta vaatii melko usein kaavioon vilkuilemista, sillä se ei paikoin ole ihan looginen ja siksi jouduin purkamaan muutaman kerran. Varsinkin neuletapaamisissa neulomani kerrokset menivät molemmilla kerroilla purkuun. Yhtä virhettä en enää jaksanut purkaa pois, sillä sitä ei ihan herkästi huomaa. Eikä kaiken aina tarvitse olla aivan täydellistä. Pitää olla itselleen armollinen.

Projekti: Marilindas (Ravelry)
Ohje: Marilinda by Cookie A (Knit. Sock. Love.)
Koko: 41
Lanka: Viininpunainen Regia 4 fädig
Menekkki: 88 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Hienot, vaikka itse sanonkin.

Lanka on tuttua ja turvallista perus-Regiaa. Onneksi monimutkainen kuvvio ei kaipaa langalta mitään erikoista. Valitsin langan nimenomaan värin vuoksi. Se on niin saajansa näköinen viininpunainen. Lopputulos on onneksi ihana ja kaiken sen vaivan arvoinen. Toivottavasti saajakin piti sukistaan.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulukiireen viemää

Mikä siinä onkin, että kun lupaa palata pian blogin pariin niin ei vahingossakaan tule kirjoitettua yhtään tekstiä? Vetoan jouluun ja sen aiheuttamaan kiireisyyteen. Olen leivistä lähtien leiponut kaiken alusta asti itse. Sen seitsemän sorttia ja vähän enemmänkin olen tehnyt ja vielä on joulupulla leipomatta. Onneksi nyt tässä kalkkunanpaiston lomassa on hyvä hetki viimein hengähtää ja blogata vähän. Joulu on jo oven takana ja meininki kuin maailmanlopun edellä. Onneksi jouluneuleista ei puutu enää kuin yksi sukan kärki. Kannatti aloittaa toukokuussa, sillä nyt olen nauttinut stressittömästä joulusta. ;-)


Neuloin yhdet perussukat itselleni ihan muiden juttujen välissä. Näissä ei ole mitään ihmeellistä. Aloitin tavallisella tavallani varresta 64 silmukalla ja neuloin reilusti joustinneuletta ja sitten sileää. Kantapää on näissä ranskalainen ja kärki sellainen tavallinen. Olen lopettanut melkein kokonaan kaupan puuvillasukkien käytön ja tarvitsen perussukkia paljon, sillä käytän niitä kengissä ja muutenkin ne likaantuvat aika vauhdikkaasti. Olen niin nuuka, että sipsuttelen vain sievästi matoilla kauniilla pitsisukillani. Toisaalta olen myös nauttinut kovasti sileästä neuleestä viime aikoina. Niin nurinkuriselta kun se tuntuukin.

Projekti: Regia Jazz Color Socks (Ravelry)
Ohje: Perussukkaa omasta päästä
Koko: 36
Langat: Pätkärääkätty Regia Design Line Jazz Color by Erika Knight
Menekkki: 64 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Oho. Tein sukat melkein vahingossa



Lanka on tuttua ja turvallista Regiaa vaihteeksi pätkärääkättynä. Perus-Regia kestää ja pysyy siistinä pitkään. Kyllä ne saksalaiset sukkalankainsinöörit osaavat asiansa. Väri oli tietokoneen ruudulla paljon viehättävämpi kuin oikeasti, mutta kyllähän tämä ihan sievä on. Harmi, etteivät raidat osuneet täydellisesti. Epäilen, että se oikea silmukkaluku on 60, mutta sillä silmukkamäärällä sukka olisi minulle epämukavan kapea. En halua venyttää kauheasti sukkiani, sillä en usko, että liian pieni sukka kestää kunnolla käyttöä.

Oikein hyvää joulua kaikille lukijoilleni, sillä tuskin ehdin ja jaksan enää ennen joulua kuvata villatakkejani. Nyt ihmettelemään onnistuiko ensimmäinen paistamani kokonainen kalkkuna...

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kaula makkaroilla

Kaulanlämmitin on ollut valmis viikkokausia, mutta kuvien ottaminen ei tahtonut onnistua millään. Onneksi nämä kolmannet kuvat ovat jollain lailla siedettäviä, että pääsen viimein blogaamaan. Argh tätä talven pimeyttä. Onneksi neulominen sujuu pimeydestä huolimatta hyvin. Enää puoli sukkaa ja sitten joululahjat on neulottu.


Kauluri on huono sana tässä yhteydessä, sillä ihmiset ajattelevat niitä pikkulasten kaulureita ja kuvittelevat, että neulon innoissani moisia kammotuksia. Englanniksi näille on onneksi eri sana. Milloin suomen kieleen saadaan cowlia vastaava sama, joka kuvaisi tällaista kivaa tuubia? Ohjeena tämä on mahtava. Kuvio vetää itsestään käteville makkaroille ja tuubi on sileä neule osuusien vuoksi niin jämäkkä, että se pysyy pystyssä.Ylä- ja alareunojen nirkot tekevät reunoista ihanan siistit. Se on siis suorastaan täydellinen projekti, sillä lankakin on ihanaa. Cherry Tee Hillin Supersock Solid on tiukkakierteistä merinoa ja oikein sileää ja pehmeää. Harmi, ettei tätä lankaa ole juurikaan Suomessa tarjolla.

Projekti: Cherry Cowl (Ravelry)
Ohje: Willow Cowl by Amelia Lyon (Ravelry)
Lanka:  Punainen Cherry Tree Hill Supersock Solids
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
            ChiaoGoo Red Lace 2,75 mm  100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Ihana lopputulos, mutta toista en kyllä tee.

