sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Olympialapaset



Lapaset valmistuivat, vaikka into loppui jo ensimmäisen lapasen peukalossa. Lopputulos ei ole erityisen nätti, mutta yritän lähipäivinä saada aikaiseksi pestä lapasia, jos ne vähän tasaantuisivat. Malli on ihana, mutta siihen sopisi paremmin, jokin perinteisempi ja harmonisempi väriyhdistelmä. Punamusta on vähän turhan päheä tähän. Koko on sopiva, vaikka lapaset näyttävät pitkiltä ja kapeilta. Kämmekäs mahtuu alle kivasti, mikä on hyvin kätevää. Peukalot näyttävät jotenkin suhteettoman suurilta tursakkeilta. Onneksi olen itse pahin kriitikkoni. Neuleolympialaiset menivät aivan toisin kuin suunnittelin, mutta tulokseni mitali neljästä eri lajista. Heh. Ei yhtään hullummin ensikertalaiselta. Toista kertaa tuskin osallistun, sillä neulomisesta tulee herkästi pakkoneulontaa ja se, jos mikä, tökkii.





Ohje: Egyptiläiset lapaset (by Tuulia Salmela)
Lanka: Novita Nalle mustaa ja fuksianpunaista
Puikot: KnitPicks Harmony 2,75 mm sukkapuikot

perjantai 26. helmikuuta 2010

Taas uusi huivi puikoille

Eilen iski hinku aloittaa taas pitsihuivi. En tiedä mihin näitä lykkään, mutta niitä on pakko vaan saada tehdä lisää, kun ne on niin ihania. Nallea egyptiläislapasiin etsiessä sattui käteeni purettua Teeteen Alpakkaa, joka oli vajaa vuosi sitten Kevätpäiväntasaushuivi. Sille ei olisi ollut mitään käyttöä ja olisin varmaan saanut sen pelätyn kommentin: Yleensä jätetään päiväpeitteet kotiin, vai miten se nyt menikään. Hui hai. Minua ei harmita, että purin, vaikka taivastelijoita riittää. Mitä käyttöä on yli kolme metriä leveällä huivilla? Tuskin olisin saanut sitä edes pingotettua. Olisi pitänyt olla ohut lanka tuolle mallille.



Tällä kertaa Ohjeeksi valikoitui Jääkukka, johon en ole aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kun näin Ravelryssa aivan ihanan Jääkukan, päätin, että tuokin malli on pakko toteuttaa. Yritän tällä kertaa tähdätä alle kolmen kerän käyttöön ja neuloa tiukempaa, sillä alpakkahan venähtää aika kivasti kasteltaessa ja vielä pingottamalla kokoa tulee lisää.

Egyptiläislapaset ovat hyvällä mallilla ja niiden myötä pitäisi tulla Ravelympicseista vielä kaksi mitalia. Hat Heel -sukat eivät jaksaneet innostaa ja purin kantapään pois. Ohjeessa on aika paljon tyhmää venkoilua. Ei jaksa huvittaa. Menisi nyt tämä flunssa jo ohi.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Mustaa ja fuksiaa

Sunnuntai-iltana minuun iski kirjoneulelapasvimma. Kaivoin pahvilaatikot katonrajasta ja etsin äitini antamia nallen jämiä. Tiesin, että mustaa nallea löytyy ja fuksianpunaisia käyttämättömiä lasten lapasia, joita olen purkanut. Toinen mummini teki meille lapasia, mutta niitä ei juurikaan käytetty vaan ne jäivät kaappiin. Joku talvi sitten ihastuin kiehkuralapasiin ja kotona etsittiin epätoivoisesti mieleistä väriä. Vaikkei edesmenneiden neuleita tietenkään saisi purkaa, niin yksissä tuumin purin äitini kanssa pieniä lapasia. Kiehkuralapanen sattui käteen pussista, mutta hautasin sen takaisin pussin pohjalle. Lapanen on kauhean suuri ja viimeisin yritys aika löysäkin. Varmaan purkaan sen kohtapuoleen, kun tarvitsen lankaa toiseen lapaseen.



