lauantai 30. lokakuuta 2010

Blogisynttärit ja arvonta

Tänään on tasan kolme vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin pitämisen. Hämmentävää. En olisi varmastikaan silloin uskonut, että kolmen vuoden jälkeenkin blogaan aktiivisesti, mutta tästä blogista on tullut tärkeä osa neuleharrastustani. Blogiin ja Ravelryyn saan purettua ajatuksiani neulomisesta ja neuleista, mitä en oikein voi kanssaihmisten kanssa tehdä. Kyllästyttäisin lähipiirini kuoliaaksi. Onneksi on netti. :D

Synttäreiden kunniaksi on pieni arvonta paikallaan. Vuosi sitten muistin blogisynttärit liian myöhään ja jäi arvonta pitämättä, mutta nyt olen ajoissa muistanut asian. Palkintoa en ole vielä päättänyt. Jotain pientä voittajalle lähetän. Pikkusiskoni lupasi tehdä palkintoon yhden kerroslaskurimerkin. Sen lisäksi keksin jotain muutakin. Arvontaan osallistutaan tähän postaukseen kommentoimalla 11.11. mennessä. Osallistuakseen on vastattava seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten löysit blogini?
2. Oletko vakituinen lukija? Jos olet, mitä kautta seuraat blogiani? (Jokin syötteenlukija, Blogilista, mitä kaikkia niitä nyt on)
3. Mistä pidät blogissani?
4. Onko sinulla mitään parannusehdotuksia?

Kukin henkilö saa vain yhden arvan. Arvontaa saa mainostaa, jos siltä tuntuu, mutta lisäarpoja siitä ei saa. Jos tulit blogiini vain arvonnan takia, sen voi huoletta ilmoittaa. Arvontaan eivät vastaukset vaikuta. Arvonnan suoritan 12.11. ja palaan varmaankin silloin asiaan. Onnea arvontaan osallistuville!

-------

Viime aikoina on neulonta ollut hiukan vähemmällä. Olen hinkunut ompelemaan, mutten omista ompelukonetta. Inspiroiduin Etsyn Knitting bageista ja yhtenä päivänä tajusin, että kuolaan niitä aivan turhaan. Mikäänhän ei minua estä sellaista itse ompelemasta, kun menen jouluksi kotiin. Olen kierrellyt kangaskauppoja etsien violettia tai lilaa markiisia tai farkkua tai jotain kivaa tukevaa puuvillakangasta, mutta en ole oikein löytänyt mieleistä. Joudun kai tilaamaan sopivan kankaan. :/


Kassin koristeeksi olen suunnitellut jämälangasta kirjottua kuviota. Olen ajatellut, ettei minusta ole kirjomaan, kun en ole kovin pikkutarkka, mutta kaivoin fuksivuonna aloittamani pöytäliinan esiin ja hyvinhän tämä kirjominen sujuu. Pöytäliina on joku halpa Lidlin kirjo pöytäliina -setti. Liina valmistunee tässä valmistumiseni kunniaksi. Olen ilmeisesti pääsemässä koulukäsityötraumoistani eroon, kun tekee mieli tehdä asioita, joista olen aiemmin ajatellut, etten minä osaa. Ja pah. Tottakai osaan, kun vaan haluan ja yritän. :K


Uusina neuleina on tullut aloitettua mustat kämmekkään Novitan Camesta ja Amelia. Yritän epätoivoisesti päästä eroon tästä langasta, mutta näissä masentavissa syyshämärissä ei ole mitään toivoa neuloa mustaa. Onneksi kämmekkäät ovat niin nopeat neuloa, että ne saa tehtyä vaikka luonto yrittää sitä estää. Kämmekäsmalli on omasta päästä. Amelia on talven Knittystä 2008. En ole ihan varma tuleeko tästä mitään, mutta olen päättänyt yrittää. En voi väittää, ettenkö osaisi villatakkia neuloa ja pitkäjänteisyyttäkin vaikuttaa löytyvän isoihinkin projekteihin. Lanka on seiskaveikkaa, jonka ostin jossain mielenhäiriössä ja toivon, että saan tämän valmiiksi ja lankaa jää sopivasti peittoprojektini viimeistelyyn.


Olen pahoillani, että blogini on haamuillut blogilistalla. En tiedä, mistä nämä haamupäivitykset johtuvat, enkä osaa asiaa korjata.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Bling bling



Vielä kuva kerroslaskurimerkisstä käytössä. Aeolian edistyi ihan vahingossa pari kuvionkertausta, kun pääsin hipeltämään uutta kerroslaskurimerkkiäni. Olen edelleen aivan onnessani näistä.

SYTYCK-projekti on ollut vastatuulessa. Meinasin kerran heittää sen jo seinään, mutta sitten muistin, että siinä on uusi kallis KnitPron puikko. Katsotaan, mitä siitä tulee. Onneksi aikaa on runsaasti. Sillä aikaa hypistelen merkkejäni ja neulon pitsihuiveja.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Roosanvärinen Opri ja ihanuuksia



Sain myöhästyneen nimipäivälahjan pikkusiskoltani tänään ja kirjekuoresta ilmestyi ihanuuksia. Toinen kerroslaskurisilmukkamerkki suloisine teepainnuineen meni heti Kaikukukkaan, jossa on meneillään kukkakuvion kuudennen kuvionkertauksen kuudes kerros, kuten merkistä hyvin näkyy. Ruusumerkki menee Aeolianiin, kunhan taas kaivan helmet esiin. Olen onnesta soikeanani. Ei enää tukkimiehenkirjanpitoa kaavion vieressä tai hukkuvilla paperilapuilla! Nää on niin ihanat ja niin mun näköiset merkit. Käykää katsomassa lisää kuvia pikkusiskoni blogista. Kiitos!


