Ravelry-hulluutta

Aloin eilen kummasti ymmärtämään Facebookiin koukkun jääneitä. Nyt melkein kokonaisen päivän Ravelryssä viettäneenä voin nyt kuvitella, että sellaiseenkin hömppään kuin Facebook voi jäädä koukkuun. Pitää itse muistaakin pysyä erossa mokomasta, ettei käy huonosti. Ravelry on mahtava. Se taitaa syödä kovasti aikaa, mutta on kyllä sen arvoinen. Kamerattomuus harmittaa nyt vielä enemmän kuin aiemmin, mutta siihen on tulossa korjaus. Saan kotoa digikameran, sillä porukat tilasivat uuden paremman digikameran. Sitten saan omalta osaltani täyttää Flickriä neulekuvilla mielin määrin. Ravelryyn pistin muuteman sellaisenkin neuleen joista en ole täällä kuvia näyttänytkään, sillä löysin Lacieni kätköistä muuteman kuvan parin vuoden takaisista neuleista. Ravelryssä olen siis Judiuni.

Pashmina-huivin pingottamisesta oli onneksi iloa. Se lämmitti tänään kummasti paremmin, kun olin onnistunut elvyttämään sen kuohkeutta. Nyt tekee entistä enemmän mieli päästä aloittamaan huivi Rose Mohairista, jota hamstrasin aiemmin syksyllä. Sukat ovat edistyneet kovin hitaasti, sillä opinnot ovat vieneet paljon aikaani. Candy Candy on onneksi edistynyt luennoilla mukavasti. Sen saan varmaan ennen syyslukukauden loppua valmiiksi. Näytin äidilleni Cablenet-sukkien ohjetta ja hän sanoi, etten ikinä saa tuollaisia valmiiksi. No olipa kannustava kommentti. Onneksi saan tuollaisista kommenteista vain lisäpuhtia ja näytän hänelle, että kylläpäs saan.