Ensimmäinen lapanen valmistui tänään flunssasta ja muutenkin kurjasta olosta huolimatta tänään ja on ihan käyttökelpoinen, vaikkei erityisen nätti lapanen olekaan. Pitkä ja kapea ja liian kireään neulottu sekä parilla virheellä varustettuna se ei ole ihan niin mieleinen kuin odotin. Koko on sopiva kämmekkään kanssa käytettäväksi. Tätä neuloessa tuli hyvin vahda déja-vu-olo. Muistin hyvin tarkkaan mitä äänikirjaa olen pari talvea sitten kuunnellut, kun neuloin lapasta samalla ohjeella ruskeasta ja oranssista Maijasta. Se lapanen ei onnistunut ihan näin hyvin. Sain siihen molemmat käteni sisään. xD Niistä lapasista tuli ihan onnistuneet Perhos-ohjeella, jota suosittelen lämpimästi. Sitten toisen lapasen kimppuun, että saan sävy sävyyn setin valmiiksi. Mustan villakangastakin kanssa nämä sopivat varmasti hyvin yhteen.



Ohje: Kalanruotomyssy
Lanka: kaksinkertainen Fotrama Alpaca 2/4 fuksianpunainen 80 grammaa
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot




Etsin miltei koko viikonlopun sopivaa ohjetta kaksinkertaiselle alpakalle ja koetilkkujen ja tiehyslaskelmien pohjalta päädyin Kalanruotoihin eli Pescovegetarian pipoon. Edellisen myssyn onnistuttua niin hyvin pitsipyöröillä, päätin käyttää magic loopia tässäkin ja totesin, että se taitaa olla onnistuneiden pipojen salaisuus. Pipoa on keskeneräisenä hyvin helppo huoletta sovittaa, kun puikolla on metrin verran pituutta. Pipo oli mukava neuloa ja kuvion oppi hyvin ulkoa. Tein resorin hieman pidemmäksi ja neuloin 2 ylimääräistä kerrosta kavennuksiin, sillä 18 silmukan kanssa lopettaminen ei tuntunut houkuttelevalta. Neuloin siis kerroksen oikeaa ja kerroksen 3 oikein yhteen vielä ennen lopetusta ja olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Fotramasta tykkään, sillä siinä on pehmeää ja siinä ei ole irtokarvaa kovin paljon eikä se pölynnyt niin kovasti kuin esimerkiksi Hjertegarnin Alpaca Silk tai Teeteen Alpakka. Olen välillä miettinyt, että näytän varmaan jonkin lemmikin omistajalta, kun olen jatkuvasti alpakan karvoissa.

PS. Uusi Ulla on ilmestynyt.

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Laminaria



Sain viimein aikaiseksi pingottaa Laminarian. Flunssan kourissa ei oikein jaksanut pingotella. Olin vähällä pingottaa väärin reunat ja sekös olisi jälkeenpäin harmittanut, mutta onneksi tajusin puolimatkassa, että reunan pyöreäkärkiset kuviot tulevat pingottamatta reunan isojen reikien kohdalta. Värit ovat kuvissa hieman vinksallaan, mutta sille ei nyt voi mitään. Laminaria vei aika paljon lankaa kokoonsa nähden. Gail-huivini vei vähemmän lankaa ja on silti selvästi suurempi. Onneksi Laminarian koko kasvoi hyvin pingotuksessa, muuten olisi lopputulos ollut liian pieni ja mitä virkaa pienillä huiveilla on? Minä ainakin pidän suht suurista huiveista. Tosin osa huiveistani on jo liian suuria.




Ohje: Laminaria (by Elizabeth Freeman)
Lanka: Teeteen Kamena fuksianpunainen 145 grammaa
Koko: 200 cm x 95 cm
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot


Tuskin teen toista Laminariaa, sillä tähti- ja blossom-kuviot olivat rasittavia neuloa ja olenkin hyvin iloinen, etten tehnyt Laminariaani yhtään ohuemmasta langasta. Seurasin ohjeen pienempää, shoulderette-, kokoa muuten, mutta laskeskeltuani, että lankaa jää yli, tein kaksi ylimääräistä toistoa Blossom-kaaviota. Laskelmani oli hyvinkin tarkka, kiitos Ravelryn-ohjesivulla olevien langanriittävyyskaavioiden, ja lankaa jäikin yli 5 grammaa. En tehnyt päättelyä kaksinkertaisella langalla, sillä en ymmärrä miksi niin olisi pitänyt tehdä. Tämä on taas niitä projekteja, joissa kiittää kunnollisia välineitä. Ilman ihania pitsipuikkojani en olisi viitsinyt tehdä kamalia kuvioita. Neulonta on välineurheilua!

lauantai 20. helmikuuta 2010

Oudot olympiasukat

Ravelympics on edistynyt hitaanlaisesti flunssasta johtuen. Skew-sukat olisivat olleet valmiina monta päivää sitten, jos olisin vain ollut terveenä. Mutta valmistuivat kuitenkin ja ehdin vielä hyvin tekemään toiset suurinpiirtein yhtä kummalliset sukat.