Projekti: Dusty Rose Opri (Ravelry)
Ohje: Opri by Mari Muinonen
Koko: noin 56 senttiä
Lanka: Vanhan roosan värinen Cascade Yarns 220 Wool
Menekkki: 70 grammaa
Puikot: Addi Lace 3,5 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
ja Addi 4,5 mm 80 cm pyöröpuikot
Fiilis: Mahtava myssy. Toivottavasti saaja pitää tästä.




Kumpikaan kuva ei toista myssyn todellista väriä, mutta tässä sadepäivän harmaudessa ei todellakaan kuvata mitään kunnolla. Lupasin ystävättärelleni, joka ihastui punaiseen Opriini, myssyn ja se valmistui onneksi ennätysajassa. Harvoin mitään ohjetta tulee tehtyä useampaan kertaan, mutta tämä oli niin mukava, että näistä tekee useammankin. Lanka on aivan ihana. Aloin heti tämän valmistuttua neulomaan samasta langasta hyshysneuletta ja minulle tuli sellainen fiilis, että haluan tehdä villapaidan tästä langasta. Enkä edes neulo villapaitoja.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Adamas


Projekti: Matka-Adamas (Ravelry)
Ohje: Adamas Shawl by Miriam L. Felton
Koko: 200 cm x 100 cm
Lanka: Sininen Wetterhoff Silvia
Menekkki: 100 grammaa
Puikot: Addi Lace 3 mm 100 cm pitsipyöröpuikot
Fiilis: Onneksi väri on karmea, niin ei tunnu yhtään pahalta tästä luopua.


Adamas valmistui viimein ja aivan sisulla valmistuikin. Laskeskelin loppusuoralla, että kerroksella on yli 600 silmukkaa. Ilmankos tuntiin ei montaa kerrosta mahdukaan. Into alkoi puolen välin jälkeen (=loppukesällä) hiipua, mutta nyt alan ymmärtää miksi. Huivinsa voisi neuloa vähän paksummasta langasta, ettei tarvitsisi neuloa kymmeniä (tai satoja) tuhansia silmukoita. Ja minä kun aina puhun, ettei minusta ole neulomaan villapaitaa. Paksummasta langasta neulotussa villapaidassa on varmasti vähemmän silmukoita kuin tässä huivissa. Tässä kerrokset olivat lopulta pitkiä kuin nälkävuosi venäläisessä taide-elokuvassa.



Adamas on ollut mukanani kaikkialla koko kesän ja alkusyksyn. Minulla ei ollut kesäkuussa kesken mitään neuletta, jonka olisi voinut ottaa mukaan. Etsin jotain helposti muistettavaa ohjetta ja päädyin tähäm suosikkisuunnittelijani ilmaismalliin. Älkää pyörtykö! Meikäläinen oppii nopeasti yksinkertaiset pitsikuviot ulkoa ja neuloo niitä sujuvasti luennoilla ja keskustellen muiden kanssa, mikä ihmetytti muistaakseni KIP-päivänä Lumoavassa langassa. KIP-päivänä minulla oli tämä Adamas-huivi mukana. Tämä on minulle yksinkertainen pitsikuvio, mutta varmasti jollekin muulle vaikea.



Nyt saan tästä puikot Aeolianiin ja pääsen sen kanssa eteenpäin. Seuraava sisulla viimeisteltävä projekti on Kaikukukka, joka meinasi UFOutua kokonaan. Onneksi Drops Alpaca on paksumpaa ja huivi valmistunee nopeammin kuin tämä Adamas. Siinä ei ole kuin murto-osa Adamasin silmukkamääristä.

maanantai 18. lokakuuta 2010

The Show has begun!


Eilen kajahti iltakuudelta lähtölaukaus ja loin silmukat kahteen ihmelirpakkeeseen ja neuloin menemään. Tein olkapäälle väliaikaisen aloituksen jämälangan avulla ja se toimi noin satakymmenen kertaa paremmin kuin virkkaamalla tehdyt aloitukset. En enää ikinä virkkaa väliaikaisia aloituksia. Kuvio on tuttu lehtikuvio ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Koetilkkulirpaketta hiukan kaipasin alussa, mutta sen olen jo purkanut ja langat lähettänyt uuteen kotiin, jossa niille on enemmän tarvetta. Neuloin illalla etupuolen niin pitkälle, että sain v-aukon kiinni ja etupuolen melkein kainaloon asti.

Tänään katsoin tekelettäni enkä ollut enää yhtään varma oliko siinä mitään järkeä. Luottamus tämän homman onnistumiseen on karissut aikalailla. Otin puikolle väliaikaisista aloituksista silmukat ja kiittelin itseäni. Kannatti katsella erilaisia aloitusmetodeja pari päivää, sillä tapa, jonka Eunny Jang tällä videolla ensimmäisenä esittelee, on loistava. Aloin neulomaan olkapäältä takakappaletta alaspäin. Langat menivät iloisesti solmuun ja koko hommassa ei tunnu olevan mitään järkeä, mutta aion sitkeästi neuloa kainaloon asti ja kun saan koko homman yhdeksi ympyräksi, tästä toivottavasti voi jo nähdä mitä tästä tulee. Tavoitteena on siis ylhäältä alas neulottu pitsiliivi, mutta tällä hetkellä tämä näyttää lähinnä katastrofin alulta.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Ei näin!

SYTYCK projektin saa sunnuntai-iltana aloittaa ja minun piti sitä varten vähentää projekteja ja kaivaa SYTYCK-projektiini langat katon rajasta. Kuten arvata saattaa, ei voida puhuakaan projektien vähentämisestä. Kärsin miltei kroonisesti startiitista ja minulta tilattiin pari neuletta, joten se siitä vähenemisestä. Onneksi kuitenkin saan yhden hyshysneuleen ja varmaan mysteerihuivinkin valmiiksi pian ja Adamas-huivi valmistui eilen illalla ja on nyt pingotuksessa.