Ainoa vika on kuviossa. Se on raivostuttava neuloa. Langankierto ja kaksi oikein yhteen ympärä ija ympäri ja ympäri kaksitoista kerrosta ja vielä toistetaan kuusi kertaa. Kuviorivien välissä ei siis neulota nurin, joten jokaisella kerroksella pitää samalla tavalla väkisin vääntää ja kiristää. Pitkässä putkessa on paljon kerroksia ja yllättävän paljon silmukoita. Onneksi tämä on valmis, sillä olin jo aivan kurrkuani myöten täynnä kamalaa kuviota. Toista ei tule ikinä, vaikka lopputulos olikin taistelun arvoinen.


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Hengissä



En ole lakannut neulomasta! Olen vielä täällä! Neuleet ovat vain painottuneet hyshys-osastolle, mutta lupaan pian esitellä ainakin yhden kaulanlämmittimen ja villatakin ihan valmiina. Lankaakin on ostellut vähänlaisesti. Dropsin Alpakkajuhlan kunniaksi korjasin senkin harhan. Ostin kahdet villatakkilangat. Hupsista, mutta halpaahan se oli. Värit ovat marraskuun hämärässä vähän sinnepäin, mutta olkoon. Dropsin Alpaca värissä 3770 vanha roosa, joka on oikeastaan tumma marjapuuro, muotoutuu toivottavasti Heidi Kirrmaierin Vitamin D:ksi. Kaikki muut ovat tainneet jo d-vitamiininsa tehdä, mutta eikai kaikissa villityksissä tarvitse olla ensimmäisenä mukana. Minulla oli muita malleja alunperin mielessä, mutta oikeastaan tarvitsen juuri tuollaisen vajaahihaisen hetaleen kotona oleiluun. Lisäksi ostin Dropsin Limaa uutuusvärissä 6273 kirsikka. Väri on luonnossa aika räiskyvä pinkki, mutta minähän olen tunnetusti räikeiden pinkkien ystävä. Odotan innolla Limaan uutta rubiininpunaista, mutta sitä taidan tilata joskus hamassa tulevaisuudessa. Minulla on jo kahdet villatakkilangat Limaa ja yksi villatakkikin. Ehkä niillä pärjää.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Delight-polvarit


Joululahjaneuleiden välillä on kiva neuloa välillä jotain itselleenkin. olen viimeaikoine keskittynyt näihin hyshys-neuleisiin, joista en voi mitään enää tässä vaiheessa vuotta julkisesti paljastella. Blogaaminen on hieman hankalaa, mutta yritetään selvitä tämänkin kuivan kauden yli.


Näissä sukissa ei ole mitään ihmeellistä. Aloitin kärjestä, jotta pohjelisäykset on helpompi saada kohdalleen. Muut yksityiskohdat määräytyivät neulontasuunnan mukaan. Aloitin Judy's Magic Cast On -metodilla ja lisäsin silmukat kuuteen kymmeneen. Kantapääksi valitsin Wendy Johnsonin Gusset Heelin, joka maastoutuu sukkaan kivasti liukuväriä paljonkaan häiritsemättä. Värit menivät aluksi aivna järjettömän hienosti ottaen huomioon, että aloitin kerien sisältä langanpäästä, enkä yrittänyt värejä kohdistaa. Toisessa kerässä valitettavasti oli solmu ja varret ovat erilaiset. Pohjelisäykset oli helppo sovittelemalla sovitella paikalleen, enkä joutunut purkamaan kertaakaan. Päättelin Jeny's Suprisingly Stretchy Bind Off -metodilla. Varsiin aion lisätä kuminauhat, jotta sukat varmasti pysyvät ylhäällä.

Projekti: Delightful Socks (Ravelry)
Ohje: Perussukkaa omasta päästä
Koko: 36
Langat: Vaaleanpuna-liila Garnstudio Drops Delight 
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Tulipahan tehtyä.

Ainoa asia, johon olen pettynyt, on se, että lankaa meni liian vähän. Minulla oli kaksi täyttä kerää ja yksi vajaa, joista se yksi vajaa on edelleen jäljellä. En osannut kuvitella, että olen niin pygmi, että saan kahdesta 175 metrin kerästä polvisukat. Luulin, että paksuille pohkeille olisi tarvinnut enemmän lankaa. Aioin neuloa täydet kerät niin pitkälle kuin lanka riittää ja vaihtaa joustinneuleeseen, kun lanka loppuu, jolloin ei haitaa niin pahasti, että värijuoksu muuttuu. En kuitenkaan halunnut tehdä selvästi yli polven ulottuvia sukkia, joten jämä saa jäädä.


Lokakuun langankulutus oli noin 400 grammaa ja vajaat 1200 metriä. Lisäksi lankavarastosta poistui 100 grammaa, mutta ostin lankaa 600 grammaa, joten lankatase on edelleen puoli kiloa plussan puolella vuoden alkuun nähden. Näillä näkymin vuoden lopputulos lienee nollatilanne, mikä on tietysti parempi kuin hallitsematon lankavaraston kasvu. Ei minusta taida olla lankalaihduttajaksi.

torstai 25. lokakuuta 2012

Lisää pannulappuja

Kun mistään ei tahdo tulla mitään, tulee toistettua helposti samoja asioita. On olllut vastatuulta viimeaikoina. Neulominenkin mättää, mutta se johtunee muusta harmituksesta. Olen melkein purkanut enemmän kuin neulonut. Kehrätä en voi, kun rukki meni rikki. Se tietysti hoituu takuun puitteissa, mutta siihen menee aikaa. Murehtija takaraivossa miettii, etten ehkä kehrää enää tänä vuonna. Negatiiviset ajatukset kiertävä kehää, mutta syystä pannulappuja syntyy helpommin.


