Syvä järkytys

Olen erittäin järkyttynyt eilisistä Jokelan tapahtumista. Eihän tällaista tapahdu Suomessa, eihän? Tapaus vetää aika sanattomaksi. Osanottoni omaisille, ystäville ja läheisille.

Päädyin tekemään Baudelaire-sukat ja olen niitä vähät tv:n katsomiseni kilkuttanut kiireesti. Valitettavasti opiskelukiireet syövät neulonta-aikaani. Pidän sukkien kuviosta kovasti, sillä se jää mieleen olematta kuitenkaan tylsän yksinkertainen. Ainoa kompastuskivi on ssk. En millään ole oppinut ohjeista huolimatta tekemään sitä. Keksin tavan saada samannäköisen kavennuksen kuin vastakkaisella puolella, mutta ssk:ta en osaa tehdä. Jonkun pitäisi vääntää se rautalangasta minulle. Koskaan ennen minulla ei ole ollut vaikeuksia oppia neulontatekniikoita. Hämmentävää.

Candy Candy edistyy hitaasti, mutta varmasti. 300 grammaa nallelankaa vie paljon tilaa kassissa, joten seuraavaksi luentoneuleeksi pitää keksiä jotain pienempää. Toisaalta olen ihastunut lopputulokseen. Tästä tulee lempikaulaliinani.

Mohair-huiville sopivan ohjeen etsintä jatkuisi, jos olisi aikaa. Miten on näin vaikeaa löytää sopiva ohje? Fifiä en halua enää tehdä. Ties vaikka sairastuisin (taas(?)) Fifipsykoosiin (Delirium Fifiens), jonka Maisteri Elämänlanka tässä taannoin lanseerasi. Tai ainakin minulle se oli uusi sana.