Skew-sukkien seuraksi neuleolympialaisiin valikoitui Hat Heel -sukat, jotka ovat kyllä kummallisuudessa suht samaa luokkaa. Mistä ihminen saa päähänsä aloittaa sukan kantapäästä? Siinä on sukkanatseille sulattamista. Niistä, kun sukka on tehty väärin, jos se ei ole perussukka hollantilaisella kantapäällä ja 2o,2n -joustimella. Paitsi, että eiväthän ne kantapäätä hollantilaiseksi kutsu, vaan kantapääksi, kun sehän on ainoa oikea tapa tehdä kantapää.

Olen kokeillut Hat Heeliä aiemmin, mutta se on jostain syystä jäänyt. Liekö lankavalinnan syytä. Nyt on lankana sama Anttilan tarjous-Regia (Schachenmayr nomotta Regia Stretch Color), josta on nyt päästävä eroon. Kaiken lopun 70 grammaa tuhraan tähän ja sitten olen nämä neulonut. Jatkossa en osta mitään sukkalankaa enempään kuin kaksiin sukkiin riittävän määrän. Olen jo lopen kyllästynyt väriin, vaikka olen kolmet tästä neulomani sukat saanut annettua pois.



Ohje: Skew by Lana Holden
Lanka: Schachenmayr nomotta Regia Stretch Color punakirjava 60 grammaa
Koko: 36
Puikot: KnitPicks Harmony 2,25 mm sukkapuikot




Skew on kyllä niin kumma ohje, etten tiedä mitä sukkanatsit sanoisivat näistä sukista. Tämä on ehkä ihan liikaa sellaisille. Ohje on hiukan monimutkainen, mutta ohje on jo pelkästään neulomisprosessin vuoksi toteuttamisen arvoinen. Tein useampia virheitä. Se on myönnettävä, mutten mitään sellaista, mikä olisi ollut purkamisen arvoista. Paitsi ehkä lyhennettyjen kerrosten kanssa sähläyksen olisi voinut purkaa, mutta tajusin sen vasta, kun toinenkin sukka oli miltei valmis, enkä jaksanut molempia varsia neuloa uudestaan. Sukat istuvat hienosti ja tuntuvat mukavilta jaloissa. Lanka ja ohje kohtasivat kauniisti ja lopputulos on jännä ja käyttökelponen. Olen tyytyväinen. Seuraavaksi pesen sukat, sillä ne ottivat osansa syliin ja pöydälle vahingossa kaatamastani kuumasta teestä. Selvisin onneksi aivan lievillä palovammoilla ja muuta omaisuutta, sukkien ja maton ohella, ei sotkeentunut. Elämä on vaarallista.



Perjantai oli postipäivä. Sain taas SYTejä. Posti toi kahdeksan My Little Pony -ponia kokoelmaani sekä kerän valkoista Opal-sukkalankaa. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka lähettävät tämmöisiä pieniä piristyksiä etanapostissa. Posti toi myös ostamani vyyhdin Cherry Tree Hillsin Supersock Solid -ihkulankaa. Ihanan pehmeä merino päätyi Wollmeise-vyyhtien seuraksi ihkulankapinoon. Laminaria tuli pingotettua ja sain sen kaupunkireissulleni kaulaan ja kävin etsiskelemässä sopivaa pipolankaa sen seuraksi. Oikeaa fuksian sävyä on vaikea löytää, mutta Fotraman alpakassa on hieman tummempi fuksia, joka sopii mielestäni hyvin. Ja stash vaan paisuu. x_x