Tylsästi siis tätä samaa siitäkin huolimatta, etten tarvitse yhtään uutta pannulappua. Käytin Dropsin Muskatia kolmessa väriä. Pääväreinä vanharoosa ja fuksia ja reunat jostain edellisestä parista jäänyttä kanervaa. Onnistuin jo hyvin, mutta jsotain syystä onnistuin aloittamaan reunuksen väärästä paikasta, jolloin yläreunaan tuli luomisreuna. En tiedä mitä tapahtui, mutta jos en kertoisi kenellekään niin tuskin kukaan mitään huomaisi. Käytin päävärit melkein loppuun. Vain pari metriä jäi jäljelle. Nyt tekisi mieli aloittaa uusi pari. Ainakin kanervaa ja tummaa liilaa olisi vielä lankavarastossa yhteen pariin.

Projekti: Potholders pair 5 (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen perinnemalli
Koko: 18 cm x 18 cm
Lanka: Garnstudio Drops Muskat
Menekkki: noin 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo 2,5 mm bambukahvallinen virkkuukoukku
Fiilis: Tämähän alkaa sujua.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Karstalankakokeilu

On olemassa karsta- ja kampalankaa, mutta sen enempää en asiasta ymmärtänyt ennen kuin aloin kehräämään. Kehrääminen on muuten opettanut minulle paljon langoista ja neulomisesta, mutta siitä ehkä enemmän toisen kerran. Pidin pitkävetoa ja karstalangan tekemistä korkeampana mystiikkana, enkä uskonut, että tällainen kehrääjän alku oppisi sellaista lähivuosina tekemään, mutta kas kummaa, kun taidot kypsyvät, niin ei se sitten ollutkaan ollenkaan vaikeaa. Ostin ihan tätä kokeilua varten Pirtin kehräämön huovutusvillaa Lumoavasta langasta, sillä se ei ollut valmiiksi huopunutta vaan kivan irtonaista karstavillalevyä. Huopunutta villaa en tietenkään kehrää. Elämä on liian lyhyt ajan tuhlaamiseen sellaiseen, mutta karstalankaa sen sijaan syntyy hyvinkin vauhdikkaasti. Selvästi nopeammin kuin kampalankaa. Ällistyksekseni lankaa syntyi melkein itsestään, sillä eihän ensimmäisen kerran voi onnistua, eihän.

Kuitu: Pirtin kehräämön huovutusvilla
Väline: Majacraft Rose 9,5:1 välityssuhteella
Lanka: Kolmisäikeinen 200 metriä / 110 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Osasin(!), ainakin melkein.

Kehräsin kolme säiettä pitkävedolla. Varsinkin ensimmäinen säie oli hentoinen ja katkeili, mutta lopputulokseksi sain ällistyttävän tasaista kolmesäikeistä karstalankaa, josta ei uskoisi, että se on ensikertalaisen kehräämää. Suurempi 60 gramman vyyhti oli suoraan rullalta vyyhditettynä muhkea tapaus. Harmi, etten ottanut siitä kuvaa. Karstalanka on kuohkeampaa ja kevyempää kuin kampalanka, jota olen tähän asti kehrännyt. Langan viimeistely ei aivan onnistunut. Menetin osan kuohkeudesta ja pehmeydesta, sillä taisin huovuttaa langan kevyesti, sillä lanka ei mene vetämällä poikki enää, mutta onneksi se ei mennyt sentään pilalle. Ainakin langasta tuli kestävämpi. Harkitsen villanhoitoaineen ostamista. Saisin varmaan tästä hieman pehmeämmän sillä.


Seuraavaksi aion kokeilla pitkävetoa Villa Laurilan karstanauhalla. Suomenlampaasta tulee varmaan muhkeaa karstalankaa. Tällä hetkellä keskityn villatakkilankojen kehräämiseen. Alan olla puolivälissä projektia. Siksi en ole paljon kehräämisestä kirjoitellut. Luonnonmustissa säikeissä ei ole oikein mitään esittelemistä, mutta kehräämistä senkin edestä. Tähtään nelisäikeiseen seiskaveikan paksuiseen lankaa, joten laskennallisesti 900 grammasta pitäisi kehrätä reilut 7 kilometriä säiettä, jotta saisin vajaat kaksi kilometriä lankaa. Toivottavasti olen laskenut väärin, eikä niillä metreillä ole niin väliä, kunhan pääsen neuleessa oikeaan tiheyteen. Onneksi 900 grammassa on ylimääräistä sen verran, ettei joka metrin tarvitse onnistua.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pätkärääkätty pannulappupari

Virkkuuinto hukkui johonkin kesän aikana. Inspiraatiota oli paljon, mutta toteutus jäi aivan alkumetreillä. Toisaalta nyt on lankoja ja kunnollisia koukkuja, joten seuraavan kerran on, millä virkata, kun inspiraatio iskee. Aloitin keväällä Dropsin Muskat Softista pannulapun, mutta olin jotenkin unohtanut, miten oppimaani perinnemallia virkattiin. En ollut erityisen hyvä siinä alunperinkään. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja purin ja aloitin alusta ja hyvinhän se onnistui, vaikka ensimmäinen lappu olikin virkattu päin honkia. Perinnemallin jujuna on se, että lapusta tulee paksu ja se oli virheiden mukana jäänyt lapusta puuttumaan. Sääli sinänsä, sillä siinä ensimmäisessä lapussa värit menivät melkein täydellisesti. Ei sillä, että minä raitojen osumisesta ottaisin stressiä tai harmitusta.