Pikkusiskollani on hyvä ystävä, jolla ei ilmeisesti ole ketään sukanneulojaa, joten siskoni tilasi joululahjaksi annettavaksi punaiset pitsisukat. Minulla on itsellänikin ystäviä, joilla ei ole sukanneulojaa, joten ymmärrän yskän ja pitihän asia jollain keinolla ratkaista. Juuri muuta punaista sukkalankaa ei stashistani löytynyt, joten nappasin kerän Anttilan Coralloa ja aloitin Cookie A.:n Twinkletoes-sukat (Ravelry link), mutta totesin, että se vaatii paksumman langan, joten siirryin jälleen kerran Baudelaire-ohjeen kimmpuun. Baudelaireen oli kiva vaihtaa senkin vuoksi, että en joutunut purkamaan varvasosaa, vaan jatkoin vain lisää lisäyksiä ja suunnittelijakin on sama. Aloitin tällä kertaa Judy Becker's Magic cast on -metodilla(Youtube link), enkä enää koskaan tee kahdeksikkoaloitusta, ikinä. Tämä on paljon kätevämpi ja kivuttomampi tapa aloittaa.

Olen aloittanut Baudelairet monta kertaa ja useasta eri langasta, mutten vaan saa yhtäkään paria tehtyä ja haluaisin kovasti ne tehdä. Nyt näyttää hyvältä ja aion Baudelairet saada kerrankin tehtyä, jotta pääsen eteenpäin, enkä ole loputtomiin kiinni ohjeessa, joka ei vaan tahdo onnistua. Tämä ohje on nimittäin vaivannut minua pari vuotta ainakin. Osa ongelmaa on varmasti se, että ennen kantapäätä kärjestä aloitettu sukka näyttää hölmöltä lirpakkeelta ja hermostun viimeistään siinä kohti, että ei tästä mitään sukkaa tule. Ainakin kerran pääsin varteen asti, mutta silloin kantapäästä tuli iso pussi, mutta tein Rick-sukkani kärjestä aloitettuna Baudelairen rakennetta noudattaen ja niissä on ihan onnistunut kantapää, joten olen kantapään suhteen toiveikas.



Sitten menin ja lupasin tehdä ystävälleni myssyn. Onneksi myssyn saa neulottua parhaimmillaan yhdessä illassa, joten toivon, että tämä on pikainen projekti. Pelaan varman päälle ja neulon uuden Oprin. Opri on niin ihana myssyohje, että näitä tekee useammankin, vaikka yleensä en neulo samaa ohjetta kahdesti. Meinasin jo aloittaakin, mutta tajusin, että tarvitsemani puikot ovat kiinni mysteerihuivissa, joten tikutan sen pikaisesti loppuun sellaisenaan ja reuna on sitten vähän mitä on, mutta ne lehdethän siinä ovat tärkeimmät.

Edit:
PS. Jännityspäänsärky taisi tulla sittenkin Prisman halpistyynyllä kuntoon ja pari aamua on jo sujunut paljon paremmin. Jei!

torstai 14. lokakuuta 2010

Herrasmiehen harmaita


Projekti: Herrasmiehen harmaat (Ravelry)
Ohje: Oma
Koko: noin 43
Lanka: Tummanharmaa Novita Nalle 90 grammaa ja jonkin verran mustaa Novita Nallea
Puikot: KnitPicks Harmony 2,75 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Ihan kivat testisukat



Oman mallini testisukat valmistuivat muutama päivä sitten, mutta taisivat hautautua gradumateriaalien joukkoon, josta eilen ne kaivoin esiin ja kuvasin. Taas on isot sukat pienissä jaloissa, mutta kyllähän ne noinkin sukilta näyttävät. Pidin kovasti kuviosta, jonka siis otin edellisistä neulomistani sukista (Gentleman's Half Hose in Ringwood Pattern). Näiden neulominen ei ollut erityisen hauskaa. Stepin neulomisen jälkeen vuosikerta-Nalle oli kovin karheaa ja väri oli harvinaisen kammottava. Iltaisin oli ihan turha haaveilla näiden neulomisesta, sillä tummnharmaasta, saati sitten mustasta ei näe silmukoita ollenkaan. Pitäisi varmaan hankkia lisävalaistusta tai pysyä erossa noista "väreistä".



Ohjeen testineulonta on käynnissä ja odotan innolla kuvia muiden sukista.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Syksyn harmautta

Startiittia on edelleen ilmassa. En malttanut odottaa edellisten projektien valmistumista, vaan aloitin taas uuden. Törmäsin vahingossa siihen ohjeeseen. Ajattelin, etten löydä mieleistäni ohjetta, sillälahjan saajan vaatimukset olivat kovat ja monta kivaa olin jo hylännyt suunnitellessani tätä projektia. Mutta eilen illalla törmäsin Boneyard-huiviin ja tajusin, että tämä se on. Se ei ollut ihan sellainen, mitä etsin, mutta se oli muuten täydellinen. Heitin edellisillä suunnitelmilla vesilintua ja aloitin Boneyardin. Se olikin sopivan aivoton neulottava, sillä päänsäryn kiristämä pääni ei oikein toiminut.



