sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Heinäkuun lankaostoshullus

Taas paloi rahaa Lumoavan langan alessa. Koko kuukausi on mennyt aivan hulluksi lankaostosten osalta. Onneksi voin kuitata kaikki ostokset kissanhoitopalkalla, ettei kukaan voi valittaa mitään aikuisen naisen tekemisistä. Aiemmin viikolla tarttui mukaan vaaleanpunaista Dropsin Nepalia kolme kerää ja (normaalihintaan) puolukanpunaista Dropsin Fabelia. Fabel hyppäsi heti puikoille ja toinenkin sukka on jo pitkällä. Teen hoitokissan emännälle villasukat. Eilen kävin pitämässä Raikulle seuraa (lue: olin seurankipeänä vailla juttuskaveria) ja istuin Lumoavassa langassa melkein koko aukioloajan. Harvalla taitaa lankakaupassa mennä yli neljää tuntia, mutta aika kului yhdessä hujauksessa, kun päivä ei ollut kovin vilkas ja juttua riitti.

Dropsin kesälankojen Supersale oli voimassa vielä hetken ja tarkoitukseni oli ostaa kaksi (2) kerää Muskatia, kun uuden lankalähetyksen mukana oli tullut punalilaa, joka oli pitkään lopussa. Mukaan tarttui aleen siirtynyt Cascaden Heritage ja alekorin päältä kaksi kerää vaaleanpunaista Dropsin Baby Merinoa. Jälkeenpäin tekisi mieli vielä safiirinsinistä Heritagea, mutten taida enää raaskia. Dropsin puuvillalangoista jotenkin vahingossa mukaan lähti kaksi kerää Safrania, vaaleanpunainen ja verenpisara, eikä minulla ole mitään käsitystä, mitä niillä teen, kun en kykene koukkuamaan huonojen ranteiden vuoksi. Valkoinen ja punainen kerä Muskatia lähti pannulappulangoiksi. Ajattelin taas hoitokissan emäntää, jonka keittiöön punavalkea varmasti sopii.


Heinäkuussa lankalaihdutus meni suoraan sanottuna persiilleen. (Anteeksi vulgääri ilmaisu.) Koko alkuvuoden kituuttaminen ja lankalakkoilu kostautui sortumisena heti, kun tuli rahaa kahdesta työstä, mutta mielestäni olen ne ansainnut. Eikai kukaan voi väittää, ettei kissanhoitopalkkiolla saa hemmotella itseään ihanuuksilla, kun käy myös oikeissa töissä. Ja mistä sen tietää onko tulevaisuudessa varaa ostaa lankaa ja pitääkö taas kituuttaa lankavarastonsa varassa ilman uusia lankoja. Puoli tonnia pitää jäädä jälkipolville, kun siirtyy itse taivaallisille lankalaareille vai miten se nyt menikään. Ostin puoli kiloa lankaa eilen ja 250 grammaa keskiviikkona. Yhteensä 2200 grammaa eli kuusi vyyhtiä ja 28 kerää koko kuukauden aikana. Hulluutta, sulaa hulluutta, mutta syytän siitä Sulo Viléniä. Täytyyhän tarjoukset käyttää hyväksi. Ja niin totisesti olen käyttänyt. Ostin vain kaksi normaalihintaista kalliimpaa vyyhtiä. Muut ovat tarjouksista tai normaalihintaan edullisia muutenkin. Loppuvuoden olen varmasti nätimmin, kun pahin langanostohuuma on ohi eikä tarjolla ole niin paljon alelankojakaan. Lankalauhdutuksen saldo on vielä puoli kiloa miinuksella 7 kuukauden jälkeen. Lankaa olen kuluttanut miltei neljä kiloa ja myynyt vajaan kilon. Lankalaihdutus lienee sittenkin lähempänä oikeaa laihdutusta kuin luulin. Toivottavasti pudotetut kilot eivät tule ihan korkojen kanssa takaisin. Joululahjoihin on muutaman lanka vielä ostettava. Ainakin sininen huivilanka pitäisi jostain keksiä. Onneksi olen joululahjat jo melkein suunnitellut. Pitää aloittaa ajoissa, että ehtii, vaikka ikävähän joulua on ajatella heinäkuun helteissä.

No aivan kaikkia keriä en ole ostanut. Ärtsynsininen Wollmeise Twin Kornblume tuli vaivanpalkaksi pitsihuivinneulomisesta. Innostuin kuvaamaan kaikki viisi WM-vyyhtiäni. Ei kovin kummoinen aarre, mutta on niissä, mitä ottaa syliin, kun tarvitsee ihkulankaterapiaa. Ensimmäisen WM vyyhtini 100% Merino WD Ruby Thursdayn käytin Haruniini vuosi sitten. WM 100% Merino WD Dunkle Kirsche tuli ostettua puolivahingossa, kun ensin hinguin silkkilankaa pitsihihattimeen ja sitten päätin ostaa sopivasti Ravelryssa tarjolla olleen ihanan värisen vyyhdin WM:ää, mutten ole enää pitsihihatin ajatuksesta niin innoissani. Enkä ehkä raaski ihanaa vyyhtiä avata, kun en ole varma tuleeko siitä mitään. Olen lämmennyt enemmän Wollmeiseille. Olin aluksi kovin pettynyt. Se on loppujen lopuksi vain hyvää lankaa upeissa väreissä, ei mitään ylimaailmallisen ihanaa, kuten kaikesta siitä hypetyksestä voisi kuvitella.