Projekti: Muskat Soft Potholders (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen perinnemalli
Koko: 20 cm x 20 cm
Lanka: Pinkkikirjava Garnstudio Drops Muskat Soft
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: Chiaogoo 2,5 mm bambukahvallinen virkkuukoukku
Fiilis: Vaikeuksien kautta voittoon!

Tämä on kai ensimmäinen projekti, jonka virkkasin bambukahvaisella Chiaogoon virkkuukoukulla, joita kesällä Jenkeistä tilasin. Olen koukkuihin tyytyväinen. Perinteisillä virkkuukoukuilla rikon käteni, jos enemmään innostun virkkaamaan. Ne eivät kertakaikkisesti sovi minulle. Nämä Chiaogoon koukut istuvat kivasti käteen. Ne ovat kevyitä ja bambu on sileä ja miellyttävä. Koukku on metallia ja sopivasti liukas. Kokonaisuutena oikein kiva virkkuukoukku, eikä hintakaan päätä huimaa.


Lopputulos on aika kiva. Tasan sata metriä per kerä on hieman liian vähän pannulappupariin. Sain juuri ja juuri nirkon tehtyä, kun vähän säästelin siinä ja toisesta kerästä jäi sen verran yli, että sain pääteltyä toisen lapun. Tein pienemmän nirkon langan säästämiseksi, mutta ripustuslenkkiin ei lankaa enää riittänyt. Parista jäi jäljelle alle puolen metrin pätkä lankaa. Siitä ei paljon virkkailla. En tiedä olisiko mummi ylpeä näistä, mutta yritys hyvä kymmenen. Ehkä se on tärkeintä, että sain pannulaput aikaan ja yritän taitoani ylläpitää.

PS. Kahvikanelilla on blogiarvonta.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Oulun Kädentaitomessut 2012


Olin jo päättänyt, etten mene Kädentaitomessuille, mutta yllytettynä päädyin sinne kuitenkin, eikä oikeastaan harmita yhtään. En sortunut ostamaan mitään typerää tai hyödytöntä. Mukaan tarttui Lumoavan langan messutarjouksesta kaksi vyyhtiä Louhittaren luolan Väinämöinen-sukkalankaa. Uutuusvärit ovat nimiltään Magenta ja Purppura, mutten vielä ole oppinut muistamaan kumpi on kumpi. Lisäksi ostin saunamyssyn, kaulimen ja puunapit piakkoin valmistuvaan villatakkiini. Saunamyssyä en etsinyt enkä tiennyt tarvitsevani, mutta kun näin sen niin tiesin, että juuri tuota olen tarvinnut monta viikkoa. Päänahan perusvoide- tai öljyhoidon aikana olisi kiva tehdä jotain, mutta kylpypyyhe päässä on hankala tehdä mitään, kun painava pyyhemytty päässä keikkuu herkästi. Kaunis väri ja sievä brodeerattu perhonen eivät tietenkään haitanneet.


Eikö ole ihanat napit? Käsin luumuupuun oksasta tehdyt napit ovat juuri sopivan rustiikkiset Rowanin Felted tweedin seuraksi. Olin kyllä katsellut Dropsin isompaa poltettua puunappia, mutta nämä puunapit kolahtivat heti kun näin ne. Ajoituskin oli aivan nappiin, sillä päättelin eilen kauluksen ja jäljellä on vain nappilistat ja kainalosaumat ennen langanpäiden päättelyä ja viimeistelyä. En ole aivan varma, kuinka monta nappia villatakkiin tulee. Ohjeessa on kuusi, mutta ostin varmuuden vuoksi kahdeksan, ettei käy niin, että nappeja onkin liian vähän. Eikä varanappi ole varmaan yhtään haitaksi. Ohjeen villatakissa on tammen oksasta tehdyt vastaavanlaiset puunapit, mutta sellaisten löytäminen nyt olisi ollut hieman liikaa vaadittu. Ja toisaalta luumunvärisen langan kanssa luumupuunapit lienevät aivan paikallaan.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Käsinkehrätty pipo

Syksy on taas tuonut harmauden ja sitä myöten tehnyt valokuvaamisesta kovin haastavaa. Vaikka intoa blogaamiseen muuten saataisi löytyäkin, niin se tahtoo taas kuvaamiseen tyssätä. Kesän aikana ehtii tottua niin hyvään valoon, että joka vuosi syksy tulee jonkin asteisena shokkina. Enää ei voi vaan räpsiä automaatilla kuvia, vaan on pakko hakea sopivaa valkotasapainon, aukon ja valotusajan yhdistelmää. Se on niin turhauttavaa, kun siihen ei ole intoa. Lopulta sain jotain sentään aikaan.


Pipo valmistui jo viime kuun puolella, mutta harkitsin pitkään katkaisenko ja päättelenkö lankaa. En ollut oikein varma onko lopputulos kiva. Vaihdoin mallia muutaman kerran ja olin jo hieman kyllästynyt neulomiseen ja purkamiseen. En ole edelleenkään varma sopiiko pipo minulle, mutta olen päättänyt sitä käyttää tällaisena. Lanka on käsinkehrättyä superwash-käsiteltyä bluefaced leicester -lampaan villaa. Vasta neulottuani tämän ymmärsin, miksi bfl kuuluu pitkäkuituisen rotujen rymhään. Siinä todella on pitkävillaisille ominaista kiiltoa. Pidän kovasti tästä ja neulon jäljelle jääneestä vyyhdistä kämmekkäät. Uskon langan kestävän, silä kertauskierretää on hieman liikaa.