Tällä Sandnesin Mini Palettilla ei ole mitään tekemistä sukkalangan kanssa. Ei tällaista höttöä voi sukkaan neuloa. Kuka lienee keksinyt moisen. Väri on minulle aivan outo, mutta väriallergiselle huivin saajalle varmasti sopiva. Musta, valkoinen ja harmaahan eivät ole värejä. Neuletuntuma on Mini Palettissa mukava ja huivista tulee todella pehmeä. Olisin ehkä tarvinnut kolmemillisen puikon tähän, mutta kolmemilliset pitsi-Addini ovt jossain kiinni. Otin esiin 3,5 milliset tavalliset Addit, joita en ole oikeastaan mihinkään käyttänyt, sillä en pitänyt niiden tuntumasta, mutta tässä projektissa opin niitä arvostamaan. Ne ovat minun makuuni turhan tylpät, mutta Mini Palett on sen veran halkeilevaa, että pitsi-Addeilla ei ehkä kannattaisikaan tätä neuloa. Pitsi-Addit ovat ehdottomasti lempipuikkoni. Niiden ja KnitPron sukkapuikkojen lisäksi ei muille ole juurikaan tarvetta. KnitPron pyöröihin en ole ainakaan vielä ihastunut. Yritän saada Adamas-huivin viimein valmiiksi ja siirrän siitä puikon Aeolianiin, sillä pitsilanka vaatii pitsipuikot. Kokeilen KnitPron pyöröä johonkin muuhun projektiin, jossa puikon terävyydellä on vähemmän merkitystä.

Vakituiset lukijani ehkä huomasivat, että mysteerihuivi on jäänyt jonnekin matkalle. Se on ollut miltei valmis pari viikkoa, mutten saa sitä vaan pääteltyä, kun en tiedä mitä sen kanssa tekisin. Huivimalli vie liian vähän lankaa ja pienen koon vuoksi haluaisin sitä vähän suurentaa. Flunssaisessa päässäni oli olevinaan hyvä idea neuloa omasta päästä reunaa lisää, mutta nyt särkevässä päässäni idea ei olekaan niin hyvä. Toisin toisaalta purkaa reunan lehdet ja lisätä vihjeiden väliin välikuviota, mutta siinä pelottaa langan loppuminen kesken. Neuloisin kuitenkin reilusti väliin kuviota ja sitten lanka loppuisi kesken. Viime vuoden käsityömessuilta ostamassani Pisa-langassa ei ole vyötettä tai mitään tietoav värieristä tai muista. Mistä saisin samaa lankaa lisää, jos lanka loppuisi kesken? Joutuin sitten taas purkamaan, ja en ole yhtään innostunut neulomaan lehtiä uudelleen. Olisiko oman reunakuvion neulominen loukkaus suunnittelijaa kohtaan? Mitä ihmettä minä nyt teen? Haluan huivin vain pois puikoiltani, sillä projekteja on nyt kesken aivan liikaa. Jotain pitäisi saada SYTYCKin alta pois.

Kiitos vinkeistä jännityspäänsäryn hoitoon. :)

tiistai 12. lokakuuta 2010

Valitusta ja rutinaa

Neulominen on jäänyt viime päivinä vähiin sitkeän jännityspäänsäryn vuoksi. Sitä luulisi, että uuden hyvän tyynyn löytäminen kävisi noin vain, mutta kun ei. Aamuisin koko yläkroppa on jumissa ja kiristää, mitä tietysti särkee päätä aivan armottomasti. Yritä siinä nyt sitten neuloa, saati sitten tehdä jotain järkevää.



Kävin viimein ostamassa tarvitsemiani lankoja. Vironvillat saapuivat Lumoavaan lankaan jo aikaa sitten, mutta sairastaessa ja kärsiessä, en ole ehtinyt käymään. Olen harmitellut jo pidempään, etten ole päässyt Revontulta tekemään. Kaikki muut tuntuvat Revontulia tehneen. Harmaa Sannesin Mini Palett tulee jouluneuleeseen, joka pitänee itse suunnitella. Joku yksinkertainen pikkuhuivi pitäisi jouluksi tehdä.

Manic Purl -podcastiin tuli viimein uusi jaksi. Onhan tässä jo puoli vuotta odoteltu. Onneksi Chrissy on parantunut neulontakuntoon ja alkanut jälleen tekemään podcasteja. Tuin suosituksesta kokeilin kuunnella uutta podcastia, The Knitmore girlsiä. Olen kaivannut neulepodcasteja, kun Lime&Violet lopetti ja Manic Purl oli tauolla. Jos jollain on vinkkejä hyvistä podcasteista, niitä saa laittaa kommentteihin.

SYTYCKiä en ole jaksanut ajatella. Suunnitelma on aikalailla valmis, mutta sen toteutumisesta en ole aivan varma.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Messuhuumaa

Sain päänsäryn hallintaan ja pääsin sittenkin messuille. Olin yllättynyt miten paljon vähemmän ihmisiä tuntui olevan, mutta olin viime vuonna messuilla lauantaiaamuna ensimmäisten joukossa. Hiukan harmittaa, etten päässyt eilen Ravelry-tapaamiseen, mutta mitään en lamaannuttavalle kivulle voi.



Tänä vuonna otin Sannan viimevuotisesta neuvosta opikseni ja pidin mielessä koko ensimmäisen kierroksen, että ensimmäisellä kierroksella ei osteta mitään. Ensimmäisen kierroksen päätteeksi törmäsin hyvään ystävääni ja sain sittenkin seuraa messuille. Olin etukäteen ajatellut ostaa Wetterhoffilta silkkivillaa, mutta jotenkin niiden värit eivät iskeneet. Toinen suunniteltu ostos oli Manos del Uruguayn Silk blendi, jota osasin epäillä Lennun pajan tuovan messuille. Punalila Silk blend kolahti kuin metrinen halko. Ensin ajattelin neuloa siitä myssyn, mutta ehkä kauluri olisi parempi vaihtoehto. Täytyy katsoa, jos uskallan avata vyyhdin ja neuloa sitä. Tämä on nimittäin aivan ihana aarre.

Lennu ihasteli Haruniani ja juttelin vähän aikaa hänen kanssaan. Jäin uskomattoman monta kertaa suustani kiinni. En tiedä, mitä sille ujolle ja hiljaiselle tytölle, joka Ouluun muutti 5 vuotta sitten, tapahtui. Häntä ei ole näkynyt aikoihin. Uruguaysta tullut lankaa on myös Punta Yarnsin Merisock Space Dyed, jota ostin Tapion kaupasta. Upea lilakirjava väri vei mennessään ja se oli aivan pakko saada- Tapiolta tarttui mukaan myös Fortissima Alpaca ja punaista Nepalia. Messuhuumassa en muistanut, että sitä olisi saanut Lumoavasta langasta. Hiukan nyt harmittaa, mutta menköön se messuhuuman piikkiin.