Wollmeiset vasemmalta oikealle 100% WD Dunkle Kirsche, Twin WD Dunkle Kirsche, Twin Digitessa, Twin WD Merlot ja Twin Kornblume.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Rose Lilac


Kuukausi sitten alemyyntien alkukahinoissa ihastuin kerään angoramerinoa alekorin pohjalla ja se yksinäinen söpöläinen oli "pakko pelastaa". Yksi kerä ei riittänyt myssyyn, mutta onneksi on Ravelry ja sain kinuttua nöttösen lisälankaa (Kiitos Maarit!). Sain Rose Red -ohjeen syntymäpäivälahjaksi toukokuussa (Kiitos Marika!) ja se on kutitellut puikkoja, mutta sopivaa lankaa ei ole ollut. Halusin pehmeän, utuisen näköisen myssyn kuten ohjeen kuvissa ja se melkein vaatii angoraa. Sain huikean ispiraatiokohtauksen, kun lanka ja ohje kohtasivat ja neuloin parissa päivässä myssyn. Pahimpien helteiden aikana tuntui kyllä hieman hölmöltä neuloa paksua angoramerinoa, mutta inspis on inspis, eikä sille mitään mahda. Onneksi myssy ei ole iso projekti, eikä kuumota syliä. Lämpötilan on laskettava kymmeniä asteita ennen kuin tätä voi käyttää, mutta talvi tulee melkoisen varmasti tänäkin vuonna.


Projekti: Rose Lilac (Ravelry)
Ohje: Rose Red by Ysolda Teague
Koko: 56 cm
Lanka: Vaaleanlila Sublime Yarns Angora Merino
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Kaunis ja niin pehmeä, ettei ole tosikaan.

Lanka on aivan ihanaa, unelman pehmyttä. En ole tainnut neuloa angoraa aiemmin. Langassa on upea pörrö, mutta siitä lähtee hieman nöyhtää, muttei kovin häiritsevässä määrin. Tätä neuloo toistekin ja SYT-kinumisen seurauksena minulla on toinen kerä tummemman lilana samaa lankaa. Siitäkin tulee vielä jotain, mutten tiedä mitä. En olisi tyyristä lankaa ilman reilua alennusta varmaan koskaan kokeillutkaan, mutta olen iloinen, että helteen pehmittämänä menin Somikkiin vastoin periaatteitani ja sain tällä kertaa ihan hyvää palvelua.


Tein aivan vahingossa kuivapingotuksen. Asettelin myssyn nätisti Kermansaven uunivuoan päälle ja ajattelin kostuttavani sen kohta. Meni viikko ja kului toinenkin ja taisi mennä oikeastaan melkein kolme viikkoa. Myssy makaa vuokineen kirjahyllyn päällä hylähttynä. Otin myssyn eilen käteeni ja kokeilin päähäni. Sehän on pingottunut kivasti kastelemattakin. Asialla lienee jotain tekemistä hiostavan ilman kanssa. Kuivasin pinkkupyykkiäkin huoneessani joten kostutuksen ehkä hoiti sataa prosenttia lähestelevä ilmankosteus. Talvella ei tällainen kuivapingotus valmaan toimi.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Mona


Mona-sukat ovat olleet valmiina reilun viikon, mutten ole saanut aikaiseksi kuvata niitä. Jotenkin ei innosta yhtään ottaa kameraa käteen. Kuvausplääh ilmeisesti päällä. Anteeksi kovin keltaiset ja pimeät kuvat. Syytän sadepäivää ja jatkossa yritän muistaa ottaa nilkkakorut pois ennen sukkien kuvaamista.

Monat aloitin kesäkuun alkupuolella junamatkalle neuleeksi, mutten silmukkaakaan neulonut junassa näitä. Tein taas sukat tekemisen ilosta. Sekä varressa että jalkaterässä on kolme kuviontoistoa ja sukista tuli noin kokoa 39. Ajattelin, että ne ovat 37/38 kokoa eli hieman liian suuret, mutta kokoa on mittanauhan mukaan enemmän.


Projekti: Mona (Ravelry)
Ohje: Mona by Cookie A (Knit. Sock. Love.)
Koko: 39
Lanka: Fuksianpunainen Cascade Yarns Heritage
Menekkki: 78 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihanat!