Bitterrroot



Ohje: Bitterroot (by Rosemary (Romi) Hill)
Lanka: Teeteen Alpakka punainen 180 grammaa
Koko: 240 cm x 110 cm
Puikot: Addi Lace 4,0 mm 100 cm pitsipyöröpuikot




Bitterroot on odottanu kuvaamista jo toista viikkoa. En ole flunssalta ja opiskelukiireiltäni ehtinyt kuvaamaan ja kuvausassistenttikin on ollut kiireinen. Viritin lopulta huivin seinälle ja tämä saa nyt kelvata kuvaksi. Huivi on suuri, mutta varmasti lämmin. Ja uskon, että myös saajalleen mieleinen. Kuvio oli ihan mukava ja näyttää kaulassa paremmalta kuin levällään. Lanka loppui kesken ja jouduin ostamaan neljännen kerän, sillä olisin muuten joutunut purkamaan miltei koko huivin ja jättämään kuviota pois ensimmäisestä kaaviosta ja se olisi ollut liian rankkaa. Parempi näin. Jatkossa yritän selvitä alpakkahuiveista kolmella kerällä, jotta huiveistani ei tulisi niin kauhean suuria. Tämä on ensimmäinen "Romi-huiveista", jonka olen tehnyt. Olen Waves of Grainia katsellu ilmestymisestä lähtien ja muitakin hänen luomuksiaan ihaillut. Kuten Muiria. Karsastan vain suorakaiteenmuotoisia huiveja, sillä ne ovat tylsempiä neuloa.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Sehän istuu kuin ... no sukka!



Kaikista epäilyksistä huolimatta Skew-ohjeella sain ihmelirpakkeesta sukan aikaiseksi. Oikean jalan sukka valmistui jo sunnuntaina, mutta flunssa vei sitten sängynpohjalle ja toinen sukka on vielä aivan alkutekijöissään. Sukka näyttää todella oudolta edelleen, mutta kun sen laittaa jalkaan niin se istuu loistavasti ja näyttää hyvältä. Langat on vielä päättelemättä ja kantapään reikä parsimatta, mutta hyvä tästä tulee ja lankaa jää vielä yksiin sukkiin. Ohjeessa ei mainittu miten sukka kannattaisi päätellä. Epäilin tavallisen päättelyn joustavuutta ja joustavan, huiveissa käyttämäni, päättelyn ulkonäköä. Jaapan suosituksesta kokeilin JSSBO-päättelyä ja se näyttäisi olevan oikein hyvä.



Ravelry-ryhmä Kaheleiden SYTissä kaipailin koukkuamiskoukkua ja sellainen minulle luvattiinkin ja odottelin koukkua saapuvaksi päästäkseni kokeilemaan, mutten osannut ollenkaan odottaa niin ihanaa pakettia kuin sain aamupäivällä postissa. Kirjekuoressa oli kaunis pussi, josta löytyi kortti, koukkuamiskoukkua, laminoitu pintaneuleohjekortti, syklaata, Sirdarin Loopa -lenkkihuiviväline, helmiä ja muuta pientä. Lempisuklaa ja lempivärit oli aivan selvästi vakoiltu jostain. Ihana flunssapäivän piristys. Seuraavaksi opettelen siis koukkuamaan. Lähettäjä oli koukunnut valmiiksi mallitilkunkin. Helmet piti hetimmiten laskea ja ihastella. Varmasti noin sopivanväriset helmet tulee jossain käytettyä. Kiitos paljon Taija!

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Harvinaisen kummallinen sukka



Ravelympics-suunnitelmat menivät uusiksi, kun huivin reunus ei jaksanutkaan hyvittaa yhtään. Mieli teki vain neuloa muista projekteja ja eilen, ensimmäisenä kisapäivänä, neuloin lähinnä Aeoliania, joka edistyi yhdellä Yucca Chart toistolla. Sitten päätin aloittaa uuden kisaneuleen. Knittyyn ilmeistyi pari ylläriohjetta vain muutama päivä sitten ja Skew-sukat veivät huomion heti. Harvinaisen kummallisennäköiset eli pakko tehdä nuo. Kaivoin Anttilan tarjous-Regiat esiin ja loin silmukat. Sukka meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun ymmärsin väärin lisäykset, mutta Nuntin hyvillä neuvoilla sain LLincin tehtyä oikein ja neule alkoi luistaa.