Punaisen Nepalin seuraksi tarttui lopuksi Käsityökauppa Ilosta mukaan Alpaca Finoa. Täysalpakkainen punainen vyyhti oli taas sarjassamme vyötteettömät, joten joudun tekemään salapoliisintyötä, mutta varmaan sillekin löytyy Ravelrysta tiedot. Sadassa grammassa on 200 metriä ja siitä tulee varmaan punaisiin asusteisiini jotain lisää, ehkä myssy tai kauluri. Punainen Opri-myssyni ei ole kovin lämmin, joten sen sijalle kylmemmille ilmoille tarvitsen myssyn.

Katselin taas ihastuksissani rukkeja ja kehräämistä. Viime vuoden messuilta saamani rukkikuume tai sitä potkua. Olisin sortunut kuituihinkin, ellei minulla olisi jo ennestään niitä kaapeissa. En ole vielä ensimmäistäkään lankaa saanut aikaiseksi. Löysin värttinästäni pitsivaihteen ja kehrääminen kävi uskomattoman hitaaksi. En ole erityisen innostunut värttinällä kehräämisestä, sillä jännitän hartioitani värttinällä kehrätessä, mikä aiheuttaa jännityspäänsärkyä.



Innostuin jostain mystisestä syystä silmukkamerkeistä ja katselin innoissani helmiä messuilla. Helmien ja korunosien myyjiä oli paljon enemmän kuin viime vuonna tai sitten en vain silloin kiinnittänyt niihin huomiota. Sinellin helmilajitelmassa ihastuin lehden muotoisiin helmiin ja se oli pakko saada. Kierrätyslasihelmet olivat edullisia ja niitä sen vuoksi ostin kaksi pussia. Vien nämä pikkusiskolleni ja hän saa helmiaskartelijana tehdä minulle silmukkamerkkejä. En ole helmeilijätyyppiä enkä silmukkamerkkien tekemisestä sillä tavalla kiinnostunut.

Lopuksi vielä kuva aarteestani. Tätä Manosin Silk blendiä silittelen täällä onnessani. Pystyyköhän tästä mitään tekemään?

lauantai 9. lokakuuta 2010

Silmukoiden luomisesta

En päässyt tänään Kädentaitomessuille päänsäryn vuoksi. Koko viikko on ollut vaikea tyynyongelmien vuoksi. Minulta littaantui tyyny käyttökelvottomaksi ja hyvän tyynyn löytäminen ja uusien tyynyjen sisäänajo ovat vetäneet koko yläkroppani aivan jumiin, mistä tietysti seuraa armoton jännityspäänsärky. Toivotaan, että toivun huomiseksi messuilu kuntoon.

So You Think You can Knit -haasteen puitteissa on ollut puhetta silmukoiden luomisesta, mutten edes ajatellut eri tekniikoiden opettelua, sillä olen tottunut luomaan silmukat ristiin ja opetellut virkkausaloituksen väliaikaiseksi aloitukseksi. Olen ajatellut pitkään, että sillä ei ole mitään väliä miten sen tekee ellei erikseen tarvita väliaikaista aloitusta (provisional cast on). Viikolla yhden päivän Knitting Daily -sähköpostilistan viestillä oli vaihteeksi mielenkiintoinen nimi: Cast-on with Eunny! ja tulin vahingossa sukeltaneeksi silmukoiden luonnin ihmeelliseen maailmaan muutamaksi päiväksi. Varoitan. Tämän kaiken jälkeen on pää aivan pyörällä.

Eunny Jangilta on ilmeisesti ilmestynyt jonkinlainen opetusvideo, jota viesti mainosti, mutta teksti oli mielenkiintoinen. Eunny, Interweave Knitsin toimittaja ja tunnettu neulesuunnittelija, kertoi suosikkiluontitavoikseen perinteisen ristiin luomisen ohella turkkilaista, virkkausaloitusta ja jotakin vanhaa norjalaista tapaa. Norjalainen silmukoiden luonti sopii kuulemma varresta ja turkkilainen kärjestä aloitettuihin sukkiin. Mitä ne semmoiset ovat?


Erimaalaisia luomistekniikoita

Otin ensin käteeni Folk Socks ja Favorite Socks -kirjat, joissa muistan eri luomistekniikoita esitellyn, mutta kuvista en saanut oikein käsitystä, miten ne käytännössä toimivat. Youtube kutsui jälleen ja löysinkin ohjeen siihen norjalaiseen.



Alkujärkytys oli melkoinen. Lanka kulki tutulla tavalla, mutta puikkoa pyöritettiin aivan kummallisella tavalla. Kolmannella katselukerralla sain aikaiseksi silmukan ja sitten alkoi sujumaan. Loin samalla vauhdilla vielä vähän silmukoita ristiin luomalla ja yritin paikallistaa eri tapojen erot. Kovin suurta eroa ei ollut, mutta kyllä sen näkee, jos osaa katsoa. Sanotaan, että tämä norjalainen tapa on joustavampi. Nyt tekisi mieli aloittaa uusi sukkaprojekti, mutta ensin pitäisi saada pari projektia pois puikoilta, ettei projektien määrä räjähdä käsiin.