Fuksianpunaisen Heritage-vyyhdin ostin Lumoavan langan synttärialesta toukokuussa. (Siellä on muuten nyt muuttoale! ;-) ) Pidän kovasti Heritagesta, sillä se on sileää ja ihanantuntuista. En ole kovin montaa merinosukkalankaa neulonut, mutta kaikista olen kovasti pitänyt. Heritage muistuttaa tunnultaan hieman Wollmeisen sukkalankaa, mutta on pehmeämpi. Otin pienemmän puikkokoon kuin Twisted Flower -sukkiini ja toivon, etteivät nämä kulu kovin nopeasti puhki. Muuten olisin nämäkin neulonut 2,5 mm sukkiksilla. Toisaalta kärsineillä parketeilla saattoi hyvinkin olla osuutensa Twisted Flowerien tuhoon. Parsin ne myöhemmin ja ne ovat sittemmin kestäneet hyvin muovimattolattialla sipsuttelua. Heritage on hitusen paksumman oloista kuin esimerkiksi Step ja muutamat muut 400 m / 100g -sukkalangat, joita olen neulonut ja siksi paksumpi puikkokoko olisi ollut kiva. Heritagelle riittää 64 silmukkaa pitsisukkaan, mikä on auttamattomasti liian vähän Stepille. Stepistä en saa 64 silmukkaista sukanvartta kantapään yli mitenkään, mutta Heritagelle se on passeli. Kummasti lankaa jäi yli 30 grammaa. Vyyhdin on täytynyt olla liki 110 grammainen. Joku jämäprojekti voisi olla hyvä keksiä.


Mona on kiva ohje, taattua Cookie A. -laatua. Kuvio on mielenkiintoinen, muttei liian vaikea. Sen oppi jo ensimmäisen toiston jälkeen melkein ulkoa, vain riveillä 1 ja 13 piti tosissaan ajatella, miten kuvio siirtyy, ettei tule virhettä. Nämä olivat mukana parissakin neuletapaamisessa, eikä kuvio haitannut juttelua, eikä tullut virheitä. Kuvio on juuri sen verran monimutkainen, että mielenkiinto pysyy yllä hyvin. Suosittelen lämpimästi ohjetta. Ainoa, mikä Cookie A.:n ohjeissa harmittaa on se, ettei niissä lue, mikä on sopiva määrä rivejä kantalappuun. Ohjeessa on annettu vain senttimetrit kantalapulle. Minä haluaisin rivimäärän, ettei tarvitsisi itse miettiä, mikä on sopiva.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Portti


Voi, että mua harmittaa olla köyhä opiskelija. (Tosin kohta voin narista olevani vain köyhä, kun nämä opiskelut loppuvat ihan just.) Pohjoisen neuleretriitti on syksyllä, muttei mitään käsitystä, mitä teen syksyn ja mistä saan rahaa. Noin sataa euroa ei voi laittaa yhteen viikonloppuun. Mutta menkää te, joille se on mahdollista ja blogatkaa meille köyhille ja kiireisille, jotka emme pääse, millaista on olla sellaisessa.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Hu(i)vituksia


Aloitin uuden huivin (viime) viikolla(kohan se oli). Ispiroiduin Leaves Dancing -huivista ja halusin hyödyntää sen hieman erilaista lehtikuviota. Muokkasin huivin rakennetta enemmän omaa silmääni miellyttäväksi. Lisäsin langankierrot keskisilmukan molemmin puolin ja reunasilmukoiden vieriin. Minulla on jonkin asteinen ohutpitsilankaplääh, joten päätin kokeilla Dropsin uutta silkkialpakkaa. Pikkuisen hirvittää, sillä en ole reunakuvioita päättänyt vielä, mutt katsotaan mihin lanka riittää. Pidän kovasti tästä Drops Baby Alpaca Silkistä. Olin kovin pettynyt, kun minulle selvisi, ettei Hjertegarnin Silk Alpacaa enää saa. Siinä tosin oli yksi todella kaunis punalila, joka olisi halunnut kolme kerää varastooni huivilangaksi, mutta se on nyt myöhäistä se.


Toinen uusi huivi puikoilla on And So Are You Rose (Ravelry link) Beckin Be Mine Collectionista, jonka voitin arvonnassa, jonka piti Knitting Pipeline Podcastin Paula. Neulon vielä muutaman kuviontoiston, jos se alkaisi toimimaan, mutta epäilen, että tämä menee purkuun. Kuvio ei jostain syystä tunnu tulevan esiin tässä  Seehawer & Siebertin Pisa -sukkalangassa. Ehkä herkkä kuvio vaatii vaaleamman värin. Katsotaan miten käy.

Aeolian on puolestaan viimeisessä kaaviossa. Sen onkin jo aika valmistua, sillä jatkuvasti tuntuu projekteja tyssäävän siihen, että 2,5 millin pitsipyöröt ovat kiinni helmihuivissa, joka ei valmistu ihan äkkiä. Aloitin sen syyskuussa 2009 ja ajattelin, että viimeistään elokuun lopussa on oltava valmista, sillä kaksi vuotta on ihan tarpeeksi pitkän aikavälin projektillekin.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Lapui ja rätei


Aina ei kaikki suunnitelmat mene niin sanotusti putkeen. Ostin kaksi ihananväristä kerää Dropsin Safrania tarjouksesta koukkuamista varten. Pidän kovasti koukkuamisesta, mutta valitettavasti käteni eivät pidä siitä yhtään. Aloitin innoissani taas koukkuamaan, mutta se alkoi tekemään kipeää aika nopeasti. Neljän ja puolen rivin jälkeen jouduin luovuttamaan kivun vaan yltyessä. En ole uskaltanut jatkaa. Pitäne keksiä jotain muuta käyttöä niille kerille. Pitkän koukun heiluttaminen ei mitä ilmeisimmin ole terveellistä. Ei sillä, että tarvitsisin koukuttuja rättejä, kun en ole kokeillut edellisiäkään.