Ohjeessa sanotaan, että pitää vain luottaa siihen, että kummallisen muotoisesta lirpakkeesta tulee sukka ja ei auta kuin uskoa siihen. Teen parhaillaan kantapäätä ja toivon, että illalla saan jalkaani sukalta vaikuttavan neuleen. Katsotaan miten käy. Yhtä sukkaparia ei tee koko kahta viikkoa, joten toiseksi olympianeuleeksi voisin ottaa Hat Heel -sukat lopusta Regiasta. Sitten olisi kahdet aika erikoiset sukat.



Laminarian päättelin perjantai-iltana juuri sopivasti ennen nukkumaan menoa. Se odottaa pingotusta ja kipeästi se sitä kaipaakin. Kokoa on tällä hetkellä noin metri kertaa 60 senttiä ja huivi näytttää monta senttiä paksulta, kun kuviot vetävät niin kovasti kasaan. Bitterroot on pingotettu, mutta odottanut miltei viikon kuvaamista. Elämä haittaa neulomista kovasti.

Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista kaikille!

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Pitsihuiveista ja -huivilangoista



Victorian Trellis -huivin tilanne ei ole oikein mieltäylentävä. Innostus projektiin on liki nollassa ja reunusta puuttuu yli 4 metriä. Mielestäni sopiva haaste Ravelympicseihin. Mitä sitä uusia projekteja väkisellä keksimään, kun haasteita löytyy kulhoista ja paljuista, kun vaan vaivautuu katsomaan pöydän alle. Huivilla on kokoa on liikaa ja tarvetta sille ei taida olla, mutta ompahan sitten luksusta, jos ja kun huivi on valmis. Vähän samantyyppinen tilanne on Fifin kanssa. Ei kiinnosta eikä huvita. Kuviota pitäisi Fifiin toistaa enää pari kertaa ja sitten neuloa reunakaavio ja päätellä niin sekin olisi valmis. Onneksi Laminariaan on into päällä. Pääsen suht pian reunakaavioon ja Ravelryn ohjesivulta löytyvät kaaviot antavat ilmeisesti hyvää vinkkiä langan riittävyyteen. Uskon Laminarian valmistuvan aika pian ja pääsevän käyttöön.



Voiko lankavarastojen paisumista jotenkin estää? Miten aloittaa lankalaihdutus tai -lakko, kun tulee jatkuvasti mahdollisuuksia ja tarpeita uusille langoille? Taas menin sortumaan lankaostoksiin, mutta pitihän sitä ostaa, kun halvalla sai ja väri on aivan ihana. Mistä oikeasti saa vitosella käsinvärjätyn liki 800 metrin vyyhdin pitsilankaa? Ei juuri mistään. Ja posti toimitti postilaatikkoon vuorokaudessa langan laatikkoon. Kätevää. Handpaintedyarn.com Lace värissä Hydrangea eli hortensia. Ensivaikutelma oli suttuinen vyyhti, mutta lanka on unelmanpehmeää ja väri on aivan hurmaava. Alotin jo kerimisen, sillä vyyhti ei jotenkin ole ollenkaan houkuttelevannäköinen. Tämän haluaisin saada puikoille, mutta ensin pitäisi melkeinpä saata sekä Fifi että Laminaria pois puikoilta. Projekteja on kesken aivan liikaa. Rick-sukan tosin purin maanantai-iltana, kun tuli illan leffasta jotenkin paha mieli ja se piti johonkin purkaa, että saisin nukuttua. Lanka oli loppumassa joka tapauksessa kesken, joten suurta vahinkoa ei tainnut päästä käymään.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Hyvin ilmastoitu sukka



Pari päivää on ollut sellainen fiilis, että Rickit menee purkuun ja ohje vaihtoon. Pitsistä tuli ehkä vähän turhankin väljää. Kuvio tulee upeasti esiin ja sukka näyttää hienolta, mutta tuleeko noin hyvin ilmastoituja sukkia käytettyä? Unisukkana eivät ainakaan kuumottaisi liikaa varmaankaan. Langan riittävyyskin on hiinä ja hiinä. Tämäkin kuvio olisi paremmin edukseen vähän isommassa jalassa, mutta tästä langasta (Wollmeisea!) on ehdottomasti saatava sukat itselleen, eikä kenellekään muulle. Miksei kaikki voisi mennä aina putkeen? Yritän hillitä itseni ja purkaa vain pari kerrosta, jotka virheen takia on pakko.