Youtube tarjosi erilaisia luontitapoja lisää. Seuraava tarjokas oli italialainen luontitapa. Näytti helpolta, muttei ollut sitä. Lopputulos on varmaan ohut ja löysä reuna, mutta mitään etua en näe tässä olevan. Jaha, valtioteema jatkuu sitten saksalaisella, mutta se paljastui samaksi kuin se vanha norjalainen. Hienoa tämä nimitysten kirjo. Jotta elämä ei olisi liian helppoa, pitää kaikille olla monta nimeä. Ja seuraavakin oli vanha tuttu uudella nimellä. Double cast on on myös tuttu ja turvallinen ristiin luominen.

Favorite Socks -kirjasta havaitsin, että on olemassa erityisesti joustinneuleelle sopiva luomistekniikka. En löytänyt sopivaa videota, mutta tässä Rib cast on -luonnissa tehdään normaalisti ristiin luomalla joka toinen silmukka ja joka toinen tavallaan takaperin. Kokeilin luoda silmukoita pelkästään tällä takaperoisella systeemillä ja vältin kokonaan ristiin luomisen ongelman. Siinähän luonti reunan nätimpi puoli jää nurjalle puolelle. Mikään ei mielestäni estä luomasta silmukoita joustinneuleelle sopivalla yhdistelmällä oli se sitten 1n 1o, 2n 4o tai mik'ä hyvänsä. Seuraavan kerran, kun aloitan uuden projektin niin kokeilen luoda silmukoita näillä konsteilla.




Joustinneuleen luomistekniikkaa muistuttaa virolainen silmukoiden luontitapa, jota yllä olevassa videossa esittelee sukkakuningatar Nancy Bush. Bushin kirjassa Folk socks aiemmin mainittu ristiin luomisen takaperoisena versiona mainittu luomistapa on esitelty toisena englantilaisena tapana luoda silmukoita. Se toinen englantilainen tapa luoda silmukoita tehdään peukalon avulla.

Aloittaminen neuloen

Neuloen silmukoiden luomisesta olen kuullut, mutten ole siihen aiemmin perehtynyt. Yhdessä Hyshys-projektissani tulin tilanteeseen, jossa yhdellä ainoalla langalla pitäisi luoda silmukoita. En muista miten olen aiemmin tämän tehnyt. Varmaan jotain omia venkoiluja olen käyttänyt. Nyt kuitenkin otin Youtuben avuksi ja kaivoin sopivan videon. Yllä olevassa se oli hyvin selitetty. Neuloen silmukoiden luominen osoittautui sekin hiukan hankalaksi. Sain aikaiseksi kauhean tiukkoja silmukoita ja sitten kun loin silmukat kahdelle puikolle, oli reuna hurjan löysä. En oikein tiennyt miten ongelma olisin oikein ratkaissut, joten otin ohuen puikon kaveriksi ja loin silmukat ties kuinka monennen kerran. Reunasta tuli edelleen löysä, mutta en enää jaksanut venkoilla.

Myöhemmin löysin videon, jossa esitellään joustavampi versio neuloen luomisesta. Ehkä kokeilen tuota hyshys-projektineuleen pariin. Neuloen aloittamisiin lukeutuu myös cable cast on, johon myös törmäsin Youtuben ihmemaassa.


Sukankärkialoituksia

Olen sukkia kärjestä aloittaessani tutustunut kahdeksikkoaloitukseen ja inhonnut sitä. Se on kamalan kireä tehdessä ja lopputulos on aina liian löysä. Sattumalta löysin luomistapoja tutkiessani tavan nimeltä Judy Becker's Magic Cast on ja tätä taika-aloitusta pitääkin ehkä kokeilla seuraavan kerran, kun pitäisi sitä kammoksumaani kahdeksikkoa käyttää. Mutta hei. Se Eunnyhan suositteli tähän turkkilaista tapaa. Miltä se näyttää? Vastaus lienee; Hankalalta, mutta pitänee tuotakin kai kokeilla. Milloin aloitan seuraavat sukat kärjestä? Toivottavasti en ihan heti, sillä Firestarterit ovat kesken. En edelleenkään ole Magic loopin fani sukkien osalta, mutta kyllähän tämäkin onnistuu. Enemmän ongelmia aiheutti kuvio, joka ei tahtonut onnistua ja jouduin monta senttiä purkamaan sen takia.


Väliaikaisia aloituksia

Väliaikaista aloitusta olen käyttänyt tarvittaessa ja olen tottunut tekemään sen virkkaamalla. Virkkausreunan purkamista olen tosin jokakerta inhonnut ja tuskaillut. Joka kerta otan ainakin yhden silmukan jostain väärästä välistä ja purkaminen tyssähtää siihen. Joskus minulla on pelkkiä säikeitä väärissä väleissä ja olen joutunut katkaisemaan jämälangan. Firestarter-sukkia aloittaessani tein jonkin aivan käsittämättömän virheen silmukoita nostaessani ja niissä on nyt typerä pieni reikä, mutten jaksanut koko kärkeä tehdä uudelleen, sillä se kärki ei ole kauhean hauska neulottava.

Olen oppinut väliaikaisen virkkausaloituksen tekemään niin, että virkkaan ensin ketjusilmukkaketjun ja sitten nostan siitä silmukat puikolle projektin varsinaisella langalla ja siitä ehkä ongelmani johtuvatkin. Youtuben videoissa silmukat virkataan puikolle tähän tapaan.



Väliaikaisia aloituksia voi kuitenkin tehdä myös virkkamatta. Yksinkertaisimmillaan vain pyörittämällä projektin lankaa tarvittava määrä lenkkejä silmukoiksi puikon ja jämälangan ympäri, mutta se ei ole ainoa tapa. Yllä on kivannäköinen Italian tubular cast on -tapaa muistuttava tapa, jota voisi hyvinkin kokeilla seuraavalla kerralla. Sitten löysin videon, jolla edellä mainittu Eunny Jang esittelee useamman väliaikaisen aloituksen, mukaan lukien tavan, jolla itse olen tottunut virkkausaloituksen tekemään. Hetkinen! Oliko se tubular cast on myös joku tyyppi? Onhan se ja annetaan Eunnyn se näyttää.