Sain SYTina lisää "kanervanväristä" Muskatia ja sain valmiiksi pannulappuni. Rakastan noita värejä. Se hyypiö, joka nimesi langan värin kanervaksi, ei ole luonnonkanervaa nähnytkään. Joku viljelylajike voi tietysti olla näin mahtava punalila, mutta sellaista en ole nähnyt, mutta Suomessa vähemmän käytetään kanervaa puutarhakasvina. Laput ovat ihanat, vaikkakin enemmän suorakaiteen kuin neliön muotoiset, mutta se ei teekannun alla niin haittaa. Seuraavista yritän saada enemmän neliön muotoiset.


Yllä teevälineitäni keittiöön lavastettuna. Kukkapöydän reunalla käden ulottuvilla on sen verran sotkuinen paikka, etten viitsinyt kuvata oikeaa tilannetta. Vesipannu on ylimäärä vedelle, jonka kaadan jäähtyneenä kukille, muuten unohtaisin kastella kukat turhan usein, mutta täyttyvä vesipannu muistuttaa sopivasti kukkain kastelusta. Vaihtelen Iiittalan HotCool-lasien ja suosikkimuumimukieni välillä ja useimmat niistä ovat sävysävyn uusien pannulappujen kanssa. Tosin sävy sävyyn näiden kanssa on varmaan puoliomaisuuttani. Ai miten niin paljon vaaleanpunaista ja lilaa? Ystäväni kutsuvat tiettyjä fuksian ja aniliinin sävyjä Sadun värisiksi. Tämä Muskatin 38 "kanerva" on aika lähellä sitä.


Aloitin seuraavan parin pannulappuja, mutten pitänyt siitä, miten tummalta ja synkältä, lähes mustalta tumma luumunvärinen näytti pirteän vaaleanpunaisen kanssa. Alussa oli virhe, joten koko homma oli muutenkin menossa purkuun, joten kokeilin vähän eri väriyhdistelmiä. Kävin ostamassa lauantaina yhden kerän vaalean lilaa/violettia Muskatia, muttei sekään taida sopia yhteen tumman luumun kanssa. Ajattelin, että se sopisi hyvin tumman luumun kanssa. Sen sijaan se näyttää ihan kivalta vaaleanpunaisen kanssa. Ehkä teen parin niistä ja odottelen, että "kanervanväristä" Muskatia saa lisää, sillä se näyttäisi sopivan oikein hyvin yhteen tumman lilan kanssa. Yhdistelmä ei ole kovin raikas tai iloinen, mutta hyvin vahva eikä "kanerva" "kärsi" tumman langan seurassa. Värit ovat minulle aina hiukan vaikeita. Etukäteen on joskus kovin vaikea nähdä, miten väri toimivat lopullisessa muodossa.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Daybreak - paljon ja vielä enemmän

Daybreak-huivissa on kaikkea paljon. Ainakin pituutta, muotoa, väriä, raitaa, kokoa, silmukoita, rivejä, siipeä, kontrastia, langanpäitä... Daybreak on malli, josta tuli huikean suosittu nettineulojien keskuudesssa, varsinkin suuren meren takana. Hinguin pitkään mallia, sillä minuun iskee herkästi mallikateus, kun en ole voinut ostaa ohjeita. Onneksi on enkeleitä, jotka lähettävät Ravelryn lahjoitustoiminnolla ohjeita ja pääsin minäkin mukaan. Aluksi otin lähimmän sukkalankakerän Noron seuraksi, sillä minulle ei tainnut olla lopputulos kovin tärkeä, vaan lähinnä se, että pääsisin neulomaan samaa kuin muutkin. Alussa oli viininpunainen Hjertegarnin Sock 4, mutta jälkeenpäin ajateltuna se ei sopinut oikein yhteen Noron värien kanssa. Muistelin, että Noro-keräni eivät olisi noin sini-vihreä-violetti-painotteisia. Voitin sitten Ravelryssa Kaheleiden arvonnassa vyyhdin luomumerinosukkalankaa haluamassani värissä ja tottakai halusin violetin. Sain tällaisen kauniin tumman sinivioletin. En usko 100% merinosukkalankaan sukissa, joten luonnollisesti piti keksiä jotain muuta ja purin aloituksen ja aloitin uudella värillä.


Projekti: My Daybreak (Ravelry link)
Ohje:  Daybreak by Stephen West
Koko: 180 cm x 60 cm
Lanka: Violetti käsinvärjätty luomumerinosukkalanka 
ja Noro Kureyon Sock väreissä S102 ja S40
Menekkki: 100 grammaa kumpaakin lankaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,5 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Komea ilmestys!