Projekti: Handspun hat (Ravelry)
Ohje:  Kierros by Jenni Österman (Ulla - Ekstra 2011)
Koko: 56 cm
Lanka: käsinkehrätty Pigeonroof Studios Superwash BFL värissä Poison
Menekkki: 60 grammaa / noin 130 metriä
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Kivannäköinen pipo, jossa lanka tulee kauniisti esiin.

Malli on Jenni Östermanin Kierros Ullan Kehruu-extrasta. Neuloin ensin ohjeen mukaan, mutta totesin, että jos lanka riittäisi pipoon ja kämmekkäisiin, jos neuloisin vähemmän myssymäisen pipon. Aloitin 116 silmukalla ja kavensin 108 silmukkaan joustinneuleosuuden jälkeen. Muuten seurasin ohjetta. Ohje sopii hienosti käsinkehrätylle, sillä siihen se on suunniteltukin. Minua viehättää jostain syystä korkeat resorit ja kierteet ja se, miten elegantisti kavennukset katoavat kierteisiin. Loistava ohje tarkoitukseensa.


Eikö se sovikin hienosti väreiltään yhteen Laiska-Kati huivini kanssa?

------------------------------------

Syyskuun langankulutus oli huikea 700 grammaa, josta puolet villatakkia, joka valmistunee vielä tässä kuussa. Lisäksi hävitin lankavarastostani reilun kilon lankaa, joten lankatase alkaa vähitellen lähestyä nollatilannetta. Miinusta tuli reippaasti, sillä lankavasrasto kasvoin vain 250 grammalla, josta vain 100 grammaa itseasiassa ostin. Yritän pitää itselleni tiukempaa kuvia tänä syksynä ja ostaa vähemmän lankaa. Puikoille on tulossa useampi myssy vähän paksummasta langasta, joten ehkä pääsen pian miinuksen puolelle. Joululahjaneulonta on käynnissä, mutta niistä en voi näin julkisesti mitään kertoa. Siksi blogissani on hieman hiljaisempaa.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Portti2012


Viime viikonloppuna vietimme Hailuodon Marjaniemessa Portti 2012 -neuleretriittiä. Herkuttelua, kauniita maisemia, lankaa, villaa, rukkeja, aamuisia kävelyitä rannalla, ystäviä ja uusia tuttavuuksia. En voi valitettavasti kokemustani mitenkään välittää lukijoilleni. Sellainen pitää itse kokea. Suosittelen lämpimästi osallistumaan neuleretriitteihin.


Vein aika paljon lankaa meneessäni ja kilon verran jäi matkalle. Saimme jokainen vyyhdin kasvivärjättyä villalankaa ja ohjeen luotolaiskämmekkäisiin. Ostin Marjaniemestä Luovon Puikkarista parsintasienen, joka myös hierontatattina tunnetaan. Luovon Puojista ostin sievän painetun kassin. Olen aiemminkin katsellut noita sieviä perhosia. Otan sen varmaan käyttöön kirjastoreissuille. Kirppispöydästä mukaan tarttui vyyhti Dropsin Lacea. Tuo harmahtava jäänsininen on kiva väri. Sopisikohan se täti-ihmiselle...



tiistai 18. syyskuuta 2012

Uusi lelu


 Loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen kimppatilaus viimein saapui ja sain viimein oman kerijälaitteen. Se on pääsi heti kokeiluun ja kerin kaikki käden ulottuvilla olleet kerät ja vyyhdit. Osasin toki odottaa laatua, mutta täytyy sanoa, että tämä on enemmän kuin hintansa arvoinen. Tämä on siis Virossa käsin tehty. Tässä blogissa on lisätietoja ja kuvia. Malli on hieman muuttunut Lumoavassa langassa olevasta yksilöstä ja hintakin sittemmin noussut, mutta suosittelen lämpimästi. Kovin kompakti se ei ole, mutta minusta ehdottomasti pesee muovihäkkyrät mennen tullen varsinkin, kun hintaero on alle 20 euroa. Vyyhdinpuut tilasin vuosi sitten rukkini mukana. Voi miten aika menee äkkiä. Rukillani on loppusyksystä jo yksivuotissynttärit.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Pitkävetoa

Kokeilin ensimmäistä kertaa pitkävetoa ja eihän se ollut yhtään niin vaikeaa ja kummallista kuin kuvittelin. Olen pitänyt pitkävetoa korkeampana mystiikkana, aivan turhaan. Se sujui melkein itsestään, kun sain asetukset kohdalleen. Vaihdoin Ruusuuni hitaan kehrän ja valitsin hitaimman välityksen, 4,3:1, jotta sain polkea normaalia tahtia. Sain laskea oikean käden välillä ihan syliin, kun opin vetämään vasemmalla sopivasti taaksepäin. Vasen oli luontevampi käsi aloittaa, sillä se on normaalisti "kuitukäsi" eli pitelee villaa, kun oikealla vedän lyhyttä vetoa. Alussa oli toki enemmän ja vähemmän möykkyjä, mutta tästä ei taida tulla puoliksikaan niin möykkyistä kuin odotin.


Villa on kotimaista Pirtin kehräämön huovutusvillaa, joka on käytännössä värjättyä kartalevyä kotimaisesta villasta. Huopuneita kohtia ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Ajattelin, että karstavilla olisi sopivaa pitkävetoharjoituksiin ja Lumoavan langan uutuushyllyn huovutusvilla oli lupaavan tuntuista, kevyen irtonaista. Huopunutta (huovutus)villa ei tietenkään pidä kehrätä. Elämä on liian lyhyt huopuneen tai muuten huonolaatuisen villan kehräämiseen.