Kaiken tämän jälkeen pää on niin pyörällä, etten varmasti osaisi luoda yhtään silmukkaa, ellei sekin tulisi suoraan selkärangasta. Nyt en halua nähdä enää yhtään uutta tapaa luoda silmukoita, vaikka niitä varmasti on vielä monta. Jollain videolla taisivat sanoa, että 35 eri tapaa on olemassa. Hurrrrrrja luku. Minä en tainnut päästä 20 tapaa pidemmälle. Kuinkahan monta eri tapaa on päätellä silmukoita? Olen kolmea tai neljää tapaa itse kokeillut.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Hollywood viikkoja

Elämme Hollywood-viikkoja, mutta SYTYCK-haasteen projekti on edelleen hakusessa. Flunssa on viimein onneksi helpottanut ja pää on alkanut taas toimia. Se tosin lyö edelleen haasteen kohdalla aika pitkälti tyhjää. Mikä olisi tarpeeksi erikoista ja haastavaa? Sen pitäisi olla jotakin, joka ei ole tuttua ja turvallista. Toisaalta ei saisi haukata liian isoa palaa. Mielessä välkkyi liivi ylhäältä alas omasta päästä. Olisiko se liikaa? Toteutus oli päässäni jo niin pitkällä, että neuloin mallitilkun ja sitten sain aivan loistavan idea, kun pyörin peilin edessä pitsihuivin kanssa. Neuloin alla olevan ihmelipareen ja olen melko varma, että ideani toimii, mutta valmiina se vaatii valmiina pingotusta. Nyt vaan pelottaa, ettei innostukseni riitä toteutukseen.



Mielessäni on viime päivät pyörinyt lähinnä testineulonta. En olisi arvannut miten vaativaa testineulonnan järjestäminen on. Ensin on löydettävä testineulojat ja sitten osattava ottaa kritiikki vastaan masentumatta, kun ohjeenraakileesta löytyy 101 virhettä. Sitten on mietittävä mikä meni pieleen ja tehtävä korjaukset. Kun sukkaohjeeseenkin mahtuu monta virhettä, odotan kauhulla seuraavaa testineulontaa, joka käynnistyy vielä tässä kuussa sekin. Kolmen koon käsineohjeeseen mahtuu monta, monta, monta virhettä ja minä, kun harkitsin vielä neljännenkin koon laskemista. Ja taas pelottaa, että haukkasin liian ison palan. Varsinainen oppimiskokemus tämäkin.



Viime viikolla tilaamani puikot saapuivat tiistaina. Olipahan taas jännittämistä kerrakseen. Ainakin seuraavaan kuumehousekohtaukseen asti muistan olla tilaamatta mitään netistä. Aivan turhaa murehtimista. En ole vielä aivan varma, mitä mieltä olen KnitPron pyöröistä. Aloitin Aeolianin alusta uusilla pyöröilläni. Purin sen kesällä ja päätin aloittaa selvästi ohuemmilla puikoilla uudestaan. Nyt olen 90 helmeä asetellut huiviin, vain 2160 helmeä jäljellä. Suurudenhullut hölmöilyt siis jatkuvat. Puikkojen tuntuma on kevyt ja vähän tylppä makuuni, mutta en ensikokeilemalla pitänyt sukkapuikkosetistäkään, mutta nykyään en muita sukkiksia käytäkään. Olen haaveillut pidempään toisesta satsista 2,25 mm sukkapuikkoja, sillä ne ovat aina jossain kiinni. Settini on ollut kohta kolmatta vuotta käytössä, eikä yksikään ole mennyt poikki. Yhden 2,25 mm puikon olen ilmeisesti viime talvena hukannut, mutta uskon sen edelleen jostain päin huonettani löytyvän.

torstai 7. lokakuuta 2010

Ringwood-sukat



Ringwood-sukat valmistuivat, vaikka välillä taas mietin, että mitä ihmeen itua on neuloa näin ohuesta langasta isoja miesten sukkia. Nämä taitavat olla kahdeksannet isot miesten sukat ohuesta sukkalangasta. En ilmeisesti opi ikinä. Step on vaan niin mukavaa neulottavaa, että jotenkin en voinut vastustaa. Minulla on tätä samaa väriä vielä toinenkin kerä, josta lienee pakko tehdä miesten sukat jossain vaiheessa, mutta nyt toivottavasti pysyin erossa tästä yhdistelmästä jonkin aikaa.



Projekti: Ringwoods (Ravelry)
Ohje: Gentleman's Half Hose in Ringwood Pattern by Nancy Bush (Knitting Vintage Socks)
Koko: noin 43
Lanka: Siniharmaaraidallinen (Ozean) Austermann Step
Menekkki: 90 grammaa
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm 15 cm sukkapuikot
Fiilis: Komeat sukat.




Kuten aiemmin mainitsin jäin koukkuun tämän mallin pintaneulekuvioon. Se on kaikessa yksenkertaisuudessaan hurmaava. Siitä tulikin idea suunnitella tällä kuviolla oma sukkaohje. Tämä Nancy Bushin sukkaohje on tietysti taattua Nancy Bush -laatua, mutten pitänyt sen rakenteesta. Varressa on ihmeellisiä kavennuksia ja silmukkamäärä meni liian pieneksi ohjeen mukaan, joten sorruin sooloilemaan omiani näissäkin sukissa. Ensimmäinen sukka oli jo niin pitkällä, etten viitsinyt purkaa, mutta näin jälkeen päin ajateltuna olisi ollut viisasta purkaa ja neuloa omalla ohjeellani sukat. Kantalapusta en pitänyt, sillä kuvio ei ole kiva edestakaisin neulottaessa ja lankakin piti katkaista. Kärki sen sijaan oli mielenkiintoinen. Tämän kärkikavennuksen nimeä en nyt muista, mutta tätä voisi jossain hyödyntää vaihtelun vuoksi. Olisiko sen nimi sädekavennus vai mikä?