Tumma violetti sopii tähän kuin nenä päähän. Värit ovat nyt vähän kuin revontulet. En oikein tiennyt kuka tällaista käyttäisi. Se ei oikein ole tyyliäni, mutta nyt en ehkä raaski luopua tästä. Värit ovat loppujen lopuksi huikeat. Varmasti saa huomiota, kun lähtee johonkin tämän kanssa. Tosin näillä helteillä saa varmasti kummia katseita minkä tahansa villahuivin kanssa liikkuessaan. Osa minusta haluaisi juosta ostamaan kerän Noro Kureyon Sockia ja jotain pehmeää merinosukkalankaa ja tehdä toinen. Onneksi muistan vielä, miten en erityisemmin välittänyt tämän neulomisesta, enkä ole heti neulomassa toista. Joku vastaava raitasukkalanka tyyliin Zauberball voisi toimia yhtä hienosti. Huivista ei päältä voi sanoa missä menee kerän vaihdot. Noroni oli neljällä pikkukerällä ja vaihtelin väriä joka kerta, kun vaihdoin kerää. Värit sointuvat yhteen yllättävän hyvin ja yksivärinen lanka rauhoittaa kirjavuutta. En ole raitojen ystävä, mutta tämä on vallan viehättävä.


Lopputulos on huikea. En erityisemmin ihastunut siihen, kun sain huivin pääteltyä. Huivi oli pari viikkoa hyllyllä mytyssä. Oli työkiireitä ja kesäflunssaa ja muuta mielessä. Sitten pingoiteltuani Leaves Drancing -huivin sain inspiraation pingottaa hieman tätäkin. Huivissa oli kokoa alunperinkin reippaasti, eikä siinä mielessä pingotus ollut tarpeellinen, mutta osasin odottaa laskeutuvuuden ja muiden ominaisuuksien muuttuvan, kun huivi kastellaan kunnolla ja levitetään nätiksi ja siinä tulee muoto paremmin esiin. Laitoin suurimpaan osaan ulkoreunaa neulat, jotta huivi vähän venyisi leveyttä. Pituutta oli kauhea määrä muutenkin. Olin päättänyt neuloa niin kauan, että toinen lanka loppuu ja tehdä reunan sillä, mitä on jäljellä. Sehän ei ollut viisasta. Huiville tuli kokoa ehkä liikaakin ja silmukoita oli yli 600 viimeisillä riveillä. Huivi vähän venähti kasteltuna ja tuli läpikuultavammaksi. Onneksi luotin itseeni ja otin ohjeen 3,5 mm puikon sijaan 2,5 millisen puikon. Olisi tullut reikää viimeistään kasteltuna.


Muoto on aivan loistava. Tällainen lähes koko ympyrän muodostava sirppi on hartiahuivina mahtava. Se pysyy harteilla itsestään toisin kuin kolmiohuivit. Rakastuin jo pingoittaessa muotoon ja kun sain pingoitetun huivin harteilleni, se oli täydellinen. Tämän malliset pitsihuivit olisivat makeita. Mikään kaulahuivi tämä ei ole. Muoto ei siihen ole omiaan ja kokoakin on turhan paljon. Tämä on sellainen hartiahuivi, kääriytymishuivi ja aivan ihana sellainen.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Niin lähellä, mutta niin kaukana


Olin viikolla neuletapaamisessa Lumoavassa langassa ja silmäilin alennuspuuvilloja, kun oli niin nättejä värejä. Sieltä sitten tarttui mukaan yksi kerä ihanan värinen kerä Muskatia. Kaunis punaliila kerä seurasi minua kotiin kuin puolivahingossa. Minulla on ollut hinku neuloa silkkilangasta bolero tai hihatin ja katselin lähinnä silkkilankoja sillä silmällä, muttei ollut mieleistä väriä tarpeeksi, joten se jäi. Minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä tekisin puuvillalangalla. Enhän minä virkkaa. Pari päivää kerää hypisteltyäni päätin, että teen lisää pannulappuja äidin opettamalla perinnemallilla, josta olen blogannut aiemmin. Siihen tarvitsin tietysti toisen kerän ja lauantaiaamuna lähdin aikaisin kaupungille ja kävin marketeissa ja odottelin Lumoavan langan avautumista. Halusin päästä pois kaupungista kiireesti ennen päivän kuumuuden pahimpia tunteja. Sen piti olle yksinkertaista. Yksi vaaleanpunainen kerä lankaa, kassalle ja helletää pakoon hoitamaan kissaa loppupäiväksi. No eiköhän lankakaupassa ollut ystävälläni Raikulla työpäivä ja jäin suustani pahasti kiinni. Neljän tunnin jälkeen raahasin itseni puoliväkisin ulos viiden lankakerän kanssa. Piti sitä kissaa hoitaa ja ulkoiluttaakin vielä. Ostin toisetkin pannulappulangat ja vielä Dropsin Safrania kaksi kerää koukuttavaksi. Teekannun ja vesipannun alle ei tarvitsisi kuin yhden parin lappuja, mutta kai ihminen tarvitsee kauniita pannulappuja ja koukuttuja rättejä. Joopa joo ja kun kädetkin tykkää kyttyrää virkkaamisesta. Siis oikeasti! Kenellä muulla menee lankakaupassa neljä tuntia?!?! Ei kyllä ollut ensimmäinen kerta. Onko se silloin spontaani neuletapaaminen? Neule tosin ei ollut mukana.