Tuskin maltan odottaa ensimmäistä karstalankaani valmistuvatksi. Kun olen tämän karstalevyn kehrännyt, otan käsittelyyn Kehräämö Christinan suomenlampaan karstavilla levyn, jonka viime syksynä ostin. En ole tohtinut yrittää sitä, saati sitten kainuunharmasta, kehrätä, etten pilaa hienoa villaa. Olen kehrännyt aiemmen vain kammattuja topseja ja yhden karstatopsin. Turhaa arastelua varmasti, mutta minkä sitä luonnolleen voi.

Jos ihmettelette mykkyrää deltassa, niin minulla on tapana pyöräyttää säikeen pää deltan ympärille, kun keskeytän kehräämisen. Se on niin kätevästi siinä tallessa, enkä joudu langoittamaan uudelleen tai etsinään langanpäätä, eikä kierre pääse säikeestä karkuun. Muutenkin pidän kovasti delta-lyhdystä, vaikka rukkini mukana tuli perinteisempi torvellinen lyhty.

PS. Käykää osallistumassa Maikinkotin synttäriarvontaan.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Toinen puikkotyyny


Neulottuani yhden hyvin kätevän puikkotyynyn oli tarkoitus tehdä toinenkin, mutta se aina jotenkin jäi. Puikot tahtovat taas ajelehtia nojatuolin ympärillä, missä ne on laskenut kädestään. Onneksi sain itseäni niskasta kiinni ja neuloin uuden puikkotyynyn. Valitsin langaksi jämä-Fabelia ja loin kolme silmukkaa. Oranssi-pinkki-punainen Fabel loppui kesken, joten alapuoli on yksiväristä puolukanpunaista Fabelia. Molemmat ovat viime talvena sukista yli jääneet. Keskelle muodostui väresitä läntti, josta jostain syystä tulee mielleyhtymä nänniin, enkä ole värivalintaani kovin tyytyväinen. Onneksi tyyny ei ole kovin vaaleanpunainen, ettei tule nimettyä tätä tissiksi. Ehkä siirrän tämän kirjoituspöydälle ja otan nojatuolin luo edellisen.


Projekti: Needle cushion II (Ravelry)
Ohje: Omasta päästä
Koko: halkaisija noin 12 cm
Lanka: Garnstudio Drops Fabel jämiä noin 20 grammaa
Täyte: Novita Palma 50 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Käytännöllisyys ennen kaikkea. 

Jämälankojen tuhlaaminen on aina hyvästä ja siinä voi vähän huijata. Täytin tämänkin Novitan Palma -langalla. Iljettävä akryylikammotus on hamasta menneisyydestä, ennen kuin minusta tuli lankasnobi. 50 grammaa oli hiukan liikaa täytettä, mutta puikkotyyny kannattaa olla mieluummin yli- kuin alitäytetty, sillä tyynyn tulee olla napakka, jotta puikot ja koukut pysyvät hyvin pystyssä. Edelliseen sain kommentteja siihen malliin, että kuvittelin näitä syntyvän muiltakin. En ole kuitenkaan kuullut tai nähnyt muilla puikkotyynyjä. Tämmöinen on kyllä todella kätevä vaikka itse sanonkin. Virkkuukoukut täytyy toki ottaa varovasti tyynystä, ettei kisko täytteitä ulos, mutta onneksi ne saa virkkuukoukulla takaisin sisäänkin.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kahdesti neulotut sukat


 Joskus projektit eivät tahdo ottaa millään onnistuakseen, mutta onneksi en luovuta kovin helpolla. Näin Ravelryssa Knitikan Hiiumaa Mismatched Mates -sukat ja innostuin kovasti ajatuksesta "eriparisukista". Tietenkin sukat pitää aloittaa heti, vaikkei jämälankojen yhteensopivuudesta voi keinovalossa kunnollisia yhdistelmiä valitakaan. Kuten arvata saattaa, ensimmäinen aloitus meni heti seuraavana aamuna purkuun. Totesin, ettei jämälangoistani tule mitenkään sopivaa yhdistelmää sukkiin, joten päätin vähän huijata. En tarvitse sataa grammaa lankaa sukkapariin, joten parin kymmenen gramman varastaminen täydestä kerästä ei millään tavalla uhkaa tulevaisuuden sukkaparia. Nämä sukat ovat siis pääasiassa feikkijämälankaa.


Valitisn jämälangoistani tummanviolettia Austemannin Stepiä ja valitsin täysistä keristäni sille kaveriksi vaaleanvioletin Opalin sukkalangan ja neuloin Hiiumaa Mismatched Mates -ohjeen mukaan itselleni sukan. Olin jo aikeissa päätellä langanpäät, kun jouduin myöntämään itselleni, ettei sillä sukalla ollut tulevaisuutta. Ohjeenmukainen 72 silmukkaa on pienille jaloilleni liikaa, eikä sellainen sukka istu napakasti. Ohjeessa on perinteinen hollantilainenkantapää, joka istuu jalkaani oikealla silmukkamäärälläkin varsin heikosti. Kärkikavennuksena ohjeessa on sädekavennus, joka on pitkä ja kapea, mikä istuu jalkaani yhtä huonosti kuin hollantilainen kantapää. Lopputulos oli siis sanalla sanoen katastrofi ja tietenkin olin katkaissut langat ennen kuin kykenin tämän itselleni tunnustamaan.

Projekti: Hiiumaa Mismatched Inspired Socks (Ravelry)
Ohje: Gusset Heel Basic Socks by Wendy D. Johnson (Socks from the Toe Up)
Inspiraatio: Hiiumaa Mismatched Mates by Nancy Bush (Knitting on the Road)
Koko: 36
Langat: Vaaleanliila  Regia Uni Solid 4-ply 25 grammaa
               Vaaleanvioletti Zwerger Garn Opal Uni Solid 4 ply 18 grammaa
               Tummanvioletti Austermann Step Classic 25 grammaa
Menekkki: 68 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Olikohan tämä kaiken vaivan arvoista?