Posti toi vyyhdin Baruffan Cashwoolia tumman sinisenä. Äärettömän vaikea väri kuvata. Pitsihuivilankaa on jo ihan liikaa, mutta ainahan yksi vyyhti jonnekin mahtuu. Entisiäkin pitäisi saada pois puikoilta. Aeolianilla ei ole kiirettä, mutta Trellis-huivi voisi jo valmistua. Pitänee osallistua Ravelympicseihin sillä, eikä keksiä mitään uusia projekteja. Onhan siinä ihan tarpeeksi haastetta. Kaksi viikkoa aikaa neuloa yli puolitoistametriseen huiviin reunukset. Reunus on aloitettu ja sitä on ehkä 15 senttiä. Jäljellä lienee siis ainakin neljä metriä. Ja lankahan on Grignascon Merinosilk yksinkertaisena. Edistystä on tapahtunut aivan vuoden alussa ehkä pari kerrosta. Hyvin pääsen WIPs-dancing-lajiin mukaan.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Laminarian paluu

Bitterroot valmistui eilen iltasella ja vaikka nukkumaanmenoaika oli jo mennyt, niin inspiraation iskiessä ei auttanut kuin luoda silmukoita uuteen huiviin. Puikko ja silmukkamerkki eivät päässeet lepäämään kuin puolisen tuntia. Ostin muistaakseni syksyllä fuksianpunaista Teeteen Kamenaa huiviin itselleni, mutta toteutus on jäänyt, kun olen innolla neulonut huiveja muille. Minulla on pääasiassa ollut käytössä North Roë -huivini, joka on tummanliila. Mustan takin kanssa olisi parempi olla vähän värikkäämmät asusteet. Tummanliiloja olen kaavaillut punaisen villakangastakin seuraksi, mutta sitä oikeaa takkia ei ole löytynyt. Kamena palasi värinsä vuoksi mieleeni, kun näin lankakaupan (sen, jossa en enää asioi huonon palvelun vuoksi) ikkunassa Sandnesin Alpakkaa melkein samassa sävyssä. Sitä voisi toisesta lankakaupasta ostaa pipoon tai myssyyn. Toisaalta muistaakseni Schachenmayr nomotta Alpaka Fashionissa on myös kaunis fuksia. Saisin mätsäävän setin. Sikäli mikäli huivi valmistuu ja tulee myssykin tehtyä.



Ohjeeksi valikoitui Laminaria, jota olen kokeillut ennenkin, mutta huonolla menestyksellä. Katselin, että 1,5 vyyhtiäni pitäisi riittää ohjeen pienempään kokoon. Taas pääsen kiittelemään pitsipuikkoani. Muistan, kuinka inhosin ensimmäisten kaavioiden tähtikuvioita, mutta kunnollisilla puikoilla ne eivät tunnu missään. Onneksi on silmukkamerkki ja kunnollinen sellainen. Tuntuu jotenkin todella kummalliselta tehdä huivia, jossa ei ole langankiertoja nimeksikään. Keskisilmukka olisi jäänyt monta kertaa huomioimatta ilman merkkiä. Onneksi satuin projekteja ja langanmenekkejä katsellessa näkemään hyvän vinkin. Minua ärsytti edellisessä kokeilussani se, että tähdet muodostavat eripäin rivejä huivin puoliskoissa. Nyt sain sen vältettyä neulomalla vasemmalla puolella kolme yhteen sijasta sssk:n. Nyt alku näyttää symmetriseltä.

Bitterroot pitäisi pingottaa ja sukkamurheita olisi myös, mutta niistä lisää myöhemmin.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Uusia sukkaprojekteja