Menin hoitokissalle ihan yökylään, kun kämppäni lämpötila nousi yli 30 asteen ja nukkumisesta ei tulisi yhtään mitään. Kissan nukkumista seuratessa joutaa sopivasti kuuntelemaan neulepodcasteja ja virkkaamaan. Nettikeskusteluissa joku mainitsi jotain veitsiotteesta virkkauksen yhteydestä ja sain siitä inspiraation kokeilla pitää koukkua samalla lailla kuin ruokailuveistä. Koin varsinaisen valaistuksen, kun tajusin, ettei sillä lailla peukaloa pääse puristaessakaan taivuttamaan liiaksi ulospäin. Yliliikkuva peukalonivel tekee sen, että peukalon pään liikkuvuus on lähes 180 astetta. Normaaleilla nivelillä varustetuilla ihmisillä se lienee alle 90 astetta. Eikä se edes satu, ellei peukalo ole kauan väärään suuntaan taipuneena, kuten pidemmässä tai toistuvassa virkkaussessiossa. Virkkasin kaksi pannulappua yhdessä viikonlopussa eikä tunnu missään. Ennen virkkasin pari riviä pannulappua kerrallaan. Se oli kaikki aivan liian hyvää ollakseen totta. Jotainhan pitää aina mennä pieleen, ettei elämä olisi liian helppoa.



Projekti: Pink Crochet Potholders (Ravelry)
Ohje: Vanha sipoolainen malli
Koko: 20 cm x 20 cm
Lanka:  Garnstudio DROPS Muskat
Menekkki: 100 grammaa
Koukku: Phantom 2mm virkkuukoukku
Fiilis: Nuo värit, niin ihanat värit!


Lanka otti ja loppui aivan viime metreillä kesken. Tiesin kyllä, että 100 metriä per väri on hieman nafti määrä. Tiesin tehdä lapuista erilaiset, jotta lanka riittäisi, mutta tummempi lanka loppui kesken. Virkkasin, sitten vaaleammalla langalla pienemmät nypyt ja sain lenkin tehtyä. Luulin, että sillä selviän, mutta 10 senttiä ja lenkki jäi edelleen toiseen tekemättä, kun virkkasin pienemmät nypyt toiseenkin lappuun. Seuraavat Muskat-pannulaput teen muutaman silmukan kapeampina, niin varmasti riittää lanka. :K

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Leaves Dancing


Minulle tarjoutui Ravelryssa tilaisuus päästä kokeilemaan lankaa, johon minulla ei ole varaa. Saan neuloa ihanaa luksuslankaa ja saan vielä vaivanpalkaksi toista ihanaa luksuslankaa. Voiko parempi mäihä käydä? Tai oikeastaan lähinnä en raaski maksaa yhdestä vyyhdistä niin paljoa, vaikka 50 grammaa kohti laskettuna lanka ei kovin kallista olekaan. Eikä tätä Wollmeisen pitsilankaa ole kovin helppo saadakaan mieleisessä värissä. Ja nyt kukaan ei lähetä myyntitarjousta mistään ihanasta väristä. Mulla on muutenkin langanostokrapula päällä. Enkä kyllä tällä kokemuksella tätä lankaa hankikaan ihan vähään aikaan. Minulla ei nimittäin ole vyyhdinpuita tai kerijälaitetta, jotka molemmat olisivat olleet tärkeät 1500 metrin vyyhtiä keriessä. Itku meinasi tulla toivottoman hitaan prosessin aikana. Vyyhti oli pitkä kuin nälkävuosi venäläisessä taide-elokuvassa, mutta pääsin lopulta neulomaankin. Harkitsen vakavasti jonkin ihanan värisen WM pitsin ostamista sitten, kun edellämainitut värkit on hankittu langan käsittelyä varten. Muutenkin yli kilometrin vyyhdit ovat pannassa toistaiseksi.


Projekti: Leaves Dancing (Ravelry)
Ohje: Leaves Dancing Modell 118/9 by Junghans-Wolle
Koko: 185 cm x 85 cm
Lanka: Wollmeise Lace värissä Schwarz
Menekkki: 170 grammaa
Puikot: KnitPro Symfonie 2,75 mm 100 cm pyöröpuikot
Fiilis: Aika komea, vaikka itse sanonkin.


Väristä en välitä. Musta on ... noh mustaa. Pitsinneulominen mustanana vielä onnistuu, mutta mitään muuta en suostu tekemään. Mustassa on hyvin vaikea nähdä silmukoita. Tätäkään en kyennyt missään keinovalossa neulomaan. Niin kirkasta lamppua en omista, että se olisi onnistunut. Onneksi Oulun kevät on hyvin, hyvin, hyvin valoisa ja päiväsaikaan pystyin helposti tikuttamaan huivia menemään. Lanka oli oikein mukavaa neulottavaa. Siltä se ei tosin tuntunut Addin pitsipyöröillä, joilla lanka tuntui jotenkin kauhean liukkaalta, mutta kun vaihdoin KnitPron puupyöröihin, ei mitään ongelmaa ollut. Lanka ei halkeile tai mitään. Se on kivan ohutta, muttei aivan ompelulankaakan. Oikein miellyttävä kokemus, vaikkakaan ei ehkä aivan kaiken sen hypetyksen arvoinen. Joskus myöhemmin voisin hankkia jotain upeaa väriä tätä, kun olen paremmissa varoissa ja paremmilla välineillä varustettu.