Onneksi en lannistu vähästä. Päätin neuloa sukat kärjestä aloittaen, jotta saatoin käyttää langan loppuun, sillä en halunnut enää pätkäistä lisää lankaa Opal-kerästä. Malliksi valitsin tuttua ja turvallista, sillä en halunnut toista kertaa vääränmallista sukkaa. Wendy Johnsonin Gusset heel istuu jalkaani ja on ihailtavan yksinkertainen neuloa. Aloitin 2 x12 silmukalla Judy's magic cast on metodilla ja lisäsin joka toisella kerroksella silmukoita 64 silmukkaan asti, sillä se sopii parhaiten minun jalalleni.  Parin yrityksen jälkeen sain oikean mittaisen kärjen ja kantapään oikeaan kohtaan. Lisäksi sain kantapään luontevasti neulottua haluamallani värillä. Varsi jäi tosin vähän lyhyemmäksi kuin olin toivonut. Kärjestä aloitetuissa sukissa pitää minusta olla pidempi resori, jotta se vetää tarpeeksi kasaan. Syytä siihen en tiedä.


Sitten se toinen sukka. Yhtäkkiä mikään olemassa olevista yksivärisistä sukkalangoistani ei sopinut Opalin ja Stepin seuraksi, joten jouduin taas pohtimaan tuleeko tästä projektista sittenkään sukkia. Lopulta päädyin ostamaan kaksi kerää vaaleanliilaa Regiaa, jotta sain toisenkin sukan puikoille. Alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle vain raidoitus ja senkin muutin tähän toiseen sukkaan. Halusin hiukan enemmän raitoja kuin ohjeessa, joten jätin vain kolmen raidan ryhmät pois toisesta sukasta. Kokeilin myös spiraaliraitoja eli siirsin värin vaihtumiskohtaa joka raidassa yhden silmukan vasemmalle, jotta ne eivät muodostaisi kiristävää rantua sukanpohjaan ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Värinvaihtokohdat ovat lähes huomaamattomat. Lopuksi minulla oli vielä hieman Stepiä jäljellä joten neuloin varteen paksumman raidan molempiin sukkiin ja sain mieleiseni pituuden varteen. Päättelin tietysti Jeny's suprisingly strechy bind off -metodilla.


Vaikeaa oli, mutta onneksi lopputulos miellyttää. Jos olisin tiennyt, miten pahasti vastatuuleen piti luovia, olisin varmaan jättänyt koko projektin aloittamatta. Neuloin varmasti kaksi kertaa niin paljon silmukoita kuin lopullisissa sukissa on. Pingotin sukat ja muistin taas, miksi en ole erityisemmin pitänyt sukkien pingottamisesta. Joudun kastelemaan ja rypyttämään resorin uudelleen, jotta se vetäisi kasaan, mutta toisaalta pingoitetut sukat ovat niin sieviä ja laskeutuvat ihanasti.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kesä meni

Hupsista. Sinne meni niin, että vilahti. Kesä menee aina niin kovin äkkiä ja äkkiä onkin syyskuu. Ilmat eivät ole vielä havaittavasti viilenneet, mutta illat ovat jo sen verran pimeitä, että neuleinto on palailemassa. Villatakit alkavat poltella mieltä. Loin silmukat mallitilkkuun ja mietin, että heittäisinkö sen ihan pesukoneeseen, niin sitten ainakin tiedän mitä sille tapahtuu. Seuraava isompi projekti on siis Gnarled Oak Cardigan violetista Rowanin Felted Tweedistä. Aloitan ehkä hihoista kohta puoleen.


Elokuussa ostin 600 grammaa lankaa. Hämmentävän suuri luku ottaen huomioon, että tunsin ostaneeni kovin vähän lankaa. En ole tainnut esitellä niistä mitään blogissa. Puolet langasta olin kyllä tilannut heinäkuun puolella. Ostin Wollmeise Twiniä kaksi vyyhtiä suoraan Saksasta. Se oli helpompaa kuin kuvittelin. Neljä kerää SMC Catania Fine Coloria ostin hullun halvalla Anttilasta ja kaksi kerää vaalean liilaa Regian sukkalankaa ostin perjantaina, sillä tarvitsin sen väristä jämälankaa, mutta feikkijämälangoista toisen kerran. Pienistä puroista syntyi taas isohko lankakasa. Lankaa kului vain 400 grammaa, sillä kuun alkupuoli oli neuleiden osalta kovin hiljaista.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Camellia-hihatin


Haaveilin pitkään viime vuonna silkkihihattimesta, mutten raaskinut silkkiä ostaa. Tiedättekö sen olotilan, kun t-paita on hiukan liian vähän, mutta pitkähihainen liikaa? Ajattelin, että silkki olisi miellyttävä sellaisena päivänä. Sittemmin havaitsin, että BC Garnin Soft Silk on varsin kohtuuhintaista. Rustiikkinen bourrette-silkki estää arkikäyttöön ajattelemaani vaatetta olemasta liian hieno. Kiiltävä mulperisilkki voisi näyttää liian hienolta kotona oleiluun. Malliksi valikoitui Camellia Shrug, jonka kuviin ihastuin Ravelryssa. Se oli jotenkin niin sievä. En valitettavasti ymmärtänyt, ettei neliö,johon on neulottu kaksi hihaa ja resori istu ihmiselle. Varsinkin pyöreämuotoisemmalle olisi eduksi, että vaate olisi muotoiltu.