Kauaa eivät ehtineet 2,5 ja 2,75 millin Knitpick Harmonyt ehtineet pöydällä pyöriä, kun loin silmukoita uusiin sukkiin. Molemmat sukat ovat jälleen Sock Innovationista. Novitan Tico Ticosta on tulossa sukat ystävälleni Sam-ohjeella. Pelkäsin, että sukista tulee kovin suuret, kun ohjeessa on varressa 96 silmukkaa, mutta ihan hyvältä varsi vaikuttaa, kun olen pidemmälle päässyt. Tico Tico on niin ohutta, että aloitin 2,25 millin puikoilla ja se oli ehkä ihan hyvä joustinmessa, mutta palmikonkiertojen alettua totesin, ettei niistä tule mitään ja purin joustimeen asti ja aloitin uudestaan 2,5 millisillä puikoilla. Nyt näyttää kivalta. Isommatkaan puikot eivät ehkä olisi pahitteeksi. Ajattelin, että kuvio on sen verran yksinkertainen, ettei kirjavaan lankaan yhdistettynä tule liian levottomannäköistä. Kuvio ei ollutkaan niin helppo kuin luulin. Joudun seuraamaan kaaviota, ettei mene palmikonkierrot miten sattuu ja kahdesti olen purkanut pieleenmenneitä kerroksia. Onneksi joka toisen saa posottaa oikeaa ajattelematta mitään. Tico Tico on jotenkin pörröinen ja tuntuu hieman karhealta, mutta hinta laatusuhde vaikuttaa olevan ihan kohdillaan. Vähän jännitän solmuja. Toivottavasti ei satu montaa. Lanka halkeilee hieman, mutta ei ihan riesaksi asti. Voisin kuvitella ostavani tätä lisääkin myöhemmin, jos niitä paljon puhuttuja solmuja ei satu keriin kuitenkin montaa.



Toisille puikoille pääsi eilen pinkki Wollmeise. Onneksi sain valmiiksi kerityn puoli vyyhtisen lahjaksi. Muihin vyyhteihini en raaski koskea ainakaan vielä. Väri on aika ärtsyn pinkki Tutu 1. Aluksi tuntui, että otin liian isot puikot, mutta sain käsialani tasaantumaan. Ohjeeksi valikoitui Rick, joka sattui olemaan sopivasti takaperoisessa aakkosjärjestyksessäni seuraava muutenkin. Olin kuullut, että Rickistä tulee aika ohjeella aika kapea ja hieman pelkäsin, että menee purkuun, mutta nyt näyttää ihan hyvältä. Ei kiristä liikaa. Wollmeise Twin tuntuu jännältä neuloa. Se muistuttaa jostain syystä vähän puuvillaa. Lankaa on vähemmän kuin ohjeeseen tarvitsisi, joten täytyy tehdä lyhyemmän varren ja onneksi minulla on pieni jalka. Enhän minä voisi ensimmäisiä Wollmeise-sukkiani kenellekään anna. Kuviota toistetaan viisi kertaa, joten nappasin kuudennenkin puikon käyttöön. Kuvioon tuli paljon virheitä aluksi, joten purin muutaman sentin ja aloitin uudestaan ja keskityin siihen, että muistan langankierrot loppuunkin. Näistä tulee hienot, sillä kuvio näkyy hienosti ja tulee esiin.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Marlenet



Ohje: Marlene (Cookie A. (Knit.1 Syksy/Talvi 2008)
Lanka: SandnesGarn Sisu violetti 77 grammaa
Koko: 36
Puikot: KnitPicks Harmony 2,5 mm sukkapuikot




Marlenet valmistuivat, vaikka hiukan tuntui toivottomalta. Kyllästyin välillä kierteelle neulottuihin silmukoihin ja sukat olivat korissa unohduksissa monta päivää. Kärkikavennus tuntui toisessa sukassa kestävän loputtomiin ja pääteltyäni pelästyin, että kärki on pidempi, mutta onneksi se oli vain harhaa. Enää ei olisi huvittanut purkaa. Sukista tuli juuri sopivat, vaikka aluksi näytti vähän siltä, että sukat jäävät turhan tiukoiksi. Yhtään isompijalkaiselle näin pienet sukat eivät sopisi. Sukat onneksi venyivät sen verran, että sain ohuet nilkkasukat alle. Suosittelen paksumpaa lankaa tälle ohjeelle. Kuvio on ihanan helppo ja todella kaunis. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Sain viimein neulottua Sisusta villasukat ja pääsin niitä käyttämäänkin. Seurasin ohjettu muuten aika tunnollisesti, mutta kantalapusta tein 10 riviä lyhyemmän, kun pituutta tuli niinkin aivan tarpeeksi. Muuta ei oikein voi sanoa, kuin että ihanat on ja kiitos Tikrunmamille ohjeesta. :)