Malli on saksalainen ilmeisesti lankafirman malli ja saksaksi. Mainitsinko muuten, etten osaa sanaakaan saksaa? Onneksi Googlen kääntäjä osaa sen verran kääntää oikein, että sain selville suurin piirtein mistä tekstissä on kyse ja kaaviot mallissa ovat ihanan selkeät. Juuri sellaiset, kun odottaisikin saksalaiselta. Mallin lehtikuvio ei ole aivan tavallinen. Siinä on kivasti nurjien silmukoiden tuomaa mielenkiintoa. Ihastuin lehtikuvioon niin, että melkein suunnittelin oman pitsihuivin sille. Tässä mallissa ei ole langankiertoja keskisilmukan molemmin puolin eikä reunasilmukoiden vieressä, mikä minusta on pitsihuivissa standardi, joten testasin miten kuvion saisi niiden kanssa toimimaan ja piirsin itselleni kaaviot. Siitä huivista on mallikappale melkein valmis. Joku reunakuvio pitäisi kehittää, mutta enemmän siitä joku toinen kerta. Tämän mallin ohjeen mukaisesti tehtynä huivista olisi tullut nenäliinan kokoinen, joten lisäsin kuviontoistoja. Malli lienee tarkoitettu paksummalle mohair-langalle. Lopulta joiduin vähän vähentämään, että huivin koko karkaa ihan kauhean suureksi ja huiviin tuli 5,5 kuvion toistoa. Reunat olivat jännät ja onneksi niin, sillä rivien silmukkamäärä huitelivat jossain 600 kieppeillä ja yhden sellaisen rivin neulomiseen menee aika lailla aikaa. Väristä huolimatta huivi oli kiva neuloa ja kuviot todella kauniit.


Pingottaminen puolestaan ei ollut tippaakaan hauskaa. Minulla ei ole kunnollista pingotusalustaa ja matto veti pahasti kurttuun. Kahdesta ensimmäisestä pingotuksesta tuli täysin muotopuolia ja tämä kolmaskin on vähän sinnepäin. Käyttöä hienoinen epäsymmetrisyys ei haittaa. Kuvissa levitettynä huivi näyttää aivan muotopuolelta, mutta luonnossa sitä ei huomaa. Luovutin. Täytynee hankkia kunnollinen pingotusalusta, mutta pyörällä liikkuvan on hankala kuljettaa isoja asioita ja käydä ostoksilla kaukana. En ole vielä keksinyt järkevää ratkaisua ongelmaani. Sellainen lasten ruutuhyppymatto olis varmaan kätevin. Menis palasina pienehköön tilaan, mutten pääse Biltemaan enkä ole löytänyt lähempää. Enkö toisaalta ehkä haluaisi semmoista Bilteman mattoa, kun siinä on vissiin ne irtoilevat numerot. Eikä se ole nätti. Joku Disneyn Prinsessa-matto olisi enemmän mun tyyliä. Kirppiksilläkään ei ole ollut. Hankalaa. Alla on kuva, joka paljastaa  muotopuolisuuden kaikessa kauheudessaan.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Sulo Vilénin vastaisku

Alkuvuosi on lankalaihdutuksen kannalta ollut liian helppoa. Lankaa olen kuluttanut ja lankavarastostani hävittänyt kesäkuun loppuun mennessä noin 3450 grammaa. Lankaa tuli ostettua tai saatua vain 1075 grammaa samassa ajassa. Vähennys on huikea, eikä tehnyt yhtään tiukkaa tai tuntunut pahalta. Se oli liian helppoa, joten jossain vaiheessa kuitenkin repsahtaa. Ja alennusmyynteihinhän se sitten karahti ja pahasti. Oho hupsista kuului vaan. Jokuhan ei ostanut sukkalankaa kuun alussa. Eikä eksynyt Lankakamarin alennuksia katsomaan, sillä hänen sähköpostiinsa ei tietenkään tule viestiä sellaisista. Hän ei tietenkään tilannut sieltä kahta vyyhtiä Punta Yarnsin Merisockia, kahta kerää Teeteen Primaveraa eikä hän halunnut kokeillut houkuttelevan väristä edullista Gründl Wollen Hot Socks Uni -sukkalankaa. Ehei.


Hän ei myöskään käynyt Prisman lankahyllyllä ostamassa Nalle Aloe Veran poistoväriä ja valkoista Tico Ticoa alennushintaan. Kammolankaa Novitan Jiveä hän ei nähnyt Halpa-Hallin alelaarissa, eikä ostanut sellaista äidilleen lattianpesinrättikokeiluihin. Lumoavan langan neuletapaamisessa hän ohitti alennuspuuvillat näkemättä herkullisen väristä Dropsin Muskatia eikä hän ole menossa ostamaan sille ostamatta jääneelle kerälle kaveriksi vaaleanpunaista kerää pannulappuja varten. Eikä häntä yhtään viehätä Drops Safranin uutuusväri verenpisara, sillä eihän sitä nyt ainakaan voi koukuta. Hänelle ei myöskään ole tulossa kahta vyyhtiä Wollmeisea eikä hän saanut SYTinä yhtä kerää tumman lilaa Sublimen Angora Merinoa, vaikkei se myssyyn sopinutkaan. Vai miten se juttu nyt meni.