Projekti: Camellia Shrug (Ravelry)
Ohje: Camellia Shrug by Cassie Castillo (Knitscene, Winter 2010/Spring 2011)
Koko: 34
Lanka: Marjapuuronvärinen BC Garn Soft Silk
Menekkki: 172 grammaa
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm ja 3,75 mm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Rumahko, mutta ihan toimiva hetale

Lopputulos ei siis vastannut odotuksia. Se on mielestäni sopivankokoinen, vaikka kuulemma näyttää pinkeältä, mutta minä halusin istuvamman enkä löysää säkkiä. Aioin tehdä koon 38, mutta siitä oli tulossa liian suuri, joten vaihdoin lopulta pienimpään.Valitettavasti hihatin pussittaa ja törröttää rumasti. Varsinkin resorit käyttäytyvät kovin huonosti. Neuloin muuten ohjeen mukaan, mutta hihat neuloin pyörönä ja resoriin jouduin lisäämään silmukoita, sillä ohjeen mukaan neulottuna se oli aivan liian tiukka.


Purkamaan en ala ja se johtuu langasta. Vaikka ohjeen mukaan kaksi vyyhtiä ei pitänyt riittää, se olisi ollut enemmän kuin riittävästi. Lisäksi ostamani vyyhdit olivat selvästi kakkoslaatua ja sain korvaukseksi vielä kolme vyyhtiä lisää. Langassa oli solmuja ja paksuja kohtia, joissa oli ilmeisesti liitetty katkenneita säikeitä yhteen. Langanpäitä siis riittää ja täytyy myöntää, että vaikka päättelin hihattimen heinäkuun puolivälissä, hihojen sisällä on edelleen päättelemättömiä langanpäitä. Olkoon tämmöinen. Kyllähän tämä ajaa asiansa, vaikkei mikään hieno olekaan. Teen toisella mallilla toivottavasti sievemmän hihattimen tai boleron ensikesäksi jäljelle jääneistä langoista.

perjantai 31. elokuuta 2012

Lennossa kertaamista

Kehruuinto on ollut kateissa alkukesästä asti. Olen tosin ollut erossa rukistani, joten se on tietysti vaikuttanut asiaan. Värttinää tulee ostettua valitettavan harvoin käteensä, mutta siinäkin onvaikeinta aloittaminen. En jaksanut innostua edes Tour de Fleecen yhteydessä kehräämisestä, mikä nyt hieman harmittaa, mutta  ensi vuonna sitten.


Ainoa valmsitunut kehruu tänä kesänä on pieni testikehruu. Youtube-videoiden avulla kokeilin plying on the fly -tekniikkaa, jossa säie kerrataan langaksi ennen värttinän karalle kiertämistä. Ajattelin, että se voisi olla kätevää, mutta tekniikkan on minusta vielä vaivalloisempaa kuin tavallinen säikeen kehrääminen ja sen kertaaminen myöhemmin. Tekniikka ei tietenkään ollut hallussa, joten se varmasti tuntui myös siksi hankalalta, mutta ainakaan tällä perusteella en erityisemmin ihastunut.

Kuitu: World of Wool jämäpussista luonnonharmaata villatopsia
Väline: Schacht Hi-Lo Spindle 31,5 g
Lanka: Navajo-kerrattu 25 metriä / 12 grammaa (Ravelry)
Fiilis: Tulipahan testattua sekin

Lopputulos on aikalailla aloittelijan kehräämän näköistä, mutta sillähän ei ole merkitystä. Kaikki lanka on hyvästä. Kehruutauko muodostui vähän turhan pitkäksi. Kun viimein pääsin rukkini kanssa kehräämään, tuntui kuin kaikki sormet olisivat muuttuneet peukaloiksi. Onneksi tajusin vaihtaa helpompaan kuituun, joilloin kehräämienn alkoi taas sujumaan. Merinosilkin pariin palaan myöhemmin. Sen sijaan aloitin viimein villatakkilankojen kehräämisen. Luonnonmusta suomenlammas tottelee kivasti sormiani.

torstai 30. elokuuta 2012

Rikke täälläkin


Päätin lopulta uskaltaa aloittaa käsinkehrättyjen neulomisen. Se oli aika jännittävää, sillä en halunnut pettyä lankaan. Olihan siinä muutamassa kohta aivan liikaa kierrettä, mutta muuten sitä oli kiva neuloa. Pinta on ihanan eläväinen. Ainoa harmitus on jäljelle jäänyt 26 gramman nöttönen. Mitenköhän väärin olisi koristaa myssyä kukalla tai pitsireunalla. Pelkkä ainaoikein ei oikein ole minun näköinen. Aion tehdä miltei samanvärisestä Cascaden Heritage Silkistä pikkuhuivin, sellaisen kärjestä kärkeen ainaoikein huivin pienellä reunapitsillä. Ehkä voisin jämälangalla neuloa rikken reunaan hiukan samaa pitsiä?

Projekti: Handspun Fuschia Rikke Hat (Ravelry)
Ohje: Rikke Hat by Sarah Young
Koko: 56 cm
Lanka: Käsinkehrätty fuksianpunainen merino
Menekkki: 74 grammaa 193 metriä
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 3,25 mm ja 3,75 mm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Ihan kiva, mutta jotain se kaipaa

Malli on Sarah Youngin The Rikke Hat, jonka kaikki muut ja heidän apinansa ovat jo neuloneet. Malli on yksinkertainen ja sopii erityisesti eläväpintaisille langoille kuten käsinkehrätyille. Myssystä tulee aika pitkä ja löysä. En tiedä sopiiko se minulle, mutta tämmöinen tämä nyt on. Yksinkertainen ainaoikein myssy ilman mitään jippoja.