Nyt on jo aika monta joululahjaa tehtynä. Tänä vuonna taitaa tulla kaikki suunnitellut lahjat ajoissa tehtyä. :)

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Testineulojia

No jos minä sitten koettaisin siipiäni neulesuunnitelijana. Tarvitsen muutaman testineulojan edellisen postauksen sukille (ne harmaat, joissa on mustat kärjet ja kantapäät). Kyseessä on (isot) miesten sukat. Koko siinä 43 kieppeillä, mutta toki voi tehdä pienemmän tai suuremman. Lankana voi käyttää sukkalankoja ohuesta 420m/100g aina Nalle-vahvuiseen asti 260m/100g. Ohje sopii niin yksivärisille, kirjaville kuin raidallisillekin langoille. Silmukkamääriä on kolme (56, 60 ja 72) ja jokaiselle pitäisi saada testineuloja. Kuvio on yksinkertainen, kantapää ranskalainen ja kärki nauhakavennusmallia. Aikataulu olisi sellainen, että mahdollisimman pian puikoille ja valmistuminen syksyn aikana. Mitään palkkoita ei valitettavasti ole, mutta olen ikuisesti kiitollinen. Ohje tulee ilmaiseksi myöhemmin jonnekin. Ajattelin kysyä, jos Ullaan kelpuuttaisivat tai sitten lykkään Ravelryyn ladattavaksi tai jotain. Vapaaehtoiset, luotettavat testineulojat ilmoittautukoon sähköpostilla osoitteeseen satu 1986 at gmail piste com.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Hölmöilyä

Kaikkein hölmöimmät ideat tulevat aina kipeänä. Silloin, kun on pää täynnä räkää, on jotenkin poikkeuksellisen luova. Pöytälaatikkokirjailija on kiireinen ja jossain kuumehoureessa sain päähäni tilata puikot. Inhoan nettitilauksia, sillä stressaan aivan liikaa niistä. Nyt sitten jännään ensiviikkoon tuleeko puikkoja vai ei. Typerää.



Parina päivänä olen jo hiukan jaksanut neuloa ja tänään sain ihan yhtäkkiä innoituksen aloittaa taas jälleen kerran Firestarter-sukat. Pääsisin ehkä vihdoin eroon Regia Stretch Colorista, jota jossain mielenhäiriössä tule ostettua aikanaan seitsemän (7!) kerää. Sitä olen sitten tikuttanut jo neljä aiempaa projektia ja nyt jäljellä on puolitoista kerää, joista haluan eroon, sillä liika on liikaa. Mutta onko viisasta yrittää neuloa molemmat sukat yhtaikaa magic loopilla? Se jää nähtäväksi, Ainakaan aiemmin en ole saanut tehtyä. Puikoista ei ainakaan pitäisi olla kiinni, sillä ostin nämä metriset Addit ihan tätä tarkoitusta varten.



Aloitin taannoin Flammegarn-sukkia Austermannin Stepistä. Se homma kilpistyi aika äkkiä siihen, että Flammegarnien kuvio ei oikein jousta ja silmukoita on varressa aavistuksen liian vähän. Epäilin, että sukasta tulee liian tiukka joten se yritys meni purkuun. Pikaisen arpomisen jälkeen otin esiin uuen ohjeen. Jatkoin Nancy Bush -linjalla ja valitsin Gentleman's Half Hose in Ringwood Pattern -sukkaohjeen Knitting Vintage Socks -kirjasta, josta olen tehnyt sukkia ennenkin. Asia jäi blogaamatta, kun sairastuin ja sukkakin hiukan kesken, mutta nyt siinä on kärki ja kaikki. Kukahan tekisi sen toisen.



Ihastuin mallissa pintaneuleeseen. Olin etukäteen hyvin skeptinen, sillä kuvio vaikutti liian yksinkertaiselta, mutta kun pääsin varren loppuun, olin jo aivan myyty. Miten noin yksinkertainen voi olla kaunista ja kiinnostavaa neuloa? Ohje ei muuten miellyttänyt minua mitenkään. Varressa on ihmeellisiä kavennuksia ja kantalappuakin venkoillaan kummasti. Lanka olisi pitänyt katkaista ja kuvio ei oikein istu edestakaisin neuleeseen. Siitä sain idean suunnitella samalla kuviolla oman mallin.



Laskeskelin silmukkamäärät kolmelle erivahvuiselle langalle ja tein pikaisesti vuosikertanallesta koesukan. Tummanharmaa kerä Nallea ei riittäisi koon 43 miesten sukkaan, joten tein mustasta Nallesta kantapään ja varren. Vanha, rasvaton Nalle oli yllättävän ikävää neuloa, kun oli tottunut Stepin mukavaan tuntumaan, mutta sukka eteni pitkälle, mutta sairastelun vuoksi oli sekin katkolla. Nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Jaksoin neuloa sukkiin kärjet ja syödä kunnon ruokaakin. Ehkä tämä sairastelu jo loppuu. Pian kaksi viikkoa on mennyt hukkaan.

Sitten iski todellisuus. Joku on varmasti suunnitellut jo tämänkin sukan. En uskalla katsoa Ravelrysta. Jollain on varmaan ihan samanlainen. Enkä edes tiedä mistä saisin äitini lisäksi jonkun testineulojan. Kahdelle muulle silmukkamäärälle pitäisi myös testineuloja saada, sillä vaihtelunhaluisena en jaksa neuloa samaa sukkaa moneen kertaan. Hyvä, kun tulee näille sukille neulottua parit. Ja haluaisiko kukaan edes neuloa minun suunnittelemani sukan? Sukkaohjeiden suurien nimienkin sukkaohjeita on niin paljon, ettei kukaan niitä kaikkia ehdi neulomaan.