Ostin kun halvalla sain tai jotain...

PS. Sukulaisille tiedoksi, että ennen kuin soitatte ja haukutte pystyyn, niin muistakaa, että olen aikuinen ihminen, enkä ole tekemisistäni teille tilivelvollinen. En ota haukkuja enkä taivasteluita vastaan.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Monkey-sukat


Blogaamisinto on aivan kateissa, mutta yritän silti päästä ajantasalle. Muutamia projekteja on esittelemättä, mutta kyllä se tästä. Nyt näistä Monkey-sukistani. Yhtenä päivänä sitä kirottua kesäflunssaa sairastaessani sain sen verran aikaiseksi, että kokeilin kamerajalustan avulla omien jalkojen kuvaamista. Huomattavasti akrobatiaa helpompi ratkaisu, mutta vaatii harjoitusta tämäkin. Ei tullut järin hienoja kuvia. Hankala poseerata kameralle, kun ei tiedä miltä se näyttää, mutta pari sain onnistumaan. Kiitos vielä kerran jalustasta Kaisa!


Projekti: My little monkeys (Ravelry)
Ohje: Monkey by Cookie A. (Knit. Sock. Love.)
Koko: 36
Lanka: Sinikirjava Naurava Lammas Juulibugi
Menekkki: 64 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihanat!


Mikä ihme on saanut suunnittelijan antamaan nätille sukkamallille nimeksi "apinan"? En seurannut kovin tarkkaan ohjetta. Vaihdoin joustinneuleen 2o, 2n -joustimeksi ja jätin pintaneuleesta nurjat silmukat pois. Ajattelin kokonaan sileäneuleisen kuvion sopivan paremmin kirjavalle langalle. Sileäneuleinen variantti on netissä hyvin yleinen. En varmaan muuten olisi hoksannut sellaista tehdä. Kuvio on helppo ja sen oppii nopeasti ulkoa. Ohje on taattua Cookie A. -laatua ja hirveän suosittu, eikä ihmekään. Tätä ohjetta voisi hyödyntää toistekin, mutta jonossani on niin kauheasti sukkaohjeita, ettei niistä voi väittää puutetta olevan.


Lanka on ihanaa käsinvärjättyä Nauravan Lampaan Juulibugia. Väritys on huikea. En yleensä ole pätkärääkättyjen -värjättyjen lankojen ystävä, mutta tämä on ihanaa lankaa. Kiitos Tui langasta! Ei tämmöistä ihanuutta jämälankaprojektiin voi käyttää. Langassa on ainakin neljää ei väriä ja näistä useita sävyjä ja silti neulepinta ei ole levoton. Melkoinen suoritus värjääjältä. Kuvat eivät tee oikeutta langalle ja sen upealle värille. Langan yleisilme on sinivioletti monivärisyydestä huolimatta. Varsinkin ulkona viime kuussa ottamani kuvat ovat liian sinisiä ja eri värien kontrastit korostuivat liiaksi. Pohjalanka vaikuttaa laadukkaalta, ei säikiinny ja on ihanan sileää. Siinä tulee kuviot hyvin esiin. Vyyhti on aika pieni, 65-grammainen ja määrä on hiukan nafti pienillekin sukille, mikäli haluaa sukkiinsa normaalimittaiset varret. Ensin lanka loppui kesken, mutta lyhentämällä hieman liian pitkäksi neulomaani kantalappua sain langan riittämään juuri sopivasti. Lankaa jäi reilu metri. Lopputulokseen olen kaikin puolin tyytyväinen.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Sukkalankaa


Pari tervettä päivää ei vielä tarkoittanut normaaliin paluuta. Vielä vähän kesäflunssan jäljiltä väsymys painoi, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Kävin hiukan lisää alemyyntejä kiertelemässä. Poikkesin Lumoavaan lankaan ja ostin vähän lisää sukkalankaa. Sukkaohjeita on jonossani kolmekymmentä joten sukkalankaa on tarpeen olla. En ole edelleenkään kokeillut Fabelia, mutta jos nyt saisin sukat tehtyä ja tämänkin sukkalangan kokeiltua. Minun oli tarkoitus ostaa Cascaden Heritagea, mutten innostunut sen väreistä.


Päätin aloittaa Rose Redin. Lisälankaa pitäisi olla tulossa, joten luotan, että myssy tulee tehtyä. Kovin kesäinen paksu merinoangoralanka ei tietenkään ole, mutta kun neuleinto on palannut, niin mikäpä sitä estäisi neulomasta. Ohje oli hyvin yllättävä. Aluksi käskettiin luoda kolme (3!!!) silmukkaa. Aloitan ohjeiden lukemisen aina siinä vaiheessa, kun puikot ja lanka ovat valmiina ja joskus sitten hämmästyy, kun ohjeessa onkin jotain outoa. Mikään tv-neule tämä ei oikein ole. Jouduin pari kertaa purkamaan, kun hölmöilin. Ensimmäisessä yrityksessäni oli vain kolme kuvion toistoa kuuden sijasta jostain mystisestä syystä. Kai tämä tästä, kun otin kerroslaskurin projektiin.